Browsing by Subject "elämänlaatu"

Tavoitteet. Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, jossa puhe on vaivalloista toistojen, pysähdyksien ja pidennyksien vuoksi. Sujumattoman puheen lisäksi änkytykseen kuuluu myös änkyttävän henkilön kokemia tunteita ja asenteita änkytystä kohtaan. Elämänlaatu käsittää yksilön käsitykset elämästään, ja sisältää muun muassa fyysiset, psykologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että änkytyksellä voi olla laaja vaikutus änkyttävän henkilön elämään. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten änkytys vaikuttaa elämänlaatuun aikuisella. Menetelmät. Menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeeksi muodostui: stutter* OR stammer* AND quality of life. Aineisto valittiin kahdesta elektronisesta tietokannasta. Valitun aineiston tuli sisältää vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimusartikkeleita. Tutkimukseen valikoitui kuusi artikkelia, ja niitä tarkasteltiin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Änkytyksen vaikutus elämänlaatuun näkyi änkytyksen herättämissä kielteisissä tunteissa. Itsearviointimittarien mukaan änkytyksellä oli keskimäärin keskivaikea vaikutus elämänlaatuun. Elämänlaatumittareissa änkytyksen vaikutus näkyi sosiaaliseen toimintaan, emootioihin ja mielenterveyteen liittyvissä osioissa. Änkytyksen koettiin usein vaikuttavan työelämään, mutta henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin se ei vaikuttanut. Tuloksissa näkyi myös yksilöllisiä eroja, ja niiden merkitystä pohdittiin kuntoutuksen näkökulmasta.

Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö on yleinen kehityshäiriö, jossa lapsen ja nuoren kielelliset taidot eivät kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti. Lapsena diagnosoitu kehityksellinen kielihäiriö lisää kielellisten vaikeuksien riskiä nuoruudessa. Kielelliset ongelmat voivat usein hankaloittaa nuoren elämää, joten on tärkeää tarkastella, miten kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren kokemaan elämänlaatuun. Kehityksellisen kielihäiriön yhteyttä nuoren kokemaan elämänlaatuun on tutkittu vain vähän. Jotta kehityksellisen kielihäiriön vaikutusta nuoren kokemaan elämänlaatua voitaisiin tarkastella, täytyy arviointimenetelminä toimia yleistettävät, luotettavat ja keskenään vertailukelpoiset mittarit. Katsauksessa tarkastellaan, miten kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren kokemaan elämänlaatuun ja miten elämänlaatua näitä vaikutuksia tarkastellessa voidaan arviointimenetelmin mitata. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista tammikuussa 2023. Hakulausekkeena toimi: (”quality of life”) AND (”developmental language disorder” OR “specific language impairment”). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui tarkastelun jälkeen kaksi artikkelia ja lisäksi neljä artikkelia otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 1992–2023. Aineisto analysoitiin poimimalla artikkeleista tämän kirjallisuuskatsauksen kannalta tärkeimmät tiedot. Aineisto kuvattiin tarkemmin taulukkoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleista saatavissa tuloksissa esiintyi vaihtelua liittyen siihen, vaikuttaako kehityksellinen kielihäiriö nuoren kokemaan elämänlaatuun. Myös tutkimusten mukaanottokriteereissä ja käytetyissä arviointimenetelmissä oli eroja. Ainoastaan yhdessä tutkimuksessa saatiin merkitseviä tuloksia siitä, että kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa nuoren koko elämänlaadun kokemiseen. Muissa tutkimuksissa merkitseviä tuloksia saatiin siitä, että kehityksellinen kielihäiriö voi vaikuttaa merkitsevästi joihinkin elämänlaadun osa-alueisiin. Jokaisessa tutkimuksessa oli käytössä eri arviointimenetelmät elämänlaadun mittaamiseen, joten tulosten vertailu keskenään oli hankalaa. Muissa tutkimuksissa arviointimenetelmät olivat kuitenkin tutkittavan itsetäytettäviä arviointimenetelmiä, mutta vanhempien täytettäviä kyselylomakkeita käytettiin tutkimuksessa, josta saatiin merkitsevä tulos koko elämänlaadun osalta. Tämä voi selittää sitä, miksi yhden tutkimuksen tulos erosi muista. Tulosten yleistettävyyden kannalta arviointimenetelmien käytön yhdenmukaistaminen kehityksellisen kielihäiriön vaikutusta nuoren kokemaan elämänlaatuun mitattaessa olisi tärkeää.