Browsing by Subject "itsemurha"

Tavoitteet: Itsemurhariskin ylisukupolvisuutta vanhemman ja lapsen välillä on tutkittu jonkin verran, mutta isovanhemman itsemurhan vaikutuksista kolmanteen sukupolveen tiedetään vielä melko vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella isovanhemman itsemurhan vaikutuksia lapsenlapsen itsemurhariskiin. Aihe on tärkeä, jotta osattaisiin arvioida itsemurhariskiin vaikuttavia tekijöitä ydinperheen itsemurhia laajemmin, ja kohdistaa esimerkiksi itsemurhien ehkäisyyn liittyvät interventiot tehokkaasti. Menetelmät: Lähdekirjallisuus hankittiin Google Scholar tietokannan avulla erilaisilla yhdistelmillä hakusanoista “transgenerational transmission”, “trauma”, ”third generation”, “suicide”, “familial transmission” ja “suicidal behavior”. Tulokset ja johtopäätökset: Isovanhemman itsemurha voi vaikuttaa lapsenlapsen itsemurhariskiin niin geneettisten ja epigeneettisten muutosten, perheen psykososiaalisen ympäristön, mielenterveyden häiriöiden periytyvyyden kuin häpeän ja stigman kautta. Osa vaikutuksista on suorempia, kuten geneettiset tekijät, ja osa epäsuorempia, kuten keskimmäisen sukupolven psyykkinen sairastuminen ensimmäisessä sukupolvessa tapahtuneen itsemurhan seurauksena. Ensimmäisessä sukupolvessa tapahtuneen itsemurhan ja kolmannen sukupolven itsemurhariskin välillä on siis havaittavissa useita riskiä välittäviä tekijöitä, mikä on merkittävä havainto esimerkiksi itsemurhariskiin vaikuttavien tekijöiden ymmärtämisen ja itsemurhien ehkäisyn kannalta.

Maailmassa tehdään yli 800 000 itsemurhaa vuosittain. Vuosittain tehtyjen itsemurhien määrä on kasvamassa hälyttävää tahtia. Jotta itsemurhien määrän kasvaminen voitaisiin estää, tarvitaan lisää tutkimusta siitä, millaisilla tavoilla voimme estää näitä traagisia tekoja. On tärkeää tunnistaa itsemurhalta suojaavat tekijät, jotta voidaan kehittää hoitomuotoja näiden suojaavien tekijöiden pohjalta. Katsauksessani keskityin merkityksellisyyden kokemukseen yhtenä resilienssitekijänä itsemurha-ajatuksille ja käyttäytymiselle. Merkityksellisyys on ollut kautta historian vaikeasti määriteltävä ja abstrakti termi, josta monilla tutkijoilla on ollut ajan saatossa omat teoriansa. Määrittelin kuitenkin merkityksellisyyden kokemuksen tämänhetkisen tutkimuksen valossa ilmiötä parhaiten mittaavan kolmen dimension mallin mukaan. Merkityksellisyyden kolme osa-aluetta ovat tarkoitus, johdonmukaisuus ja arvokkuus. Merkityksellisyyden kokemuksen ja itsemurhan yhteyttä käsittelevää tutkimusta etsin Google Scholar -tietokannasta käyttämällä päähakusanoina “meaning in life” ja “suicide” sekä lisäämällä lisämääreitä kuten “tendency”, “ideation” tai “risk”. Karsin artikkeleita otsikon mukaan, jonka jälkeen luin jäljelle jääneiden 7 artikkelien abstraktit. Jäljelle jäi kolme artikkelia, jotka käsittelivät selkeästi parhaiten merkityksellisyyden ja itsemurhan yhteyttä. Onnellisuustutkimuksessa vallitsee selkeä konsensus siitä, että merkityksellisyyden kokemus vaikuttaa positiivisesti yksilön henkiseen hyvinvointiin. Sama tulos saatiin myös kolmessa esittelemässäni tutkimuksessa, jossa merkityksellisyyden kokeminen oli selvästi yhteydessä vähentyneisiin itsemurha-ajatuksiin ja -käytökseen. Tähän astisista merkityksellisyyden kokemusta mittaavista mittareista parhaat psykometriset omaava mittari julkaistiin vasta 2016, joten kyseistä mittaria on käytetty vasta hyvin vähän aikaa. Sillä saadaan jatkossa vielä tarkempaa tutkimusnäyttöä merkityksellisyyden kokemuksen vaikutuksesta yksilön psyykkiseen hyvinvointiin. Jo tähän mennessä näyttö on hyvin vankkaa.