Browsing by Subject "autismi"
Now showing items 1-12 of 12
-
(2018)Autism spectrum disorder is associated to high rates of comorbid mental disorders, where depression is probably most common disorder. Although the high prevalence of depression in autism is well-known thing, relatively little is known about its underlying risk factors or explaining factors. This study aimed to examine whether there is evidence that some characteristic features of autism spectrum disorder would have an impact on high prevalence of depression in autism spectrum disorder. We discuss about two psychological factors: emotion regulation and its deficits and the tendency to perseverate and ruminate. Two factors related to perseveration, cognitive flexibility impairments and rumination were associated with depression and depression symptoms. The association between emotion regulation deficits and depression manifested in the use of maladaptive coping skills and in tendency to ruminate. More research is still needed to replicate these results and gain stronger evidence. The depression diagnosis in autism spectrum disorder is problematic in many ways, therefore all results concerning the subject should be interpreted with caution.
-
(2023)Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella niitä mekanismeja, jotka vaikuttavat autististen ihmisten alhaisten työllisyyslukujen taustalla, sekä tarjota tuoreimpaan tutkimustietoon nojaten ratkaisukeinoja autististen nuorten ja aikuisten työllisyyden parantamiseen ja työhön sopeutumisen tukemiseen. Teoksessa tarkastellaan työllisyyslukujen taustatekijöitä autismin, yksilöllisten ominaisuuksien sekä kulttuuristen ja rakenteellisten ongelmien näkökulmista. Työelämän yleisimmät haasteet on jaettu teoksessa työnhaun ja työhaastattelun sekä työhön kouluttautumisen ja valmistautumisen vaiheisiin. Katsauksessa tarkastellaan tietoa erilaisista tutkimuksista ja pyritään löytämään tehokkaimmat ratkaisukeinot työllisyyslukujen kohottamiseen. Autististen yksilöiden alhaisten työllisyyslukujen taustalla vaikuttavia mekanismeja ei ole tutkittu riittävästi, eikä niitä täten tunneta vielä kovin hyvin. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu yhtenäisesti, että valtaosa autistisista yksilöistä tarvitsisi laajoja, monipuolisia tukia löytääkseen ja ylläpitääkseen työllisyyttä. Tuki jokaiselle autistiselle henkilölle tulisi räätälöidä yksilöllisesti, ja tuki olisi parhaimmillaan pitkäkestoista ja tarjoaisi apua moneen eri elämän osa-alueeseen, kuten taloudelliseen ja sosiaaliseen elämään työssä suoriutumisen rinnalla. Työelämän kulttuuriselta tasolta positiivisia vaikutuksia työllisyyslukuihin löydettiin autististen työnhakijoiden ja työntekijöiden vahvuuksiin keskittymisestä sekä epäolennaisten asioiden, kuten katsekontaktin vähäisyyden, huomioimattomuudesta. Katsauksessa tarkasteltiin useampaa eri maista tulevaa tukiohjelmaa, joiden tehokkuudesta on saatu risteävää tietoa. Vielä ei ole kehitetty yhtenäistä ja kaikin puolin tehokkaaksi todistettua interventiota tai ohjelmaa, joka sisältäisi kaikki teoksessa mainitut autististen henkilöiden työllisyyden tukemisen osapuolet. Hyvin suunnitellulla ja tieteelliseen tietoon perustuvalla tuella voidaan kuitenkin tuoda autistisia yksilöitä työllisyyden piiriin samalla parantaen yksilöiden hyvinvointia, sekä tuoda pitkällä aikavälillä merkittäviä säästöjä yhteiskunnalle. Aihe vaatii siis perusteellista lisätutkimusta ja sen soveltamista tehokkaiden, monipuolisten tukiohjelmien kehittämiseen.
-
(2017)Autism spectrum disorders are pervasive developmental disorders that are manifest early in development. Two wide symptom categories are problems in social communication and repetitive or restrictive behaviors. There are many views for the mechanisms behind autism. Many explanations see deviations in attention and sensory processing as central causes. Intersensory redundancy hypothesis (IRH) states that already in infancy attentional resources are first focused on information that is amodal (redundant for many modalities) like temporal synchrony. Only after this are modality specefic properties like the tone of voice or facial characteristics of a talker focused on. This attentional hierarcy helps socioemotional and verbal development by focusing attention to social stimuli which have much amodal information and opportunities for learning. Bahrick considers one cause of autism to be an early bias in attention. Autistic children and their siblings who have high risk for autism have been found to focus less on amodal information and more on modality specific information compared to typically developing children. This bias may cause deficiencies in learning because social stimuli are neglected and objects or details are preferred, which would explain the problems of social communication. Also restricted and repetitive behaviors could be explained to be a way of organizing amodal information to a better anticipated or understood form by repeating the same behavior. IRH has been found to apply in different situations and ages. The connection between autism and IRH has, however, little evidence to show for it even if the logic behind the connection is plausible. In future, the processing of multimodal and amodal information as possible factors behind autism spectrum disorders should be researched more thoroughly and with scientific rigour.
