Browsing by Subject "ennustettavuus"

Tavoitteet. Halkiopuhe ja sen erityispiirteet ovat kiinnostaneet tutkijoita jo pitkään. Skandina-viassa yleisin halkiotyyppi on huuli-suulakihalkio, joka vaikuttaa ääntöväylän rakenteisiin merkittävästi ja muuttaa samalla halkiopotilaan artikulaatiota. Tutkimus on aiemmin painottu-nut halkiotyyppien yleiseen käsittelyyn ja vasta viime vuosina on keskitytty yksityiskohtai-semmin tiettyihin halkiotyyppeihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli koota yhteen tutki-mustietoa hammasvalliartikulaatiovirheiden esiintyvyydestä yksipuolisissa huuli-suulakihalkioissa ja mahdollisuuksista ennustaa kyseisten äännevirheiden ilmaantuvuutta myöhemmällä iällä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena Ovid MEDLINE-, Pubmed- ja Scopus-tietokannoista. Hakulauseke oli ”cleft palate AND unilateral AND dental consonant”. Aineistoa rajattiin valintakriteereiden perusteella ensisijaisesti otsikoiden ja abst-raktien perusteella, toissijaisesti tarkastelemalla koko tekstiä. Artikkeleissa käsiteltiin ham-masvalliartikulaatiovirheiden esiintyvyyttä yleisesti halkiolapsilla sekä mahdollisia keinoja en-nakoida ilmaantuvia artikulaatiovirheitä. Tulokset ja johtopäätökset. Lapsilla, joilla on yksipuolinen huuli-suulakihalkio (unilateral cleft lip and palate, UCLP), esiintyy hammasvalliäännevirheitä jopa kaksi kertaa enemmän kuin normaalisti kehittyvillä lapsilla. Suurin osa äännevirheistä on vääristymiä ja vain pieni osa korvauksia. /r/-virhe on äännevirheistä sitkein, ja neljännes halkiolapsista tarvitsee puhetera-piaa 6-vuotiaana. Pojilla esiintyy hammasvalliäännevirheitä huomattavasti enemmän kuin ty-töillä, ja he tarvitsevat puheterapiaa tyttöjä enemmän. Äännevirheiden esiintyvyys muuttuu lapsen kasvaessa, ja osa virheistä voi korjaantua spontaanisti. Halkiolasten PCC-A (per cent correct consonants adjusted for age), joka mittaa sekä artikulatorista että fonologista taitoa, on huomattavasti vertailuryhmän lasten arvoja pienempi. PCC-A:n avulla voidaan mahdolli-sesti ennustaa halkiolasten myöhäisempiä artikulatorisia ja fonologisia taitoja. Konsonanttien tuoton avulla tämä ei nykyisen tiedon perusteella ole vielä mahdollista.