Browsing by Subject "afasia"

Tavoitteet. Aiemman tutkimuksen mukaan afasiasta kuntoutuminen painottuu sairastumista seuraavaan puolen vuoden jaksoon ja kuntoutumista ennustavat parhaiten aivoverenkiertohäiriöön liittyvät tekijät. Demografiset tekijät puolestaan eivät vaikuta toipumiseen merkittävästi. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvailla ja vetää yhteen afasian ajallista kuntoutumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä viimeaikaisen tutkimuksen perusteella. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Keräsin tutkimusaineistoa kahdesta digitaalisesta tietokannasta, PubMedista ja Scopuksesta, ja täydensin hakua manuaalisella poiminnalla. Hakulausekkeessa käytin termejä aphasia, rehabilitation, language, year after stroke ja year poststroke. Lopulliseen tutkimusaineistooni valikoitui seitsemän artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmani tulokset osoittivat, että afasiasta kuntoutumisessa on ensimmäisen vuoden kuluessa runsaasti vaihtelua jopa niillä ihmisillä, jotka kärsivät vaikeista oireista. Osa vaihtelusta lienee aiheutunut tutkimusaineiston erilaisista arviointiajankohdista ja tutkittavista. Tulokset olivat kuitenkin melko yhdenmukaiset vallitsevan käsityksen kanssa, jonka mukaan kuntoutuminen painottuu sairastumista seuraavaan puolen vuoden jaksoon ja noin 40 prosenttia toipuu täysin. Parhaiten afasiasta kuntoutumista ennustivat tämänkin aineiston perusteella aivoverenkiertohäiriöön ja afasiaan liittyvät tekijät. Demografiset tekijät eivät vaikuttaneet merkittävästi toipumiseen. Puheterapian määrän ja intensiteetin sekä psykososiaalisten tekijöiden vaikutuksesta kuntoutumiseen tarvitaan lisää tutkimusta.

Tavoitteet. Afasia ja dementia, kaksi aikuisiän yleistä ja yhä yleistyvää kielelliskognitiivista häiriötä, aiheuttavat monimuotoisia haasteita osallistua sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon. Eläinavusteisen kuntoutuksen, jossa useimmin hyödynnetty eläin on koira, on havaittu muun muassa laskevan stressiä ja kohottavan vanhusten sosiaalisuutta sekä heidän välisten keskusteluidensa ajallista pituutta. Näiden tieteen jo toteamien hyötyjen vuoksi on aiheellista kartoittaa afasian ja dementian aiheuttamien vuorovaikutuspulmien eläinavusteisten, erityisesti koira-avusteisten, interventioiden piirteitä ja mahdollisuuksia. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia kuntoutusmenetelmiä afasiaa ja dementiaa sairastavien henkilöiden koira-avusteisissa interventioissa hyödynnetään sekä millaisia vaikutuksia kyseisillä menetelmillä on afasiaa tai dementiaa sairastavan kuntoutujan kommunikaatiokyvylle. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineiston artikkelit noudettiin Scopus- ja PubMed-tietokannoista helmikuussa 2023 hakulausekkeella (aphasia OR dementia) AND (”animal-assisted therapy") AND (speech OR communication OR engagement). Tutkimusaineistoon valikoitui viisi vuosina 1997–2020 julkaistua artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Koira-avusteisissa interventioissa koiria hyödynnettiin motivaationa ja sosiaalisena tukena. Koiria integroitiin toiminnallisiin harjoituksiin. Aineiston dementiainterventioissa toteutettu toiminta oli heikommin kuntoutujien tavoitteiden ohjaamaa, kuin puheterapeuttien toteuttama afa-siakuntoutus. Vuorovaikutuksen määrä koira-avusteisissa tapaamisissa oli suurempi, kuin tavanomaisissa interventiotapaamisissa ja koirien läsnäololla oli erityisen selkeä yhteys sanattoman vuorovaikutuksen määrän lisääntymiseen. Afasiakuntoutujat kokivat koira-avusteisen kuntoutuksen motivoivana ja hyödyllisenä, mutta afasian vaikeusaste ei intervention aikana muuttunut. Koira-avusteinen puheterapiakuntoutus vaikuttaa kiinnostavalta mahdollisuudelta kommunikaatiointerventioiden toteuttamiseen afasiaa ja dementiaa sairastaville henkilöille, mutta tutkimusta kuntoutuksen vaikuttavuudesta tarvitaan.

