Browsing by Subject "autismikirjon häiriö"
Now showing items 1-17 of 17
-
(2018)Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä autismikirjon häiriön lasten arvioinnissa tulisi nykyistä paremmin huomioida, kun heille valitaan sopivaa AAC-keinoa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, onko arvioinnin tueksi olemassa tutkimusten tukemia arviointimenetelmiä. Aiempien tutkimusten perusteella puheterapeuttien toteuttama AAC-keinoja tarvitsevien autismikirjon häiriön lasten arviointi perustuu vielä liiaksi tuttujen ja helposti saatavilla olevien menetelmien käyttöön, kokemusperäiseen, koulutuksissa ja kollegoilta saatuun tietoon sekä tutkimuksiin. Ilman tarkempia ohjeistuksia ja suoria, systemaattisia arviointimenetelmiä esimerkiksi symbolifunktion tai muiden taitojen kehityksen ongelmat saattavat jäädä löytämättä, jolloin lapsi ei saa tarpeittansa vastaavaa AAC-keinoa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus, johon etsittiin aineistoa kolmesta tieteellisestä tietokannasta. Hakusanoina käytettiin termejä autismikirjon häiriö, AAC-keinot ja arviointi, jotka hakulausekkeessa olivat muodossa autis* ja asd, aac ja augmentative and alternative communication sekä assess* ja evaluat*. Hakutuloksista valittiin artikkeleita ensin otsikon ja abstraktin perusteella, ja näistä koko tekstin perusteella valittiin 9 artikkelia. Yksi artikkeli valittiin hakutuloksista löytyneen artikkelin lähdetiedoista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten perusteella autismikirjon häiriön lapsilta kannattaa arvioida nykyistä paremmin symbolifunktiota, semanttista organisointia ja kategorisointia, yhdistämis- ja jäljittelytaitoja sekä taitojen vakiintumista ja yleistymistä. Tutkimusten koehenkilömäärät olivat kuitenkin pieniä, minkä vuoksi tulokset ovat vain suuntaa antavia. Havaitsemista ja symboleiden ymmärtämistä voidaan tutkia ComFor-arviointimenetelmällä, jonka reliabiliteetti ja validiteetti todettiin hyviksi. Semanttista organisointia ja kategorisointia voidaan tutkia muokatulla MTS-testillä, mutta menetelmä tarvitsee vielä lisää tutkimusta.
-
(2018)Several studies have shown that the autism spectrum disorder is more common among males than females. Most of the models accounting gender difference in the prevalence of the autism spectrum disorder have focused on the biological and genetic factors. However, these models haven’t always been empirically supported. The goal of this review is to clarify why girls with the autism spectrum disorder are diagnosed later and less frequently than boys. Most of the articles chosen to this review are from Google Scholar and Scopus by keywords “autism spectrum disorder in girls”, “underdiagnosing of autism in girls” and “underdiagnosing of autism spectrum disorder”. Diagnostic tools of the autism spectrum disorder have been created based on studies that have only used male samples. Consequently, they are not necessarily efficient identifying girls with the autism spectrum disorder. Girls’ symptoms differ from the classical symptoms especially when it comes to social deficits. It has been shown that girls are more talented than boys in participating to reciprocal interaction and communication and they also integrate their verbal and nonverbal gestures better than boys. Moreover, restricted interests are different and less intense in girls than boys. Girls also have less stereotyped use of objects and repetitive behaviors than boys. Despite the fact that internalizing symptoms are more common in girls, externalizing symptoms such as conduct disorders or intellectual problems may be required to diagnose girl with the autism spectrum disorder. Differences between the classical and girls’ symptoms may be accounted by the sosiocultural factors. Relationships more typical to girls and girlish plays improve especially skills involved in interaction and feeling empathy. On the other hand, high expectations concerning girls’ social skills create pressure for girls to compensate and hide their deficits in social situations. Because of this, parents, teachers and even clinicians do not necessarily observe social deficits in girls. In addition, sosiocultural factors have an impact on the interpretations made of a child’s antisocial behavior. We should pay more attention to identifying girls with the autism spectrum disorder in order to have the same opportunities for girls and boys with the autism spectrum disorder to get treatment and care. On this account the diagnostic tools should be improved, and clinicians should be informed of the specialities of girls’ symptoms. When evaluating girls, we should compare them to typically developed girls instead of the boys with the autism spectrum disorder.