-
(2020)Tavoitteet. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että autististen lasten jaetun tarkkaavuuden käyttö poikkeaa tyypillisesti kehittyvistä ikätovereista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia autismin kirjoa ja jaettua tarkkaavuutta sekä jaetun tarkkaavuuden kuntoutuksen merkitystä osana kokonaisvaltaista autismin kirjon kuntoutusta. Tutkimuksessa koottiin yhteen erilaisia arviointi- ja kuntoutusmenetelmiä, joilla autististen lasten jaettua tarkkaavuutta on mahdollista tutkia ja tukea. Lisäksi tutkittiin kuntoutuksen vaikuttavuutta. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Haku suoritettiin helmikuussa 2020 ja hakulausekkeena käytettiin (autis*) AND (joint attention) AND (intervention* OR assessment). Artikkeleita valikoitui lopulliseen tutkimukseen kuusi. Tutkimuksia tarkasteltiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Autististen lasten jaetun tarkkaavuuden kykyjä arvioitiin havainnoimalla lapsen ja aikuisen leikkiä, lapsen silmien liikettä ja käyttämällä erilaisia standardoituja arviointimenetelmiä. Interventioiden kesto ja toteutustapa vaihtelivat, mutta kaikkien tutkimusten tulosten mukaan jaetun tarkkaavuuden taidot paranivat ja tulokset näkyivät myös seurantatutkimuksessa. Jotta jatkossa saataisiin relevanttia tietoa siitä, miten intervention pituus ja sisältö vaikuttavat jaetun tarkkaavuuden kykyihin, olisi jokaisen artikkelin tutkimusasetelma oltava samanlainen. Tutkimuksissa käytetyt arviointimenetelmät sekä interventioiden sisältö olivat hyvin vaihtelevia, joten tulokset eivät ole yleistettäviä. Jatkotutkimusta tulisi tehdä iän merkityksestä kuntoutuksen vaikuttavuuteen sekä siihen, millainen merkitys aikaisin aloitetulla kuntoutuksella on autistisen lapsen jaetun tarkkaavuuden kykyihin. Jatkossa tulisi myös tutkia, miten intervention pituus ja sisältö vaikuttavat jaetun tarkkaavuuden kykyjen kehitykseen.
-
(2023)Tavoitteet: Autismikirjon häiriö (eng. autism spectrum disorder, ASD) on keskushermoston kehityksellinen häiriö, joka vaikuttaa lapsiin ja nuoriin maailmanlaajuisesti. Sen mahdolliset negatiiviset vaikutukset usein ulottuvat niin kirjolla oleviin kuin myös heidän läheisiinsä. Tuntoaistipoikkeavuudet nähdään yhtenä häiriötä kuvailevana diagnostisena piirteenä, mutta niiden aivoperusta tunnetaan huonosti. Myöskään häiriön tunnistamista tai hoitoa edesauttavia biologisia markkereita eli biomarkkereita ei olla vielä onnistuttu tunnistamaan. Tämän katsauksen tavoitteena oli tarkastella, onko ASD:ssä tunnistettavissa aivojen toimintaan liittyviä biomarkkereita, joita voitaisiin mahdollisesti hyödyntää kliinisessä työssä ASD:n tunnistamisen tai hoidon apuna. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin Google Scholar ja PubMed-tietokantoja hyödyntäen yhdistelemällä hakusanoja “autism spectrum disorder”, ”neurobiomarker”, ”biomarker”, ”tactile processing”, ”neurobiology”, ”tactile sensitivity”, ”sensory”, ja ”senses”. Lisäksi lähdeartikkelien lähdeluetteloita hyödynnettiin kirjallisuuden löytämiseksi. Katsaukseen sisällytettiin kymmenen vuoden 2015 jälkeen julkaistua tutkimusta, jotka hyödynsivät ihmis- ja eläinotoksia. Tulokset ja johtopäätökset: Katsauksen perusteella ASD:ssä esiintyy verrokkeihin verrattuna toiminnallisia poikkeavuuksia tuntoaivokuorella sekä tuntoaistipoikkeavuuksiin liittyvää liiallista hermosolujen välistä konnektiivisuutta ja epätavallista välittäjäainetoimintaa. Tuntoaivokuoren toiminnallisista poikkeavuuksista oli ristiriitaa, sillä joissain tutkimuksissa ryhmien välillä oli eroja varhaisen vaiheen herätevasteissa, joissakin myöhemmän vaiheen. Lisäksi vain verrokkiryhmäläiset edustivat sosiaalisen kosketuksen havainnointia kehollisesti tuntoaivokuorellaan (eng. embodied somatosensory resonance), ja ASD-osallistujat edustivat sitä lähinnä korkeamman asteen visuaalisilla ja kognitiivisesti orientoituneilla aivoalueilla. Lisäksi ASD:ssä esiintyi hermosolujen välistä liiallista toiminnallista konnektiivisuutta sekä aivojen eksitaation ja inhibition epätasapainoa. Myös serotoniinin kuljetuksen toiminta oli ASD:ssä lisääntynyttä. Kuitenkaan yhtäkään kiistattoman selvää neurobiomarkkeria ei vieläkään ole löydetty. Lisätutkimusta ASD:n neurobiomarkkereista tarvitaan ja tulevaisuuden tutkimuksen tulisi tarkastella jo mainittujen mahdollisten neurobiomarkkerien hyödyllisyyttä kliinisessä työssä.
-