Already a long ago some patients suffering from nonfluent aphasia, having lost their ability to speak complitely or partly, have been noticed to be able to sing words and phrases. Various singing-based speech rehabilitation methods have been developed since then, melodic intonation therapy (MIT) being probably the most well known of them. MIT is an intensive rehabilitation method that consists of several elements: simple melodic intonation that follows the prosody of a normal speech, rhythmic syllables, left hand tapping and multiple repetitions. The aim of this review was to present literature concerning the effectiveness of MIT, and the behavioral and neural mechanisms behind it. Some evidence has been found of the effectiveness of MIT both in the acute phase of the disorder and in the sub-acute and chronic phases. In several studies MIT has been compared with regular speech therapy. However, only preliminary conclusion should be made based on these studies, since they often lacked adaquate control and had too small sample sizes. Also, there is no full consensus concerning the bahavioral mechanisms that make MIT effective. Some studies suggest that it is the rhythmic component that makes the method work. On the other hand, in some studies the melodic intonation in itself has been said to play a crucial role. Results from brain imaging studies suggest that the way in which MIT helps in the speech rehabilitation is that it activates the right hemisphare through singing. This was also the initial idea of the inventors of MIT. At least some aphasia patients having gone through MIT have showed increased activity in the right hemisphere, especially in the sub-acute phase, as well as anatomical changes in the right subcortical areas in association with the rehabilitation. For patients whose left hemisphere language areas are complitely distroyed, MIT may be an especially effective treatment method for language rehabilitation.

Tavoitteet: Afasia on aikuisiällä esiintyvä kielelliskognitiivinen häiriö, joka voi vaikuttaa moniin eri elämän osa-alueisiin. Tämän vuoksi sitä olisi tarpeen tarkastella afaattiselle henkilölle merkityksellisen, arjen toimintakyvyn huomioivan toiminnallisen kommunikaation näkökulmasta. Jotta puheterapian vaikutuksia afaattisen henkilön toiminnalliseen kommunikaatioon voitaisiin tarkastella, tulisi käytössä olla arviointivälineitä, jotka tuovat esiin afaattisen henkilön kommunikaatiokykyjä ja niiden käytön tehokkuutta. Lisäksi olisi olennaista saada käyttöön terapiamuotoja, jotka tähtäävät vuorovaikutuksen sujumiseen häiriökeskeisen kielellisten toimintojen palauttamisen sijaan. Tämän kanditutkielman tarkoituksena on tarkastella sosiaalisesti suuntautuneen ryhmämuotoisen puheterapian vaikutuksia afaattisten henkilöiden toiminnalliseen kommunikaatioon sekä niitä arviointivälineitä, joilla terapian vaikuttavuutta on tutkittu. Menetelmät: Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista erilaisia hakutoimintoja hyödyntäen. Hakulausekkeeksi muodostui: (aphasia) AND (functional communication OR everyday communi- cation OR interpersonal communication OR conversation) AND (group therapy OR group treatment OR group conversation treatment). Tutkimusaineisto muodostui kuudesta artikkelista, joista yksi otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006–2023, ja niissä oli kaikissa kyse afaattisten henkilöiden ryhmäpuheterapiainterventioista. Aineistosta poimittiin tarkemman analyysin myötä tutkimuskysymysten kannalta tärkeimmät tiedot. Tulokset ja johtopäätökset: Toiminnallista kommunikaatiota mitattiin tutkimuksissa itsetäytettävillä ja läheisten tai hoitajien täyttämillä kyselylomakkeilla ja arviointiasteikoilla sekä diskurssia ja keskustelevaa puhetta tarkastellen erilaisissa haastatteluissa ja kertomuksissa. Sosiaalisesti suuntautuneilla ryhmämuotoisilla puheterapiainterventioilla oli pääosin positiivinen vaikutus toiminnalliseen kommunikaatioon ainakin jollain arviointimenetelmällä mitattuna verrattaessa ennen interventiota saatuihin tuloksiin. Jatkossa olisi olennaista saada tarkempi käsitys toiminnallisen kommunikaation eri osa-alueista, jotta myös arviointivälineitä saataisiin systemaattisemmiksi. Toisaalta olisi tärkeää myös saada enemmän tietoa myös siitä, mitkä sosiaalisesti suuntautuneen ryhmäterapian sisällölliset elementit ovat yhteydessä muutokseen, jotta kuntoutuksesta saataisiin kohdistetumpaa ja yhdenmukaisempaa.