Browsing by Subject "ahdistuneisuusherkkyys"

Tavoitteet. Interoseption on esitetty olevan autonomisen hermoston toimintaa koskeva subjektiivinen aistimus, joka muodostaa pohjan yksilön omalle arviolle siitä, miltä kehossa kullakin hetkellä tuntuu. Interoseption poikkeavan toiminta on liitetty moniin sairauksiin. Viime vuosina on tutkittu interoseptioon kohdistuvia interventioita, joilla voitaisiin hoitaa ahdistuneisuushäiriöitä. Hoidon tavoitteena on tällöin potilaan yleisen ahdistuneisuusherkkyyden väheneminen, jolloin voitaisiin vaikuttaa laajemmin ahdistuneisuuden eri muotoihin. Käytetyin interoseptioon kohdistuva hoitomuoto on ollut interoseptiivinen altistaminen. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli perehtyä siihen, minkälaisia interoseptioon kohdistuvia interventioita on kokeiltu ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa ja minkälaisia ovat olleet näiden interventioiden tulokset. Menetelmät. Tutkielmaa varten on haettu aineistoa Google Scholar- ja Scopus -tietokannoista sekä Helka:n kokoelmista hakusanoilla interoception, interoceptive, interoceptive interventions, interoception AND intervention, interoceptive exposure, anxiety AND intervention, anxiety sensitivity AND interoception, mental health AND interoception, pychopathology AND interoception. Lisäksi on etsitty julkaisuja edellä mainitulla tavalla löydettyjen julkaisujen lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksissa käytettiin yleisimmin interoseptiivistä altistamista. Interoseptiivinen altistaminen sisälsi fyysistä toimintaa sekä erilaisia tapoja hengittää, jolloin tarkoituksena oli altistaa potilas niille tuntemuksille, joita tämä koki ahdistavina. Lisäksi käytettiin erilaisia rentoutuskeinoja, tarkoituksena parantaa potilaan interoseptiivistä kyvykkyyttä. Tutkimuksissa käytetyt interventiot olivat melko yksinkertaisia toteuttaa ja hoitotuloksia voitiin saada nopeasti. Rajoitetusti niistä oli saatavilla myös hoidon pitkäaikaista vaikuttavuutta tukevaa seurantatietoa. Kaikissa tutkituissa interventioissa yleinen ahdistuneisuusherkkyys väheni merkitsevästi. Tulokset vahvistivat aiempaa käsitystä, että nämä interventiot vaikuttavat ahdistuneisuuden muodosta riippumatta yleiseen ahdistuneisuusherkkyyteen ja siten vähentävät potilaan ahdistuneisuutta. Myös niissä tutkimuksissa, joissa mitattiin interoseptiivisen kyvykkyyden muutoksia, todettiin kyvykkyyden lisääntyminen samanaikaisesti ahdistuneisuusherkkyyden vähenemisen kanssa. Interoseptioon kohdistuvat interventiot näyttäisivät mahdollistavan sen, että samalla hoidolla voisi hoitaa monenlaista ahdistuneisuusoireilua. Näin ollen potilaan tilanne saattaisi kohentua nopeammin. Koska interoseptioon kohdistuvat interventiot vähentävät yleistä ahdistuneisuusherkkyyttä, voisi niitä hyödyntää myös muun altistamishoidon täydentäjinä tai osana erilaisia terapiaprosesseja.