-
(2023)Tavoitteet. Ruokailutilanteet ovat tärkeä osa jokapäiväistä elämää ja niiden sujumattomuus voi vaikuttaa sekä yksilön terveyteen että hänen sosiaalisiin suhteisiinsa. Valikoivan syömisen sekä aistipoikkeavuuksien on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan autismikirjon henkilöillä tyypillisempää kuin neurotyypillisillä, mikä voi tehdä ruokailutilanteista heille tyypillistä kuormittavampia ja vaikuttaa näin heidän elämänlaatuunsa. Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata, minkä aistipoikkeavuuksien on havaittu liittyvän valikoivan syömisen piirteisiin autismikirjon henkilöillä, ja miten poikkeavuudet vaikuttavat valikoivan syömisen piirteisiin. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Alustavan tiedonhaun jälkeen lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui (selective eating) OR (food selectivity) AND (sensory) AND (autism). Lopullinen tiedonhaku suoritettiin Scopus ja PubMed -tietokannoista tammikuussa 2023. Tutkielmaan valikoitui tarkemman haun jälkeen mukaan viisi vuosina 2011–2021 julkaistua artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Eri aistien yliherkkyydet olivat tyypillisimpiä valikoivaan syömiseen liittyviä aistipoikkeavuuksia ja etenkin maku- ja hajuaistin yliherkkyyksien vaikutukset nousivat esille käsitellyissä tutkimuksissa. Myös muiden perusaistien poikkeavuuksien havaittiin liittyvän valikoivaan syömiseen. Aistipoikkeavuuksien vaikutukset valikoivaan syömiseen ovat hyvin henkilökohtaisia ja se, lisääkö jokin aistipoikkeavuus jonkin ruoan suosimista vai välttelyä on hyvin yksilöllistä. Huomioitavaa on myös se, että aistipoikkeavuuksien havaittiin liittyvän valikoivan syömisen piirteisiin sekä lapsilla että aikuisilla.
-
(2024)Tavoitteet. Autismikirjoon liittyy usein kielellisen kehityksen vaikeuksia. Puheen ymmärtämi-sen vaikeudet ovat usein vaikea-asteisia ja puheen tuoton ongelmia haastavampia kuntout-taa. Näiden vaikeuksien kuntoutuksessa hyödynnetään usein samankaltaisia menetelmiä, kuin esimerkiksi kehityksellisen kielihäiriön kuntoutuksessa. Dialoginen lukeminen on yksi hyväksi todetuista kuntoutusmenetelmistä, jota voidaan hyödyntää puheen ymmärtämisen kuntoutuksessa. Autismikirjossa esiintyvien puheen ymmärtämisen vaikeuksien kuntoutus-menetelmiä ja -keinoja, taikka niiden vaikutuksia ei ole juuri tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisilla keinoilla dialogista lukemista voidaan hyödyntää juuri autismikirjon las-ten puheen ymmärtämisen kuntoutuksessa, ja minkälaisia vaikutuksia kyseisellä kuntoutuk-sella on puheen ymmärtämiseen lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Menetelmät. Tämä tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin ja kerättiin Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoista käyttäen hakulauseketta ”autism AND in-tervention AND child* AND speech comprehension OR language comprehension OR liste-ning comprehension”. Tutkimuksen aineisto koostui viidestä, vuosina 2019–2023 julkaistusta tutkimusartikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Autismikirjon lasten puheen ymmärtämisen kuntoutuksessa dia-logisessa lukemisessa hyödynnetään erityyppisiä, asteittain vaikeutuvia kysymyksiä, joilla lasta houkutellaan tekemään päätelmiä ja löytämään yhteyksiä tarinasta. Lukemiseen voi-daan yhdistää kirjallisia tehtäviä, joissa sovelletaan käytettyjä ymmärtämisen strategioita tai harjoitellaan uutta sanastoa. Kuntoutuksessa korostuu opitun soveltaminen uusiin tilanteisiin. Dialogisen lukemisen vaikutukset autismikirjon lasten puheen ymmärtämiselle ovat positiivi-sia, mutta eivät kovin vahvoja. Dialoginen lukeminen kehittää autismikirjon lasten puheen ymmärtämistä, mutta ei yksinään riitä kuntoutukseksi.
