Browsing by Subject "kehityksellinen kielihäiriö"

Abstract Objectives. The aim of this review is to examine early rehabilitation methods that affect phonological awareness in developmental language disorder in pre-school children. Developmental Language Disorder (DLD) refers to a disorder of speech production and speech comprehension characterized by impaired acquisition and control of linguistic abilities. Studies have found that children with DLD may have difficulty with phonological awareness, which may affect, for example, learning to read and write. Much research has been done on the significance of phonological awareness, yet only few studies have concentrated on the effect of exercise of phonological awareness in the DLD. The review is limited to those studies that look at early-stage rehabilitation, as it is important to seek to prevent the far-reaching and cumulative negative consequences of the disorder. Methods. The literature was searched in Google Scholar using the search term “developmental language disorder phonological awareness intervention”. The literature was selected on the basis that the studies targeted phonological awareness and pre-school children. Only studies on small group interventions, computer assistance, or interactive reading were included in the review. Results and conclusions. All the studies reviewed showed statistically significant results in improving phonological awareness, and the methods reviewed appeared to be useful and clinically applicable in the early rehabilitation of DLD. However, caution should be exercised in generalizing the results to a wider population, as small sample sizes in studies, for example, limit conclusions. In the future, in addition to a wider sample size, the focus should be on, among other things, more diverse experimental setups and the inclusion of subjects from different cultural and socio-economic backgrounds.

Tavoitteet. Ikätoverisuhteet ovat vuorovaikutussuhteita, joita lapsi muodostaa vertaisryhmässään saman ikäisten ja kehitykseltä vastaavalla tasolla olevien ihmisten kanssa. Nämä suhteet ovat tärkeitä itsessään ja kehityksellisestä näkökulmasta. Ikätoverisuhteissa lapsi oppii ja harjoittelee monipuolisesti kielellisiä taitoja sosiaalisessa viitekehyksessä. Tutkimuksissa kehityksellinen kielihäiriö on yhdistetty vähäiseen ikätoverisuhteiden määrään ja suhteiden poikkeaviin piirteisiin. Tyypillisesti kehittyneisiin ikätovereihin verrattuna kielihäiriöisten lasten vertaissuhteissa vaikuttaa ilmenevän myös runsaammin ongelmia. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, miten kehityksellinen kielihäiriö on yhteydessä lapsuuden aikaisiin ikätoverisuhteisiin ja näissä suhteissa ilmeneviin vuorovaikutuksen poikkeaviin piirteisiin. Lisäksi tarkastelun kohteena oli se, selittyvätkö ikätoverisuhteiden haasteet kielellisten taitojen puutteellisuudella ja painottuuko jonkin kielen osa-alueen merkitys. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2020 Ovid Medline ja Scopus-tietokannoista. Hakulauseke koottiin kehitykselliseen kielihäiriöön, ikätoverisuhteisiin ja ikätoverivuorovaikutukseen viittaavista termeistä. Artikkelien tuli olla englanninkielisiä ja vertaisarvioituja alkuperäisiä tutkimuksia, jotka vastasivat kandidaatintutkielman molempiin tutkimuskysymyksiin. Hakutuloksesta lopulliseen aineistoon valikoitui valintakriteereiden perusteella viisi artikkelia. Lisäksi yksi artikkeli poimittiin manuaalisesti. Kandidaatintutkielman aineisto koostui kuudesta artikkelista, joita analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen tulosten perusteella kielihäiriöisten lasten ikätoverisuhteet eroavat tyypillisesti kehittyneiden lasten vertaissuhteista. Poikkeavuutta havaittiin ikätoverisuhteiden määrässä, laadussa ja vuorovaikutuksessa ilmenevissä piirteissä. Myös negatiivisia ikätoverikokemuksia ilmeni kielihäiriöisillä lapsilla enemmän. Kielen osa-alueista ikätoverisuhteiden haasteisiin olivat yhteydessä ekspressiivinen, reseptiivinen ja pragmaattinen kyvykkyys sekä kerrontataidot. Tulokset olivat kuitenkin osin ristiriitaisia. Katsauksen perusteella kielihäiriödiagnoosin ja ikätoverisuhteiden vaikeuksien välillä vaikuttaa kuitenkin olevan yhteyksiä. Mahdolliset ikätoverisuhteiden haasteet tulisi ottaa huomioon lapsen kuntoutuksessa ja pyrkiä ennaltaehkäisemään pitkittyvien ongelmien kehittymistä.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö on elinikäinen vaiva, jossa kielellinen toimintakyky ei kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti. Tästä huolimatta sen haittoja aikuisiässä tutkitaan vain harvoin. Tiedetään kuitenkin, että erityisesti puhutun ja kirjallisen kielen kyvykkyys pysyy normaalisti kehittyneitä heikompana, mistä johtuen kyseisestä häiriöstä kärsivät ovat tyypillisesti menestyneet heikommin yhteiskunnassa. Työelämä puolestaan kehittyy jatkuvasti syvempää kouluttautumista ja erikoistumista painottavaan suuntaan, mikä voi näyttäytyä kehityksellisesti kielihäiriöisille suurena haasteena.Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa oppivelvollisuuden jälkeisten opintojen suorittamiseen ja työllistymiseen. Menetelmät. Tämän tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli ("specific language impairment" OR "developmental language disorder") AND ("adult*" OR "young") AND ("education*") AND ("outcome*" OR "experience*"). Tiedonhaku toteutettiin Pubmed ja Scopus -tietokannoissa tammikuun 2023 aikana. Tutkimukseen valikoitui lopulta viisi artikkelia, jotka oli julkaistu 2010—2018. Tulokset ja johtopäätökset. Kouluttautumisen osalta kaikissa verrokillisissa tutkimuksissa ilmeni selvä ero kehityksellisesti kielihäiriöisiin nähden, joskin maakohtaisia eroja löytyi. Tanskaan tai Kanadaan verrattuna Iso-Britanniassa harvempi kehityksellisesti kielihäiriöinen suoritti suomalaiseen lukio- tai ammattitutkintoon verrannollisia tai korkeampia tutkintoja, vaikkakin tätä selittää osaltaan Iso-Britannian eriävä koulutusjärjestelmä. Kouluttautuminen ja työllistyminen myös eriytyivät voimakkaasti iän myötä. Korkeakouluttautuminen oli kaikissa tutkimuksissa kehityksellisesti kielihäiriöisillä hyvin harvinaista. Tutkimuksissa ilmeni myös kehityksellisesti kielihäiriöisten heikompi työllistyminen, joskin ero näyttäytyi tässä vähäisempänä kuin kouluttautumisessa. Merkittävimmät erot olivatkin laadullisia, ja valtaosa kehityksellisesti kielihäiriöisistä työllistyi vähemmän koulutusta vaativiin tehtäviin. Saatujen tulosten perusteella ilmenee sekä yleinen tarve lisätutkimuksille kehityksellisestä kielihäiriöstä aikuisuudessa, kuin myös tarve kehittää keinoja kehityksellisesti kielihäiriöisten kouluttautumisen lisäämiseksi, jotta työelämän muutosten seurauksena tämän viiteryhmän tilanne ei heikkenisi.