(2019)Animal-assisted interventions aim to enhance human health, wellbeing and quality of life. The goal is to support and improve physical, psychical and social competence of an individual. Animal-assisted interventions have gained interest in Finland and the methods involving a therapy animal have been commonly utilized in psychotherapy as well as in physiotherapy. Interestingly, speech therapists are also interested in incorporating animals, especially dogs, into different speech therapy processes. In fact, there are already several Finnish speech therapists who offer canine-assisted speech therapy to their clients. The aim of this study is to review pros and cons of utilizing animal-assisted intervention methods in autism speech therapy. The study focuses especially on social interaction difficulties typically manifested in children with autism spectrum disorder. Systematic retrieval of literature was conducted by using keywords, such as animal-assisted therapy, canine, dog, autism spectrum disorder, communication, social, and their combinations. Altogether seven scientific articles were selected for further investigation. Content of these selected publications was analyzed qualitatively. The thesis aims to answer whether canine-assisted intervention methods can support autism speech therapy process and what kind of effects canine-assisted interventions have been reported to have on children with autism spectrum disorder. Canine-assisted interventions have shown potential as beneficial occupational therapy method for children with autism. Canine-assisted interventions increased social interaction among children with autism spectrum disorder. Positive changes were also observed in prosocial behavior as well as in verbal communication. A therapy dog was seen as a motivator and social catalyst that made situations requiring social interaction more pleasant thus explaining the positive changes seen in autistic children. These observed positive changes in autistic children in the presence of a therapy dog support the idea that, when applied properly, canine-assisted therapy methods could in fact enhance therapy progress and help autistic children reach the specific goals set for therapy. Although practical experiences may support the use of a dog in speech therapy, more research from logopedic point of view is needed so that the use, efficiency and benefits of animal-assisted intervention methods in speech therapy could be based on research.
-
Koronapandemian sulkutoimenpiteiden vaikutus autismikirjon lasten ja nuorten psykiatriseen oireiluun (2021)The COVID-19 pandemic and the resulting containment measures have been found to have a negative impact on the mental health of children and young people. In addition to adolescence, the diagnosis of a psychiatric disorder also increases the risk of mental symptoms during a pandemic. However, few studies have focused on combining these factors, i.e., to elucidate the mental well-being of children and adolescents with psychiatric disorders during lockdown. Autism Spectrum Disorder (ASD) is a term for a wide range of neurodevelopmental disorders that occur in early childhood and are persistent in nature. Characteristic features of different diagnoses in this class of disorders are abnormalities in social communication and the presence of repetitive patterns of behavior and / or restricted interests. This study investigates how closure measures during the COVID-19 pandemic have affected the psychiatric symptoms of children and adolescents with autism spectrum disorder. There is not much previous knowledge on this research question, although the topic is topical and research findings can be used to improve understanding of the characteristics associated with the disorder. Literature searches were conducted via the PubMed and Google Scholar databases by using search words “psychological,” “impact,” “autism spectrum disorder,” “children,” “adolescents,” “behavior,” “covid19,” “lockdown,” “behavior problems,” and “psychiatric disorders”. The review was intended to focus only on the closure period, so they required a reference to closure measures. Most studies showed an increase in psychiatric symptoms during lockdowns. Psychiatric symptoms manifested as an increase in internalizing and / or externalizing symptoms. More specifically, some studies showed that the symptoms associated with the disorder had worsened. On the other hand, some of the results of the study suggested a partial improvement in symptoms. This suggests that certain forms of mental symptoms may have been alleviated, while some of the symptoms have worsened. The existence of different protective factors and risk factors may explain the varied results. The results provide new insights into the symptoms of autism spectrum in children and adolescents during a pandemic. Further research is needed to clarify the research findings. Knowledge of the subject is also important to provide appropriate interventions and support, both in this pandemic situation and possibly for the future.
