Browsing by Subject "REM-uni"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2019)The present review describes the multidimensional connection between REM sleep and emotional processing as a possible mechanism for explaining depression. Previous studies have found abnormalities in the amount and structure of REM sleep in depressed patients and those who have a high risk for depression. Indeed, REM sleep deprivation has been found to have rapid mood-enhancing effects. Recent behavioral research has explored the effect of REM sleep on emotional memory consolidation and emotional reactivity, as well as the impact of emotional experience on the amount and quality of REM sleep. Two theories accounting for this connection have been suggested. The first proposes that REM sleep consolidates emotional memories, but the associated affective tone is de-potentiated. According to the second model, the emotional change associated with emotional memory is reinforced as a result of REM sleep. The data was collected in December 2018 from the PsychInfo and PubMed databases. A total of nine experimental behavioral studies met the selection criteria and were selected for the review. Seven of these studied the effect of REM sleep on emotional processing while two focused on the effect of an emotional stimulus on REM sleep. The studies reviewed provided support for the emotional memory consolidating effect of REM sleep. However, conflicting results also emerged: in some studies, REM sleep did not have any clear impact on emotional memory. According to the studies using psychophysiological measures, the emotional reactivity associated with memories increased. These results are in line with the model proposing that REM sleep consolidates the emotional charge of the negative emotional memory or at least reduces its attenuation over time. Emotional stimuli had no effect on sleep during the following night. In light of these results, it seems that changes in sleep structure are not immediate. Thus, the connection between REM sleep and emotional processes is not yet clear, and further research is required to understand the role of REM sleep behind mood disorders.
-
(2024)Tavoitteet: Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisiä mielenterveyden häiriöitä, joiden ydinoireena on liiallinen pelko tai ahdistus. On esitetty, että yksi ahdistusoireiden kehittymistä selittävä ja oireita ylläpitävä tekijä on toimimaton tunnesäätely. Ahdistuneisuushäiriöihin liittyy usein myös samanaikaisia uniongelmia, ja on mahdollista, että kyky säädellä tunnereaktioita tarkoituksenmukaisesti välittyy unen kautta. Aiemmissa tutkimuksissa erityisesti REM-uni on liitetty tunnetiedon käsittelyyn, mutta sen tarkemmista vaikutuksista tunnesäätelyyn tiedetään vähemmän. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, liittyykö ahdistuneisuushäiriöihin REM-unen muutoksia, ja miten REM-uni tunnesäätelyyn vaikuttaa. Menetelmät: Kirjallisuuskatsauksen lähdemateriaali haettiin PubMed-, APA PsychINFO- ja Google Scholar -tietokannoista hakutermejä ”REM sleep”, ”paradoxical sleep” ja ”polysomnography”, ”anxiety disorder”, ”panic disorder” ja ”phobia” sekä ”emotion regulation”, ”emotion management”, ”emotion control”, ”reappraisal”, ”distraction”, ”suppression” ja ”emotional reactivity”. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsauksen perusteella ainakin yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön ja paniikkihäiriöön saattaa liittyä REM-unen poikkeavuuksia. Lisäksi on jonkin verran näyttöä siitä, että REM-uni on yhteydessä tunnereaktiivisuuteen ja -säätelyyn, joskin tämän yhteyden yleistyminen ahdistuneisuushäiriöihin on toistaiseksi epäselvää. Tarkempaa tutkimusta unen muutoksista eri ahdistuneisuushäiriöissä sekä REM-unen tunnesäätelyvaikutuksista tarvitaan. Yksi mahdollinen hypoteesi REM-unen, ahdistuneisuuden ja tunnesäätelyn vuorovaikutuksesta on, että REM-unen häiriintyminen voimistaa tunnereaktiivisuutta ja hankaloittaa tunnesäätelyä, mikä edelleen lisää ahdistusta ja voi lopulta johtaa ahdistuneisuushäiriön kehittymiseen. Tieto ahdistuneisuushäiriöiden taustamekanismeista on tärkeää, jotta häiriöitä osattaisiin nykyistä paremmin ennaltaehkäistä ja hoitaa.
-
(2024)Tiivistelmä: Tavoitteet: Vaikka unien näkemistä on tutkittu laajalti, luotettavia unien näkemistä ennustavia elektrofysiologisia tekijöitä ei toistaiseksi ole tunnistettu. Myös unien näkemiseen ja niiden muistamiseen liittyvien prosessien mahdolliset eroavaisuudet ovat pitkälti tuntemattomia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset tekijät aivojen sähköfysiologiassa vaikuttavat unien raportoimiseen sekä kartoittaa, onko aivojen unenaikaisesta aktiivisuudesta mahdollista tunnistaa nimenomaan unien muistamisen kannalta keskeisiä prosesseja. Menetelmät: Tähän integratiiviseen kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin tutkimuksia, jotka käsittelevät unien näkemiseen ja raportoimiseen liittyviä aivojen elektrofysiologisia tapahtumia sekä REM- että NREM-unen aikana. Katsaukseen valittiin ainoastaan terveillä koehenkilöillä tehtyjä tutkimuksia. Tutkimuksia etsittiin sekä PubMed- ja Google Scholar -tietokannoista että aiheeseen liittyvien artikkeleiden lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuskirjallisuudessa unien raportoimisen on havaittu olevan yhdenmukaisimmin yhteydessä matalataajuisen aktiivisuuden vähenemiseen, korkeataajuisen aktiivisuuden lisääntymiseen sekä EEG-synkronian vähenemiseen. Tutkimusnäyttö aiheesta on kuitenkin osin ristiriitaista, eivätkä kaikki tutkimukset ole onnistuneet tunnistamaan unien näkemisen elektrofysiologisia korrelaatteja. Vaikka tutkimuskirjallisuudessa ei ole juurikaan eroteltu unien näkemiseen liittyviä prosesseja niiden muistamiseen liittyvistä prosesseista, vaikuttaa siltä, että temporaali- ja frontaalialueiden aktiivisuus on keskeistä nimenomaan unimuistojen muodostumisen ja tallentamisen kannalta. Unien tutkimiseen liittyy laajoja metodologisia eroavaisuuksia ja rajoitteita, joiden huomioiminen on keskeistä tulevaisuuden tutkimuksissa.
Now showing items 1-3 of 3