-
(2021)Tavoitteet. Autismikirjon häiriöt ovat kehityksellisiä neurobiologisia häiriöitä, joiden ydinoireisiin kuuluvat vaikeudet sosiaalisessa kommunikaatiossa sekä toistavat ja poikkeavat käyttäytymisen piirteet tai toiminnot. Sosiaalinen kommunikaatio on laaja käsite, joka kattaa sekä kielellisen että ei-kielellisen viestinnän sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Siihen lukeutuu myös eleiden käyttö. Poikkeavuudet eleiden käytössä ovat tunnistettu osa autismikirjon häiriöitä, ja ne ovat mainittu myös nykyisissä autismikirjon häiriöiden diagnostisissa kriteereissä. Eleiden käyttöä tarkastelemalla voidaan saada tietoa lapsen sosiaalisen kommunikaation taidoista varhain ennen puheen kehittymistä, sillä lapset käyttävät eleitä kommunikoidakseen jo ennen kuin oppivat puhumaan. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella eleiden käyttöä ja eleiden käytön yhteyttä myöhempiin sosiaalisen kommunikaation taitoihin 0–3-vuotiailla lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Menetelmät. Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista käyttäen systemaattisen tiedonhaun menetelmiä. Hakulauseke rakennettiin autismikirjon häiriöön, eleisiin ja sosiaalisen kommunikaatioon liittyvistä termeistä. Saatua aineistoa tarkasteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset raportoitiin tutkimuskysymyksittäin ja niitä pohdittiin suhteessa esitettyihin tutkimuskysymyksiin, aiempaan tutkimukseen ja logopedian alan kliiniseen merkitykseen. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset viittaavat siihen, että lasten, joilla on autismikirjon häiriö, eleiden käyttö poikkeaa sekä määrältään että laadultaan paitsi tyypillisesti kehittyneistä, osittain myös kehityksellisesti ja kielellisesti viiveisistä lapsista. Lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö, näyttäisi olevan eniten vaikeuksia deiktisissä ja jaetun tarkkaavuuden eleissä. Eleiden käyttö näyttäisi myös olevan yhteydessä näiden lasten myöhempiin kielellisiin taitoihin. Tulosten ristiriitaisuuden takia tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella ei voida luotettavasti sanoa, ovatko vaikeudet spesifejä juuri lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö, vai yhteisiä erilaisia kehityksellisiä ja kielellisiä vaikeuksia omaaville lapsille. Tämän katsauksen tulokset antavat kuitenkin näyttöä siitä, että eleiden käytöllä voisi olla kykyä erotella autismikirjon häiriön diagnoosin saavia lapsia muista riskilapsista, mutta aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta.
-
(2024)Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan jaetun tarkkaavuuden yhteyttä kielellisten taitojen kehitykseen lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa ja analysoida aiempaa tutkimustietoa jaetusta tarkkaavuudesta ja sen roolista kielellisten taitojen kehityksessä lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Lisäksi pyrkimyksenä on tunnistaa miten jaetun tarkkaavuuden taidot ja niiden kehitys poikkeaa lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö, verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin, sekä pohtia keinoja, joilla jaetun tarkkaavuuden taitoja voitaisiin kehittää kielellisten taitojen tukemiseksi lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lisäämään ymmärrystä autismikirjon häiriöön liittyvissä kielellisissä haasteissa. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Haku tehtiin joulukuussa 2023 Ovid Medline ja PubMed -tietokannoista, erilaisia hakutoimintoja hyödyntäen. Ovid Medlinen lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui “joint adj2 attention AND language adj2 (development OR skills) AND autism AND children” ja PubMedin hakulausekkeena puolestaan toimi ”joint attention AND language development AND autism AND child*”. Hakutulokset käytiin systemaattisesti läpi ja niitä karsittiin valintakriteereiden mukaisesti, kunnes jäljellä oli viisi vuosien 2014–2023 aikana julkaistua pitkittäistutkimusta, jotka käsittelivät tutkimuksen aihetta hiukan erilaisista lähtökohdista. Artikkeleiden keskeisimmät sisällöt taulukoitiin aineiston analysointia ja tulosten yhteenvetoa selkeyttääkseen. Tulokset ja johtopäätökset. Lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö, oli tyypillisesti kehittyneitä ikätovereitaan heikommat jaetun tarkkaavuuden taidot ja nämä taidot olivat myös yhteydessä kielellisten taitojen kehitykseen. Tutkimuksessa havaittiin, että varhaisen intervention avulla jaetun tarkkaavuuden taitoja voitiin kuntouttaa tehokkaasti, minkä seurauksena myös lasten kielelliset taidot kehittyivät. Jatkotutkimusta aiheesta tarvitaan erityisesti kulttuurien vaikutuksen selvittämiseksi.
