Browsing by Subject "empatia"

Empatian ansiosta pystymme eläytymään toisten ihmisten asemaan ja toimimaan todennäköisemmin heidän hyväkseen. Empatia tarkoittaa kykyä kokea ja ymmärtää toisen tunteita ja sen ajatellaan koostuvan emotionaalisesta empatiasta, kognitiivisesta empatiasta sekä tunteiden säätelystä. Empatiaa on tutkittu paljon ja aivokuvantamismenetelmien ansiosta sen neuraalisesta perustasta alkaa olla jo kattavasti tietoa. Yhtä hyvin ei vielä tunneta sitä, miten aivot muovautuvat pitkällä aikavälillä empatian kehittymisen seurauksena ja minkälaisten harjoitusten avulla muutoksia on mahdollista saada aikaan. Katsaukseni tarkoituksena on tiivistää tämänhetkinen tutkimustieto empatian neuraalisesta perustasta ja tarkastella empatian kehittämiseen liittyviä muutoksia aivoissa sekä samalla kartoittaa sitä, minkälaisilla harjoituksilla kyseiset muutokset on saatu aikaan. Empatiaan liittyy laaja verkosto eri aivoalueita, mutta keskeisimpiä niistä ovat aivosaaren etuosa (AI), pihtipoimun etuosa (ACC) ja pihtipoimun keskiosa (MCC). Yksilöiden väliset erot empatiassa näkyvät aivoissa mm. harmaan aineen tilavuuden sekä aktivoitumisen voimakkuuden eroissa tietyillä aivoalueilla. Jatkuva altistuminen sosioemotionaalisille ärsykkeille voi parantaa empatiaa pitkällä aikavälillä. Tutkimustulosten perusteella empatiaa voidaan kehittää mm. lukemalla fiktiivistä kirjallisuutta tarinaan eläytyen, kuuntelemalla musiikkia, opettelemalla soittamaan jotakin soitinta, meditatiivisilla harjoituksilla, empatiaharjoittelulla sekä myötätuntoharjoittelulla. Harjoitusten yhteydessä on havaittu muutoksia etuotsalohkon tilavuudessa sekä AI:n, ACC:n ja MCC:n aktivoitumisen voimakkuudessa. Näyttäisi siltä, että empatiaan liitettyjen aivoalueiden voimakas aktivoituminen voi saada huomion kiinnittymään jopa liiallisesti toiselta tarttuneisiin tunteisiin, jolloin altruistinen käytös vähenee. Toisaalta myötätuntoharjoittelu näyttäisi heikentävän empatiaan liitettyjen aivoalueiden aktiivisuutta ja vahvistavan omien tunteiden säätelyä. Tällöin ihmisen on helpompi katsoa toisen näkökulmasta eläytymättä liikaa hänen tunteisiinsa, mikä parantaa altruistisen käytöksen todennäköisyyttä. Voidaankin sanoa, että myös liiallinen empaattisuus häiritsee ihmisten toimivaa vuorovaikutusta, mutta tämä tuskin on usein isoimpana ongelmana.

Tavoitteet: Nuorisorikolliset ovat yhteiskunnan erityinen ryhmä, johon liittyy paljon riskitekijöitä. Nuorisorikollisilla on tavanomaista enemmän lapsuuden kaltoinkohteluhistoriaa ja tunnekylmiä piirteitä. Lapsuuden kaltoinkohtelulla on kielteisiä vaikutuksia lapsen kehitykseen ja se voi johtaa rikollisuuteen myöhemmin elämässä. Tunnekylmät nuoret eivät tunne empatiaa ja syyllisyyttä kuten muut, joten myös heillä on suuri rikollisuuden riski. Tutkimustieto näiden kahden riskitekijän keskinäisistä yhteyksistä on kuitenkin hajanaista. Tutkielman tavoitteena onkin tutkia, miten lapsuuden kaltoinkohtelun eri muodot ja tunnekylmät piirteet ovat yhteydessä toisiinsa nuorisorikollisilla. Menetelmät: Vertaisarvioitu, englanninkielinen ja alkuperäistutkimuksista koostuva tutkimuskirjallisuus haettiin helmikuussa 2024 PubMed-tietokannasta yhdistelemällä hakusanoja ”callous-unemotional traits”, ”child maltreatment”, ”juvenile delinquency”, “psychopathy”, ”criminality”, “ICU”, ”recidivism”, “aggression”, “violence”, “empathy”, and “parenting” sekä artikkelien lähdeluetteloita tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: 10 tutkimusartikkelin perusteella lapsuuden kaltoinkohtelu voi ennustaa tunnekylmiä piirteitä nuorisorikollisilla. Varsinkin emotionaalinen laiminlyönti ennustaa tunnekylmyyttä. Eri kaltoinkohtelumuotojen yhteyksistä tunnekylmyyteen löytyi kuitenkin kulttuurillisia eroja. Yhteyttä vahvisti tunteiden puuduttaminen ja äidin matala lämpö. Yhteyden sukupuolieroja ei oltu tutkittu suoraan, mutta paljastui, että nuorisorikollispojilla on vähemmän kaltoinkohtelun kokemuksia ja enemmän tunnekylmiä piirteitä, kuin nuorisorikollistytöillä. Jatkossa olisi tärkeää tutkia sukupuolieroja tarkemmin sekä tutkimustietoa hyödyntäen kehittää rikollisuuden uusimista ehkäiseviä interventiota ja auttaa nuorisorikollisia jatkamaan rikollisuudesta vapaata elämää.

Tavoitteet: Empatia ja prososiaalinen käyttäytyminen ovat taitoja, jotka kehittyvät muuhun kehitykseen kytkeytyneenä sosiaalisissa suhteissa läpi elämän. Sisarussuhteet ovat tärkeitä kasvuympäristöjä, joissa voidaan harjoitella mm. sosiaalisia, emotionaalisia ja kognitiivisia taitoja. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, millainen yhteys sisarussuhteella on empatiakykyyn ja prososiaaliseen käyttäytymiseen, sekä tutkia, onko sisarusten kanssa eläneillä ja ainoilla lapsilla eroa empatiassa ja prososiaalisissa taidoissa. Lisäksi selvitetään, onko syntymäjärjestyksellä, sisarusten sukupuolella tai sisarussuhteen laadulla merkitystä empatian ja prososiaalisuuden kannalta. Menetelmät: Tutkimustietoa hankittiin Terkko Navigator -hakukoneen avulla maaliskuussa 2024 hakusanoilla ”empathy”, ”development”, ”prososial behavior” ja ”siblings”. Mukaan hyväksyttiin kaikki englanninkieliset tutkimukset, jotka olivat vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimusartikkeleita alkuperäistutkimuksista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusartikkeleita löytyi yhdeksän kappaletta. Tutkimusnäytön perusteella sisarussuhteella on yhteys sekä empatiaan että prososiaaliseen käyttäytymiseen. Tutkimusten mukaan sisaruksen kanssa kasvaneilla on paremmat empatiataidot ja enemmän prososiaalista käyttäytymistä kuin ainoilla lapsilla. Erityisesti laadultaan positiivinen sisarussuhde on yhteydessä korkeampaan määrään empatiaa ja prososiaalista käyttäytymistä. Nämä tutkimustulokset osoittavat, että sisarussuhteilla on oma merkityksensä empatian ja prososiaalisuuden taitojen kehittymisessä.