-
(2018)Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tutkia, miten autismikirjon häiriö vaikuttaa tunteiden havaitsemiseen sellaisilla lapsilla ja nuorilla, joilla on autismikirjon häiriö. Lisäksi tavoitteena on selvittää, millaisia eroja eri tunnetilojen havaitsemisessa autismikirjon häiriön lapsilla ja nuorilla on. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu henkilöiden, joilla on autismikirjon häiriö, havaitsevan muiden ihmisten tunnetiloja poikkeavasti. Aspergerin oireyhtymä-diagnoosin saaneilla henkilöillä on havaittu olevan vaikeuksia jopa perustunteiden tunnistamisessa. Autismikirjon henkilöiden on havaittu tunnistavan iloisen kasvonilmeen lähes yhtä hyvin kuin tyypillisesti kehittyneet henkilöt, mutta esimerkiksi pelon tunnistaminen on heille vaikeampaa. Tämän lisäksi autismikirjon henkilöt tarvitsevat enemmän aikaa tunnetilan tunnistamiseen. Menetelmät. Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuushaku suoritettiin helmikuussa 2018 kahdessa eri tietokannassa hakulausekkeella ”((autis* OR asd) AND emotion*) AND (reception OR recognition OR perception)”. Artikkeleita löytyi yhteensä 172 kappaletta, joista lopulliseen aineistoon valikoitui kymmenen artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Kuudessa tutkimuksessa havaittiin autismikirjon lasten ja nuorten tunnistavan muiden ihmisten tunnetiloja merkitsevästi heikommin kuin tyypillisesti kehittyneet koehenkilöt. Ilo oli useassa tutkimuksessa autismikirjon henkilöille helpompi tunnistaa kuin kielteiset tunteet, kuten suru, viha ja pelko. Toisaalta, myöskin ilon tunnistaminen kasvonilmeistä oli autismikirjon henkilöille merkitsevästi vaikeampaa kuin tyypillisesti kehittyneille verrokeille yhdessä tutkimuksessa. Lisäksi ilon tunnistaminen kehon liikkeestä oli autismikirjon koehenkilöille merkitsevästi vaikeampaa kuin negatiivisten tunteiden tunnistaminen. Suurimmassa osassa katsaukseen valikoituneista tutkimuksista oli tutkittu ainoastaan hyvätasoisia autismikirjon henkilöitä. Tämän vuoksi katsauksen tutkimustuloksia ei voida yleistää koskemaan koko autismikirjoa, ja tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia myös heikkotasoisempien autismikirjon henkilöiden kykyä tunnistaa muiden ihmisten tunnetiloja. Lisäksi suurin osa tähän katsaukseen valikoituneista tutkimusartikkeleista tutki perustunteiden havaitsemista. Jatkotutkimuksissa olisi hyvä selvittää ja erotella myöskin kompleksisten tunteiden havaitsemista autismikirjon häiriössä.