-
(2023)Tavoitteet: Autismikirjon häiriö (eng. autism spectrum disorder, ASD) on keskushermoston kehityksellinen häiriö, joka vaikuttaa lapsiin ja nuoriin maailmanlaajuisesti. Sen mahdolliset negatiiviset vaikutukset usein ulottuvat niin kirjolla oleviin kuin myös heidän läheisiinsä. Tuntoaistipoikkeavuudet nähdään yhtenä häiriötä kuvailevana diagnostisena piirteenä, mutta niiden aivoperusta tunnetaan huonosti. Myöskään häiriön tunnistamista tai hoitoa edesauttavia biologisia markkereita eli biomarkkereita ei olla vielä onnistuttu tunnistamaan. Tämän katsauksen tavoitteena oli tarkastella, onko ASD:ssä tunnistettavissa aivojen toimintaan liittyviä biomarkkereita, joita voitaisiin mahdollisesti hyödyntää kliinisessä työssä ASD:n tunnistamisen tai hoidon apuna. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin Google Scholar ja PubMed-tietokantoja hyödyntäen yhdistelemällä hakusanoja “autism spectrum disorder”, ”neurobiomarker”, ”biomarker”, ”tactile processing”, ”neurobiology”, ”tactile sensitivity”, ”sensory”, ja ”senses”. Lisäksi lähdeartikkelien lähdeluetteloita hyödynnettiin kirjallisuuden löytämiseksi. Katsaukseen sisällytettiin kymmenen vuoden 2015 jälkeen julkaistua tutkimusta, jotka hyödynsivät ihmis- ja eläinotoksia. Tulokset ja johtopäätökset: Katsauksen perusteella ASD:ssä esiintyy verrokkeihin verrattuna toiminnallisia poikkeavuuksia tuntoaivokuorella sekä tuntoaistipoikkeavuuksiin liittyvää liiallista hermosolujen välistä konnektiivisuutta ja epätavallista välittäjäainetoimintaa. Tuntoaivokuoren toiminnallisista poikkeavuuksista oli ristiriitaa, sillä joissain tutkimuksissa ryhmien välillä oli eroja varhaisen vaiheen herätevasteissa, joissakin myöhemmän vaiheen. Lisäksi vain verrokkiryhmäläiset edustivat sosiaalisen kosketuksen havainnointia kehollisesti tuntoaivokuorellaan (eng. embodied somatosensory resonance), ja ASD-osallistujat edustivat sitä lähinnä korkeamman asteen visuaalisilla ja kognitiivisesti orientoituneilla aivoalueilla. Lisäksi ASD:ssä esiintyi hermosolujen välistä liiallista toiminnallista konnektiivisuutta sekä aivojen eksitaation ja inhibition epätasapainoa. Myös serotoniinin kuljetuksen toiminta oli ASD:ssä lisääntynyttä. Kuitenkaan yhtäkään kiistattoman selvää neurobiomarkkeria ei vieläkään ole löydetty. Lisätutkimusta ASD:n neurobiomarkkereista tarvitaan ja tulevaisuuden tutkimuksen tulisi tarkastella jo mainittujen mahdollisten neurobiomarkkerien hyödyllisyyttä kliinisessä työssä.
-
(2023)Tavoitteet. Katsekontaktilla on merkittävä rooli vuorovaikutuksessa. Katseella kommunikoidaan sanat-tomasti ja sillä saadaan tietoa sosiaalisesta ympäristöstä. Katsekontaktilla on osansa myös kielen kehityksessä. Autismikirjolle on tyypillistä katsekontaktin vähäisyys. Katsekontaktin poikkeavuus näkyy sen kestossa ja ilmenemistiheydessä. Katsekontaktia voidaan kuntout-taa eri menetelmin. Menetelmät ovat osoittautuneet toimiviksi katsekontaktin ilmenemisen li-säämiselle. Tutkielman tarkoitus on esitellä katsekontaktin kuntoukselle ominaisia piirteitä ja esitellä kuntoutuksen vaikutuksia katsekontaktiin. Menetelmät. Tutkielmassa hyödynnettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin kahdesta ha-kukoneesta: Scopus:ista ja OvidMedline:sta. Käytetty hakulauseke oli (autism* OR autism spectrum disorder* AND eye contact* AND therap* OR intervention). Haku rajattiin koske-maan julkaisuja vuosilta 2019–2022. Aineistoon valikoitui viisi interventioartikkelia, joista kus-takin löytyi kuvausta käytetystä kuntoutusmenetelmästä ja sen tuloksista. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston perusteella katsekontaktin kuntoutukseen käytetään menetelmästä riippumatta katsekontaktin mallinnusta, houkuttelua katsekontaktiin ja palautteen antamista. Osassa aineiston interventioissa hyödynnettiin lisäksi teknologiaa ja vanhempien ohjeistusta. Katsekontaktin kuntoutuksella pystytään lisäämään sen ilmenemistä ja kestoa. Nämä muutokset muokkaavat katsekontaktia kohti tyypillistä. Katsekontaktia voidaan kuntouttaa eri ikäisillä lapsilla.
-
(2024)Tavoitteet: Autismikirjon häiriön diagnoosin saaneet tekevät keskimäärin muuta väestöä enemmän itsemurhia. Koirilla on positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen ja itsemurhien ehkäisyyn. Avustajakoiria sekä koira-avusteista terapiaa on alettu hiljattain hyödyntää autismikirjon henkilöiden, sekä lasten että aikuisten, tukemiseen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, voidaanko itsemurhia ehkäistä autismikirjon häiriössä koirien avulla. Menetelmät: Kirjallisuushaku suoritettiin PubMed- ja Google Scholar -tietokannoissa hakusanoilla “autism spectrum disorder/ASD/autism”, “suicide/mental health” ja “assistance dog/dog ownership/dog therapy” syksyn 2023 aikana. Katsaukseen otettiin mukaan vain tuoreita, vuoden 2010 jälkeen ilmestyneitä, vertaisarvioituja julkaisuja. Tulokset ja johtopäätökset: Avustajakoirilla, koiranomistajuudella sekä koira-avusteisella terapialla havaittiin olevan myönteinen vaikutus autismikirjon potilaiden mielenterveyteen ja niiden huomattiin vähentävän riskiä tehdä itsemurha. Koirien havaittiin myös laskevan sekä ASD-lasten että heidän vanhempiensa stressitasoja. Tulosten perusteella olisi suotavaa, että useampi autismikirjon potilas saisi mahdollisuuden avustajakoiraan tai koira-avusteiseen terapiaan.