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tutkia Parkinsonin taudissa esiintyvien puheen ja äänen muutosten vaikutusta kommunikaatioon ja elämänlaatuun. Parkinsonin tauti vaikuttaa kognitiivisten muutosten ohella laajasti kehon motorisiin toimintoihin, ja puheen ja äänen muutokset ovat tavallisia. Parkinsonin taudin vaikutuksia elämänlaatuun on tutkittu, mutta tutkimuksia yksinomaan puheen ja äänen muutosten vaikutuksista on vähemmän. Logopedisesta näkökulmasta tärkeää on myös näiden muutosten vaikutus koettuun kommunikaation sujuvuuteen. Tämän tutkimuksen tuloksia voi tulevaisuudessa soveltaa kuntouttavaan puheterapiatyöhön. Menetelmät. Menetelmänä tässä kandidaatintutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin tietokannoista Ovid Medline ja Scopus, ja aineistoon valittiin seitsemän alkuperäistä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Hakulauseke muodostettiin aiheeseen liittyvistä asiasanoista Parkinson (Parkinson), speech (puhe), voice (ääni), quality of life (elämänlaatu) ja communication (kommunikaatio). Aineistoon valituissa tutkimuksissa oli tutkittu joko kommunikoinnin sujuvuutta Parkinsonin taudissa, puheen ja äänen muutosten vaikutusta elämänlaatuun, tai molempia. Tulokset ja johtopäätökset. Parkinsonin tautia sairastavat henkilöt kokivat kommunikoinnin sujuvuuden heikentyneen erityisesti hiljaisen puheäänen ja puheen epäselvyyden vuoksi. Myös elämänlaadun raportoitiin heikkenevän Parkinsonin taudin myötä ja sitä heikensivät erityisesti äänenlaadun muutokset ja puheen vaikea ymmärrettävyys. Tutkimustulokset viittaavat puheterapian roolin tärkeyteen Parkinsonin tautia sairastavien henkilöiden kuntoutuksessa. Erityisesti tarvetta vaikuttaisi olevan äänentuoton kuntouttamisen keinoille ja puheen selkeyttämisen harjoituksille. Tulokset nostivat esiin myös Parkinsonin tautia sairastavan henkilön kommunikointiroolin muuttumisen taudin edetessä, mikä voi asettaa puheterapeutit tärkeään asemaan myös sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen tukijoina.

Tiivistelmä Tavoitteet Aiempien tutkimusten mukaan virheellisistä tuomioista kärsivät kokevat laaja-alaisia ongelmia. Nämä näkyvät esimerkiksi erilaisina häiriöinä ja traumoina. Etenkin seksuaalirikoksista tuomituilla elämänlaatua heikentävät stigma sekä syrjintä ja nämä vaikuttavat jopa vapauttavan päätöksen jälkeenkin. Tutkielman tavoitteena on selvittää seksuaalirikoksista virheellisesti syytettyjen tai tuomittujen miesten elämänlaatua. Menetelmät Aineisto haettiin Google Scholar -tietokannasta hakusanoilla wrongful convictions, unlawful convictions, sex crimes, sexual harassment, innocent sex offenders, rakenteellinen tasa-arvo, sukupuolten tasa-arvo, dna exoneration, male exoneration, innocence project, the amount of wrongful accusations, extent of miscarriage of injustice, psychological consequences/impact of wrongful conviction sekä mental health characteristics of exoneers. Lisäksi kyseisten julkaisujen lähdeluetteloista etsittiin kiinnostavia viittauksia. Tulokset ja johtopäätökset Katsauksen perusteella näyttää siltä, että virheellisesti tuomittujen miesten elämänlaatu heikkeni. Yleisimpiä elämänlaatua heikentäviä tekijöitä olivat ahdistuneisuus, masennus sekä PTSD. Lisäksi yleistä oli pelon kokemus vankilassaolon aikana. Erityisesti seksuaalirikoksista virheellisesti syytetyillä tai tuomituilla miehillä on korkea riski moniin psykiatrisiin ongelmiin ja siksi aihetta täytyy tutkia lisää. Tämä voi auttaa kohdentamaan myös yksilöllisempiä tukitoimia jatkossa.

