Browsing by Subject "epäsuorat menetelmät"

Tavoitteet. Alle kouluikäisten lasten änkytysterapiassa on jo pitkään käytetty hyväksi epäsuoria kuntoutusmenetelmiä puheen sujuvuuden tukemisessa. Parent-Child Interaction Therapy (PCIT) ja Demands and Capacities Model (DCM) ovat laajasti lapsen kehityksen huomioivia lähestymistapoja. Näiden tarkoituksena on lisätä lähiympäristön tietoisuutta puheen sujuvuuteen vaikuttavista tekijöistä ja saada heidät hyödyntämään niitä arjen vuorovaikutustilanteissa. Käytännön työssä menetelmien on todettu edistävän puheen sujuvuutta itsessään ja vaikuttavan myönteisesti sekä vuorovaikutusilmapiirin, että änkytykseen liitettyjen asenteiden kehittymiseen. Varsinaisia tutkimuksia aiheesta on kuitenkin vain vähän saatavilla. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää ja koota yhteen PCIT:n ja DCM:n vaikuttavuutta alle kouluikäisten lasten änkytysterapiassa. Menetelmä. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin yliopiston kirjaston tietokantoja ERIC (Proquest), Academic Search Complete (EBSCO), MEDLINE (Proquest) ja SCOPUS (Elsevier) käyttäen. Hakulausekkeella TI (stutter* or stammer* or (speech and rate)) AND TI (treatment or therapy or intervention or influence or effect or outcome or impact) AND TI (child* or early or preschool) AND AB (DCM or (demands and capacities model) or PCIT or (parent-child interaction therapy) or fluency) aineistoksi valikoitui neljä tutkimusta, joiden avulla kartoitettiin pienten lasten änkytysterapiassa käytettävien menetelmien (PCIT ja DCM) vaikuttavuutta. Tulokset ja johtopäätökset. PCIT ja DCM olivat tehokkaita kuntoutusmenetelmiä alle kou-luikäisten lasten änkytysterapissa. Ympäristöllä on erittäin suuri rooli lapsen puheen sujuvuu-den ylläpitämisessä ja lisäämisessä. Nämä vuorovaikutuksen merkitystä sekä lapsen yksilöllis-ten kykyjen ja piirteiden huomioimista korostavat interventiomenetelmät auttavat löytämään lapsen kehitystä ja kommunikaatiota parhaiten tukevat keinot. Jatkossa tarvitaan kuitenkin lisää luotettavaa tutkimusta näiden tulosten tueksi. Kuntoutustarpeen arvion ja oikean interventiomenetelmän valintaan tulee kehittää tutkittuun tietoon perustuvia lähestymistapoja.