-
(2022)Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella korjauskäytänteiden käyttöä lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Oman puheen korjaamiseen vaaditaan laajasti erilaisia vuorovaikutukseen, kognitiivisiin kykyihin ja pragmatiikkaan liittyviä taitoja. Henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö, voi ilmetä erilaisia oireita ja viivästymiä näillä osa-alueilla, jonka vuoksi on mahdollista, että korjauskäytänteiden käytössä voisi ilmetä poikkeamia, jotka voisivat myös antaa taustaa autismikirjon häiriön syyperästä. Tutkimuksessa pyrittiin havainnoimaan korjausten käyttöä ja niiden käyttöön vaikuttavia tausta ja ympäristötekijöitä. Menetelmät. Kandidaattitutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin keväällä 2022 Ovid Medline, Scopus ja Eric-tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin niin, että tutkimuksissa käsiteltiin henkilöiden, joilla on autismikirjon häiriö, korjauskäytänteitä. Kaikki valitut tutkimukset tuli olla vertaisarvioituja ja englanninkielisiä, sekä saatavilla open access-julkaisuna, tai Helsingin yliopiston tunnuksilla. Valintakriteerien pohjalta valittiin viisi artikkelia, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulosten mukaan lapset, joilla on autismikirjon häiriö, korjaavat omaa ilmaisuaan suurimmassa osassa tutkimuksessa ilmenneistä ongelmatilanteista ja tunnistavat useimmiten korjauksen tarpeen. Lapset käyttävät laajasti erilaisia korjausstrategioita, joita he mukauttavat riippuen vuorovaikutuksessa ilmenneen ongelman laadusta. Vuorovaikutuskumppanin reaktio tai korjauspyyntö voi vaikuttaa siihen, kuinka usein ja millä tavalla lapset, jolla on autismikirjon häiriö, korjasivat omaa ilmaisuaan. Kun vuorovaikutuskumppanin ilmaisee lapselle selkeän selvennyspyynnön, luo se odotuksen korjaukselle, joka rohkaisi lapsia korjaamaan useammin ja käyttämään korjauksessa eniten sanallisia ja tietoa antavia keinoja.
-
(2023)Tavoitteet. Autismikirjon häiriö on jo varhain lapsuudessa havaittavissa oleva oireiden kirjo, jota voidaan yleisellä tasolla kuvata sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissa ja kommunikaatiossa ilmenevinä pulmina ja poikkeavina käyttäytymismalleina. Vuorovaikutustaidot ovat vuorovaikutustilanteissa käytettäviä, sekä kielellisiä, että ei-kielellistä taitoja ja strategioita, joiden päämääränä on vuorovaikutukseen osallistuvien henkilöiden välisen tiedonvaihdon molemminpuolinen sujuvuus. Autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitoja pyritään kuntouttamaan logopedisin menetelmin huomioiden vuorovaikutuksen eri osa-alueet. Tällaiselle logopediselle kuntoutukselle ei kuitenkaan ole yleistä konsensusta tai hoitosuositusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää autismikirjolla olevien lasten kuntoutuksessa käytettyjä logopedisiä interventioita sekä niiden vaikutuksia näiden lasten vuorovaikutustaitoihin. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä hakulauseketta (Speech language therapy intervention) AND (autism spectrum disorder in children OR ASD in children) AND (communication skills). Tulokset ja johtopäätökset. Autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitoja voidaan kuntouttaa erilaisin logopedisin menetelmin. Käytettyjen interventioiden näytönaste vaihteli, mutta selvästi käytetyimmät menetelmät ovat näyttöön perustuvia käytänteitä, joiden vaikuttavuus on tämän tutkimuksen valossa tilastollisesti merkitsevää. Tulokset tukivat aiempaa käsitystä siitä, että vanhempien ja muiden lähi-ihmisten rooli on merkittävä autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutuksessa. Lisäksi tutkimustulokset tukivat edeltävän tiedon mukaista ajatusta siitä, että interventiot pyritään aloittamaan jo varhaislapsuudessa, ja että tukea todennäköisesti tarvitaan myös lapsuuden myöhemmissä vaiheissa. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että puheterapeuttien keskuudessa on jonkinlainen konsensus autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutusmenetelmistä kansainvälisellä tasolla, ja että on olemassa suuntaviivoja sille, mitä näyttöön perustuvia käytänteitä tämän kohderyhmän kohdalla suositaan. Vastaavaa, interventiomenetelmien vaikuttavuutta selvittävää tutkimusta tarvitaan lisää hoitosuositusten aikaansaamiseksi ja resurssien oikeinkohdistamiseksi.