-
(2021)Musiikki on tärkeä tunteidenkäsittelyn ja kommunikoinnin kanava ja musiikkia voidaankin löytää lähes kaikista kulttuureista ympäri maailman. Yksi tärkeimpiä syitä musiikin kuuntelulle on pyrkimys säädellä omia tunnetiloja. Useimmiten ihmiset kuuntelevat mieluiten musiikkia, joka vastaa tunnesisällöltään heidän sen hetkistä tunnetilaansa, jolloin musiikki voi auttaa vahvistamaan tunnetilaa. Musiikki voi myös itsessään herättää tunteita ja musiikin herättämien tunteiden käsittelyä voidaan kuvata kaksivaiheisena prosessina. Ensimmäisessä vaiheessa tunneärsykkeitä käsitellään esitietoisella tasolla ja sitä voidaan tarkastella kehon fysiologisista vasteista. Toinen vaihe kuvaa puolestaan korkeamman tason tietoisia kognitiivisia prosesseja, joissa arvioidaan musiikin herättämiä tunnekokemuksia. Monet musiikin tunnekokemuksia tarkastelevat tutkimukset nojaavat kielellisiin kuvauksiin omista tunnekokemuksista, ja vaativatkin siten tunteiden kognitiivisen prosessoinnin kykyä. Koska musiikki herättää tunteita ja musiikkitunteiden käsittely on monipuolista, on kiinnostavaa selvittää, miten musiikin herättämiä tunteita käsitellään, jos tunteiden käsittelyssä ylipäänsä on haasteita. Tällaiset haasteet ovat tyypillisiä autismikirjossa, ja ne ilmenevätkin usein erityisesti tunteiden tunnistamisen vaikeutena. Viime aikoina on kuitenkin esitetty, että tunteidenkäsittelyn ongelmat eivät liitykään välttämättä suoraan autismikirjon häiriöihin itsessään, vaan selittyvät aleksitymian yleisyydellä autismikirjon häiriöissä. Aleksitymia (kirj. "olla ilman sanoja tunteille") on sub-kliininen oireyhtymä, jota kuvaa vaikeus arvioida omia tunnekokemuksia ja kuvata niitä sanallisesti. Aleksityminen henkilö voikin esimerkiksi kokea olonsa epämukavaksi, mutta ei osaa erotella onko kyse esimerkiksi surusta, kiukusta tai vaikkapa nälästä. Aleksitymian vaikutuksia on tutkittu esimerkiksi arvioitaessa tunnetiloja kasvojen ilmeistä tai äänensävyistä. Näissä tutkimuksissa erot autismikirjon häiriöihin kuuluvien ja neurotyypillisten verrokkien välillä ovat kadonneet, kun on otettu huomioon aleksitymian vaikutukset. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten musiikin tunnesisältöjä prosessoidaan autismikirjossa ja mikä vaikutus aleksitymialla on erityisesti musiikin tunnesisältöjen kognitiiviseen ja kielelliseen prosessointiin.
-
(2019)Tavoitteet. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään syömisvaikeuksia esiintyvän usein henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö. Syömisvaikeuksia jaettu taitojen puutteeseen pohjautuviin vaikeuksiin, joissa kyse on kykenemättömyydestä syödä, ja käytökseen perustuviin vaikeuksiin eli haluttomuuteen syödä. Aiempi tutkimus autismikirjon henkilöiden syömisvaikeuksista on usein keskittynyt haluttomuuteen syödä, joten on epäselvää, kuinka paljon autismikirjon henkilöiden syömisvaikeuksista selittyy taitojen puutteella kuten nielemisvaikeuksilla ja motorisilla ongelmilla. Mahdollisten nielemisvaikeuksien tunnistaminen on tärkeää kliinisessä työssä arvioinnissa ja kuntoutuksen toteuttamisessa. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää nielemisvaikeuksien osuutta autismikirjon henkilöiden syömisvaikeuksissa. Lisäksi tarkasteltiin, miten näitä nielemisvaikeuksia oli arvioitu ja kuntoutettu. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta eri tietokannasta: Pubmedista, Web of sciencesta ja Ovid Medlinesta. Hakulauseke oli muotoa: autis* AND (dysphagi* OR swallow* OR motor feeding skills). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui valintakriteereiden mukaisesti viisi tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2003–2016. Kaikki artikkelit olivat vertaisarvioituja, englanninkielisiä ja ilmaiseksi saatavilla Helsingin yliopiston kirjaston tietojärjestelmän kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän katsauksen tulosten perusteella kävi ilmi, että autismikirjon henkilöiden nielemisvaikeuksista tehty tutkimus oli vähäistä, vaihtelevaa laadultaan ja sitä oli tehty vain lapsilla. Tulosten perusteella voitiin todeta korkeintaan, että nielemisvaikeuksia ja motorisia syömisvaikeuksia vaikuttaisi esiintyvän myös autismikirjon lapsilla. Autismikirjon lasten syömisvaikeuksien kuntoutusta oli tulosten perusteella lähestytty käyttäytymisterapeuttisesta viitekehyksestä, vaikka taustalla olisi ollut myös motorisia ongelmia. Tutkimuksissa käytetyt kuntoutus- ja arviointimenetelmät voivat tarjota ideoita kliiniseen työhön, mutta lisää tutkimusta tarvitaan.
