Browsing by Subject "edistävät tekijät"

Puhetta tukevat ja korvaavat viestinnän keinot (AAC) ovat mahdollistaneet usealle puhevammaiselle keinon itseilmaisuun ja tasavertaisempaan osallisuuteen yhteiskunnassa. Vaikka moni puhevammainen läheisineen on ottanut nämä keinot osaksi arkeaan, ovat tutkimukset osoittaneet monen luopuvan näiden käytöstä. Luopumisen taustalta on tunnistettu tekijöitä, jotka rajoittavat näiden keinojen käyttöä, onnistuneen käyttöönoton taustalta taas edistäviä tekijöitä. Aiemmissa katsauksissa on keskitytty puhevammaisten, heidän läheistensä sekä eri ammattiryhmien kokemuksiin, mutta puheterapeuttien näkemyksiä aiheesta ei vielä ole koostettu. Heidän asiantuntemuksensa voisi tuoda aiheesta arvokasta lisätietoa. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin kartoittaa ja koota puheterapeuttien näkemyksiä puhetta tukevien ja korvaavien viestinnän keinojen käyttöä rajoittavista ja edistävistä tekijöistä. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusartikkelit katsaukseen haettiin joulukuussa 2023 Scopus- ja PubMed-tietokannoista ja hakulausekkeissa käytettiin tutkimuskysymysten kannalta olennaisia termejä. Katsauksen lopullinen aineisto koostui kuudesta artikkelista, jotka täyttivät aineistolle asetetut kriteerit ja vastasivat tutkimuskysymyksiin. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006–2023 ja käsittelevät yhteensä 694 puheterapeutin näkemyksiä aiheesta. Aineiston tarkemman analyysin myötä koostettiin tutkimuskysymysten kannalta oleellisimmat tiedot yhteen ja artikkelien keskiset tiedot taulukoitiin. Puheterapeuttien näkemykset rajoittavista ja edistävistä tekijöistä olivat pitkälti samansuuntaisia aiemman tutkimustiedon kanssa. Negatiiviset asenteet ja uskomukset, tuen puute sekä haasteet itse puhetta tukeviin ja korvaaviin viestinnän keinoihin liittyen rajoittivat näiden käyttöä. Edistävät tekijät puheterapeutit näkivät puolestaan rajoittaville tekijöille käänteisinä. Puheterapeutit kokivat voivansa osaltaan edistää puhetta tukevien ja korvaavien viestinnän keinojen käyttöä, mikäli heillä oli tähän aikaa ja resursseja. Tämän katsauksen tulokset viittaavatkin siihen, että puheterapiaresursseja lisäämällä voitaisiin vähentää rajoittavia tekijöitä ja samalla edistää puhetta tukevien ja korvaavien viestinnän keinojen käyttöä. Koska aihetta ei vielä ole tutkittu Suomessa, olisi tulevaisuudessa perusteltua selvittää näyttäytyvätkö rajoittavat ja edistävät tekijät samanlaisina Suomen kontekstissa.