-
(2021)Tavoitteet. Autismikirjon häiriö on neurologinen häiriö, johon liittyy sosiaalisen kommunikaation ja vuorovaikutuksen ongelmia sekä toistavia käyttäytymismalleja, mielenkiinnon kohteita ja toimintoja. Kielellisiltä taidoiltaan autismikirjon lapset ovat heterogeeninen joukko. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että osalla autismikirjon lapsista on morfosyntaktisissa taidoissa samantyyppisiä haasteita kuin lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö. Morfosyntaktisten taitojen puutteet voivat vaikuttaa autismikirjon lapsen ekspressiiviseen ja reseptiiviseen kielitaitoon sekä käyttäytymiseen, oppimiseen ja sosiaaliseen suoriutumiseen. Muun muassa kehityksellisessä kielihäiriössä ilmenevien morfosyntaktisten vaikeuksien kuntoutuksesta on jo olemassa jonkin verran tutkimusta, mutta autismikirjon lasten morfosyntaktisten taitojen kuntoutukseen liittyvä tutkimus on vähäisempää. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata, millaista kuntoutusta puhuvien autismikirjon lasten morfosyntaktisten taitojen kehittämiseen keskittyvässä tutkimuksessa on käytetty ja millaisia tuloksia kuntoutuksella on saavutettu. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin Scopus- ja PubMed-tietokannoista hakulausekkeella (synta* OR morphosynta* OR gramma*) AND (autis* OR ASD OR asperger) AND (therap* OR treat* OR interven*) AND (children OR adolescent*). Aineistoksi valikoitui viisi vuosina 2010–2020 julkaistua tutkimusartikkelia. Aineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kahdessa aineiston tutkimuksessa vertailtiin implisiittisiä ja eksplisiittis-implisiittisiä kuntoutusmenetelmiä, yhdessä käytettiin värisemantiikkaa ja kahdessa yhdistettiin implisiittisiä menetelmiä sekä kuvien systemaattista käyttöä. Tutkimuksissa käytetyt kuntoutusmenetelmät eivät jakautuneet kaikilta osin yksiselitteisesti implisiittisiin ja eksplisiittisiin menetelmiin. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että kuntoutuksella on mahdollista vaikuttaa autismikirjon lasten morfosyntaktisiin taitoihin. Aineiston perusteella eksplisiittiset ja eksplisiittis-implisiittiset menetelmät vaikuttavat olevan pelkkiä implisiittisiä menetelmiä tehokkaampia autismikirjon lasten morfosyntaktisten taitojen kuntoutuksessa. Aineiston vähäisyyden ja tutkimusten metodologisten rajoitteiden vuoksi tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa antavia ja aiheesta tarvitaan vielä paljon lisää tutkimusta.
-
(2023)Tavoitteet. Autismikirjon häiriö on kehityksellinen keskushermoston häiriö, joka vaikuttaa yksilön tapaan olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Haasteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa vaikuttavat yksilön osallistumismahdollisuuksiin, sosiaalisten suhteiden rakentamiseen sekä elämänlaatuun. Musiikki-interventiot saattavat aiempien tutkimusten perusteella tarjota työkalun sosiaalisten vuorovaikutushaasteiden kuntoutukseen. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin musiikkia hyödynnetään autismikirjon sosiaalisten vuorovaikutusvaikeuksien kuntoutuksessa. Lisäksi tavoitteena on tarkastella, kuinka vaikuttavia musiikkia hyödyntävät interventiot ovat kyseisten haasteiden kuntoutuksessa. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku suoritettiin helmikuussa 2023 OvidMedline ja Scopus -tietokannoista. Hakulausekkeena käytettiin (autism* OR autistic*) AND (music* OR music therapy) AND (“social skill*” OR “social behav*”’). Lopulliseen aineistoon valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka olivat julkaistu vuosina 2014–2023. Aineistoa analysoitiin kokoamalla ja taulukoimalla tutkimusten keskeiset asiat sekä peilaamalla niitä tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Musiikkia hyödynnettiin autismikirjon sosiaalisten vuorovaikutusvaikeuksien kuntoutuksessa pitkälti musiikkiterapian muodossa. Interventioissa painottui aktiivinen musiikin luominen yhdessä hyödyntäen erilaisia soittimia sekä laulamista. Interventioissa oli suurta vaihtelua sisällön sekä keston kannalta. Interventioiden tulokset olivat hieman vaihtelevia sosiaalisen vuorovaikutuksen kehityksen kannalta. Suuressa osassa tutkimuksia havaittiin kuitenkin positiivista kehitystä lasten vuorovaikutuksessa sekä sosiaalisissa taidoissa. Tulosten perusteella musiikin käyttö interventioissa on monipuolinen työkalu, joka voi kannustaa erityisesti vuorotteluun vertaisten kanssa sekä tukea jaetun tarkkaavuuden taitojen kehittämistä. Tulosten yleistettävyyden sekä menetelmien kehittämisen kannalta tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää eri ikäryhmistä sekä interventioista.