-
(2020)Tavoitteet. Noin neljännekselle autistisista henkilöistä kehittyy vain heikot kielelliset taidot tai ei lainkaan toimivaa kieltä. Tällöin vuorovaikutuksen tukemisessa tarvitaan puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiokeinoja. PECS-menetelmä on yksi käytetyimmistä menetelmistä autististen lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutuksessa. Aiempien tutkimusten perusteella PECS-kuntoutuksella on positiivisia vaikutuksia vuorovaikutustaitojen kannalta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten PECS-menetelmää käytetään autismikirjon lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutuksessa, mitkä taidot kehittyvät ja kuinka vaikuttavaa kuntoutus on. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistonhaku suoritettiin Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoissa. Hakulauseke muodostettiin hakusanojen autism (autismi), picture exchange (kuvanvaihto), PECS sekä communication (viestintä) avulla. Aineistoksi valikoitui kuusi englanninkielistä, vertaisarvioitua artikkelia. Aineiston analysoinnissa sovellettiin sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Monet autististen lasten vuorovaikutustaidot, kuten aloitteiden tekeminen, kommunikaation vastavuoroisuus ja jaettuun tarkkaavuuteen liittyminen, kehittyivät PECS-kuntoutuksen myötä. Lasten sosiokommunikatiiviset taidot ennen kuntoutuksen alkamista olivat yhteydessä PECS-intervention vaikuttavuuteen. Lyhyelläkin PECS-kuntoutusjaksolla voidaan edistää autististen lasten vuorovaikutustaitoja. PECS-harjoittelu myös tukee vuorovaikutustaitojen yleistymistä eri kommunikaatiotilanteisiin.
-
(2018)Tavoitteet. Autismikirjon häiriön diagnoosi on nykyisin mahdollista asettaa jopa 18 kuukautta vanhalle lapselle. Varhainen diagnosointi on synnyttänyt tarpeen vanhempien ohjaukseen keskittyville varhaisinterventioille, sillä alle 36 kuukautta vanha lapsi viettää valtaosan ajasta vanhempiensa seurassa. Autismikirjon häiriön kuntoutukseen on kehitetty paljon erityisesti applied behavior analytic –pohjaisia menetelmiä, mutta näiden rinnalle tarvitaan lapsen luontaiseen kasvuympäristöön tuotavia menetelmiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, vaikuttaako vanhempien ohjaus positiivisesti autismikirjolla olevien lasten sosiaaliseen käyttäytymiseen ja kommunikointitaitoihin lapsen ollessa alle 36 kuukautta vanha. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka vanhempia on ohjattu ja millä tavalla kehitys ilmeni lasten sosiaalisessa käyttäytymisessä ja kommunikaatiossa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koottiin yhteensä kolmesta tietokannasta. Hakusanat valittiin vastaamaan mahdollisimman hyvin tutkimuksen aihetta ja koehakujen perusteella hakulausekkeeksi muodostui ”autism AND early intervention AND (parent counselling OR parent coaching OR parent education) AND communication”. Lopullinen aineisto sisälsi kuusi vuosina 2011-2018 julkaistua tutkimusartikkelia. Aineistoon valittiin vain tutkimuksia, jotka koskivat alle 36-kuukautisia lapsia ja heidän vanhempia ilman liitännäisdiagnooseja. Tulokset ja johtopäätökset. Vanhempiin keskittyvällä ohjauksella ja kouluttamisella havaittiin olevan positiivinen vaikutus lapsen kehitykseen. Kuitenkin tulokset olivat osittain ristiriidassa keskenään, mikä kertoi jatkotutkimuksen tarpeesta. Vanhempia ohjattiin tunnistamaan lapsensa kehitystaso ja mukauttamaan omaa toimintaansa lapsen kommunikointialoitteiden mukaan. Lisäksi heille opetettiin autismikirjon häiriön kuntoutuksen kannalta keskeisiä teemoja. Lasten sosiaalinen käyttäytyminen ja kommunikointi paranivat erityisesti reseptiivisen kielitaidon ja vanhempiin orientoitumisen kannalta, mutta kehitys ei pääsääntöisesti jatkunut intervention seurantajaksolla. Vanhempien ohjauksen ei havaittu vaikuttavan autismikirjon häiriön ydinoireisiin, mutta vanhempien ohjauksen todettiin olevan tarpeellista ydinoireisiin kohdennettujen interventioiden tukena.
Now showing items 1-12 of 12