Browsing by Subject "empatian kehittäminen"

Empatian ansiosta pystymme eläytymään toisten ihmisten asemaan ja toimimaan todennäköisemmin heidän hyväkseen. Empatia tarkoittaa kykyä kokea ja ymmärtää toisen tunteita ja sen ajatellaan koostuvan emotionaalisesta empatiasta, kognitiivisesta empatiasta sekä tunteiden säätelystä. Empatiaa on tutkittu paljon ja aivokuvantamismenetelmien ansiosta sen neuraalisesta perustasta alkaa olla jo kattavasti tietoa. Yhtä hyvin ei vielä tunneta sitä, miten aivot muovautuvat pitkällä aikavälillä empatian kehittymisen seurauksena ja minkälaisten harjoitusten avulla muutoksia on mahdollista saada aikaan. Katsaukseni tarkoituksena on tiivistää tämänhetkinen tutkimustieto empatian neuraalisesta perustasta ja tarkastella empatian kehittämiseen liittyviä muutoksia aivoissa sekä samalla kartoittaa sitä, minkälaisilla harjoituksilla kyseiset muutokset on saatu aikaan. Empatiaan liittyy laaja verkosto eri aivoalueita, mutta keskeisimpiä niistä ovat aivosaaren etuosa (AI), pihtipoimun etuosa (ACC) ja pihtipoimun keskiosa (MCC). Yksilöiden väliset erot empatiassa näkyvät aivoissa mm. harmaan aineen tilavuuden sekä aktivoitumisen voimakkuuden eroissa tietyillä aivoalueilla. Jatkuva altistuminen sosioemotionaalisille ärsykkeille voi parantaa empatiaa pitkällä aikavälillä. Tutkimustulosten perusteella empatiaa voidaan kehittää mm. lukemalla fiktiivistä kirjallisuutta tarinaan eläytyen, kuuntelemalla musiikkia, opettelemalla soittamaan jotakin soitinta, meditatiivisilla harjoituksilla, empatiaharjoittelulla sekä myötätuntoharjoittelulla. Harjoitusten yhteydessä on havaittu muutoksia etuotsalohkon tilavuudessa sekä AI:n, ACC:n ja MCC:n aktivoitumisen voimakkuudessa. Näyttäisi siltä, että empatiaan liitettyjen aivoalueiden voimakas aktivoituminen voi saada huomion kiinnittymään jopa liiallisesti toiselta tarttuneisiin tunteisiin, jolloin altruistinen käytös vähenee. Toisaalta myötätuntoharjoittelu näyttäisi heikentävän empatiaan liitettyjen aivoalueiden aktiivisuutta ja vahvistavan omien tunteiden säätelyä. Tällöin ihmisen on helpompi katsoa toisen näkökulmasta eläytymättä liikaa hänen tunteisiinsa, mikä parantaa altruistisen käytöksen todennäköisyyttä. Voidaankin sanoa, että myös liiallinen empaattisuus häiritsee ihmisten toimivaa vuorovaikutusta, mutta tämä tuskin on usein isoimpana ongelmana.