-
(2019)Tavoitteet. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään syömisvaikeuksia esiintyvän usein henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö. Syömisvaikeuksia jaettu taitojen puutteeseen pohjautuviin vaikeuksiin, joissa kyse on kykenemättömyydestä syödä, ja käytökseen perustuviin vaikeuksiin eli haluttomuuteen syödä. Aiempi tutkimus autismikirjon henkilöiden syömisvaikeuksista on usein keskittynyt haluttomuuteen syödä, joten on epäselvää, kuinka paljon autismikirjon henkilöiden syömisvaikeuksista selittyy taitojen puutteella kuten nielemisvaikeuksilla ja motorisilla ongelmilla. Mahdollisten nielemisvaikeuksien tunnistaminen on tärkeää kliinisessä työssä arvioinnissa ja kuntoutuksen toteuttamisessa. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää nielemisvaikeuksien osuutta autismikirjon henkilöiden syömisvaikeuksissa. Lisäksi tarkasteltiin, miten näitä nielemisvaikeuksia oli arvioitu ja kuntoutettu. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta eri tietokannasta: Pubmedista, Web of sciencesta ja Ovid Medlinesta. Hakulauseke oli muotoa: autis* AND (dysphagi* OR swallow* OR motor feeding skills). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui valintakriteereiden mukaisesti viisi tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2003–2016. Kaikki artikkelit olivat vertaisarvioituja, englanninkielisiä ja ilmaiseksi saatavilla Helsingin yliopiston kirjaston tietojärjestelmän kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän katsauksen tulosten perusteella kävi ilmi, että autismikirjon henkilöiden nielemisvaikeuksista tehty tutkimus oli vähäistä, vaihtelevaa laadultaan ja sitä oli tehty vain lapsilla. Tulosten perusteella voitiin todeta korkeintaan, että nielemisvaikeuksia ja motorisia syömisvaikeuksia vaikuttaisi esiintyvän myös autismikirjon lapsilla. Autismikirjon lasten syömisvaikeuksien kuntoutusta oli tulosten perusteella lähestytty käyttäytymisterapeuttisesta viitekehyksestä, vaikka taustalla olisi ollut myös motorisia ongelmia. Tutkimuksissa käytetyt kuntoutus- ja arviointimenetelmät voivat tarjota ideoita kliiniseen työhön, mutta lisää tutkimusta tarvitaan.
-
(2022)Tavoitteet. Pragmaattisilla taidoilla tarkoitetaan kykyä käyttää kieltä ja eleitä tilanteeseen sopivalla tavalla eli konteksti ja puhekumppani huomioiden. Pragmaattiset taidot ovat tärkeässä osassa lapsen sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteiskunnassa toimimisen kannalta. Pragmaattisten taitojen luotettava ja kattava arviointi on varhaisen kuntoutustarpeen sekä tehokkaiden interventioiden havaitsemiseksi inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeää. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten CELF-testin (Clinical Evaluation of Language Fundamentals) pragmaattisten taitojen osiota on käytetty aikaisemmassa tutkimuksessa kehitykselliseen kielihäiriöön tai autismikirjon häiriöön liittyen. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto ke-rättiin keväällä 2022 suorittamalla haku Scopus, Ovid medline ja PsycInfo -tietokannoista. Lopullisia hakulausekkeita muodostui tietokantojen hakutoimintojen erojen vuoksi kaksi. Kumpaankin pyrittiin sisällyttämään tutkimusaiheen kannalta oleelliset termit CELF (Clinical Evaluation of Language Fundamentals), kieli- tai vuorovaikutushäiriö (language or interact* disorder / impairment) sekä pragmaattiset taidot (pragmatic skills). Aineisto rajattiin koskemaan englanninkielisiä vertaisarvioituja artikkeleita, jotka vastasivat ainakin toiseen tutkimuskysymykseen. Lopulliseen aineistoon valikoitui 3 vuosina 2016−2021 julkaistua artikkelia, jotka analysoitiin soveltuvin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. CELF-testi on kehityksellisen kielihäiriön arvioinnissa varsin laajasti käytössä oleva testi. Tähän tutkimukseen löytyi aineistoa kuitenkin hyvin niukasti, jonka pohjalta voitiin todeta, että CELF-testin pragmatiikan osiota ei ole valittujen häiriöalueiden tutkimuksessa laajemmin käytetty, vaan pragmatiikan arviointiin on useimmiten valikoitunut jokin muu arviointimenetelmä. Tuloksista käy ilmi, että testiä on käytetty interventioiden vaikuttavuuden arvioinnissa, kuitenkin lisää tutkimusta laaja-alaisen arviointimenetelmän käytettävyydestä ja luotettavuudesta tarvitaan.