Tiivistelmä: Tavoitteet. Vanhenemiseen liittyy monia sellaisia ulkonäkömuutoksia, jotka muovaavat kehoa kauemmaksi länsimaisista kauneusihanteista sekä median ja populaarikulttuurin yleisestä kuvastosta. Vanhenemisen myötä heikentyvä kehon toimintakyky ja muuttuva ulkonäkö voivat olla yhteydessä kielteiseen kehonkuvaan ja kehotyytymättömyyden kokemuksiin, ja kielteinen kehonkuva voi puolestaan altistaa syömishäiriökäyttäytymiselle. Aiempaa tutkimusta juuri fysiologisen vanhenemisen ja syömishäiriökäyttäytymisen yhteydestä on vielä melko vähän, eivätkä tulokset yli 60-vuotiaiden kehonkuvasta ole täysin yhteneviä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä yli 60-vuotiaiden kehonkuvasta ja syömishäiriökäyttäytymisestä. Tutkielmassa esitellään fysiologisen ikääntymisen ja BED- ja bulimia nervosa -syömishäiriöiden mahdollisia yhteyksiä sekä huomioidaan kehonkuvan yhteys elämänlaadun eri osa-alueisiin. Kyseiset syömishäiriöt valittiin katsaukseen, sillä ahmintatyyppisten syömishäiriöiden yhteys globaalisti yleistyvään lihavuuteen on todettu. Lihavuus on puolestaan yhdistetty verrokkeja voimakkaampaan kognitiiviseen heikentymiseen. Menetelmät. Tutkielman aineistoa haettiin sekä PubMed- että Google Scholar-tietokannosta syksyn 2022 aikana. Hakusanoina käytettiin seuraavia yhdistelmiä: ”eating disorders AND the elderly”, ”eating disorders AND older people”, “eating disorders AND old people”, “disordered eating AND old people” sekä “aging AND body image” ja ”body image AND older people. Aineistoa haettiin myös artikkelien lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset. Löydettyjen artikkelien perusteella havaittiin, että sekä kehotyytymättömyyttä että ahmintaoireita esiintyi myös vanhuuden ikävaiheessa. Ahmintakohtauksia esiintyi useammin kuin oksentamista ja muita bulimia nervosaan liittyviä, ahminnan lihottavaa vaikutusta estäviä kompensaatiokeinoja. Kielteisen kehonkuvan havaittiin välittävän muun muassa korkeamman painoindeksin ja alhaisemman elämänlaadun yhteyttä sekä yhteyttä korkeamman painoindeksin ja vähäisemmän intuitiivisen syömisen välillä. Myös yli 60-vuotiaat kärsivät siis syömishäiriökäyttäytymisestä ja kehotyytymättömyydestä. Vaikuttaa myös siltä, että kielteisellä kehonkuvalla on merkittävä vaikutus myös yli 60-vuotiaiden elämän eri osa-alueisiin. Pitkittäistutkimusten toteuttaminen olisi tulevaisuudessa mielekästä, sillä niissä voitaisiin tarkastella sitä, miten kehonkuva kehittyy yli ajan, esimerkiksi keski-iästä vanhuuteen. Pitkittäistutkimukset voisivat valottaa sitä, onko vanhuuden syömishäiriökäyttäytyminen jatkumoa varhaisimpien ikävaiheiden ilmiöille vai ilmaantuuko vanhuuden ikävaiheessa uusia syömishäiriöitä, syömishäiriökäyttäytymistä ja kehotyytymättömyyttä.