-
(2021)Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää rikostaustaisuuden yleisyyttä sekä tehtyjen rikosten erityispiirteitä henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö. Tutkimuksessa selvitettiin, onko henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö, kohonnut riski rikostaustaisuuteen ja millaisia ovat heidän tekemiensä rikosten erityispiirteet. Lisäksi selvitettiin kommunikaatiovaikeuksien ilmenemistä rikostaustaisilla henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaista tietoa siitä, onko autismikirjon häirö itsenäinen riskitekijä rikoksiin syyllistymiselle. Menetelmät. Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa käytettiin systemaattisen tiedonhaun keinoja ja lopullinen haku tehtiin Ovid Medline ja Scopus-tietokannoista. Aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2021. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui valintakriteerien perusteella kuusi artikkelia. Lisäksi yksi artikkeli poimittiin manuaalisesti.Tulokset raportoitiin tutkimuskysymyksittäin ja niitä myös pohdittiin suhteessa esi-tettyihin tutkimuskysymyksiin ja aiempaan tutkimukseen. Aineistoa tarkasteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen tulosten perusteella henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö, ei näyttäisi olevan kohonnutta riskiä rikoksiin. Tulokset olivat ristiriidassa siitä, onko henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö, taipumusta syyllistyä tietyn rikostyypin rikoksiin. Tutkimukseen valikoituneesta aineistosta ei löytynyt toistuvia kommunikatiivisia erityispiirteitä rikostaustaisilla henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö. Yhdestä tutkimuksesta saatiin kuitenkin viitteitä siitä, että asioiden kirjaimellisella ymmärtämisellä sekä pakonomaisilla kiinnostuksenkohteilla saattaisi olla yhteys tehtyjen rikosten motiiveihin.
-
(2018)Tavoitteet. Autismikirjon häiriöiden arviointi perustuu nykyään lähinnä haastatteluihin, kyselylomakkeisiin ja havainnointiin. Näillä menetelmillä saadut tulokset ovat kuitenkin yleensä laadullisia, eivätkä ne sovi erityisen hyvin kehityksen seurantaan tai kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin. Muissa häiriöryhmissä on jo käytössä erilaisia teknologisavusteisia arviointimenetelmiä, ja sellaiset voisivat sopia hyvin myös autismikirjon häiriöiden arviointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, millaisia puheen- ja liikkeentunnistukseen perustuvia teknologisavusteisia arviointimenetelmiä autismikirjon lapsille on tutkittu tai jo käytössä sekä millaisia ongelmia teknologisavusteisiin arviointimenetelmiin mahdollisesti liittyy. Menetelmät. Tutkimus oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistoa haettiin viidestä eri tietokannasta käyttäen hakusanoina autismia tai lyhennettä ASD, arviointia kuvaavia sanoja sekä erilaisia liikkeen- ja puheentunnistusta kuvaavia ja teknologisiin ratkaisuihin liittyviä sanoja. Hakutuloksista valittiin tiivistelmän ja tarkemman sisällön tutkimisen perusteella tutkimusaineistoksi seitsemän tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleissa oli esitelty seitsemän erilaista teknologisavusteista arviointimenetelmää, joista neljässä käytettiin hyväksi erilaisia sensoreita, kahdessa kameroita ja tietokonenäköä ja yhdessä tablettitietokonetta. Menetelmillä pyrittiin arvioimaan stereotyyppisten liikkeiden määrää, lapsen motorisia taitoja, lapsen leikkitaitoja, tarkkaavuuden suuntaamista ja katseella seuraamista, ilmeiden tunnistamista ja tuottamista sekä autismikirjon henkilöiden jäljittelytaitoja. Kaikki menetelmät olivat vielä kehitysasteella. Löydetyt menetelmiin liittyvät ongelmat johtuivat joko käyttäjästä, laitteista tai käytännön järjestelyistä. Raportoituja ongelmia olivat sensorien antamat väärät positiiviset tulokset, mittalaitteen ja tietokoneen välisen yhteyden pätkiminen, laitteen akun matala varaus, se että lapsi kieltäytyi käyttämästä sensoriranneketta, se että, osa kameralla kuvattavista tilanteista jäi katvealueelle ja siksi huomaamatta, ja se, että mittausdataa analysoivat algoritmit eivät tunnistaneet kaikkia analysoituja tilanteita oikein.
Now showing items 1-17 of 17