Tavoitteet. Kertomuksen muodostaminen on haastava tehtävä, sillä se edellyttää lapselta monien kognitiivisten, kielellisten ja sosiaalisten taitojen hallintaa. Kerrontataitojen on todettu olevan yhteydessä kielellisiin taitoihin ja oppimisvaikeuksiin, minkä vuoksi niillä on merkittävä rooli logopedisessä arviointi- ja kuntoutustyössä. Tästä huolimatta kerrontataitoja on suomen kielessä tutkittu melko vähän. Puhutun ja kirjoitetun kielen vaikeudet ovat ainakin osittain päällekkäisiä ilmiöitä, vaikka niiden suhde ei olekaan yksiselitteinen. Kehityksellisen kielihäiriön ja lukivaikeuden välisestä suhteesta on tehty tutkimusta, mutta niissä ei ole keskitytty kerrontataitoihin. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia kieli- ja lukihäiriöisten lasten kerrontataidot ovat verrattuna tyypillisesti kehittyneiden lasten kerrontataitoihin ja pohtia, löytyykö näiden häiriöryhmien lasten kerrontataidoista mahdollisesti samankaltaisuuksia. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin käyttäen elektronisia Scopus- ja Ovid Medline-tietokantoja. Hakulausekkeeseen sisältyivät englanninkieliset termit specific language impairment, developmental language disorder, language impairment, dyslexia, reading disability, reading impairment ja narrative/narration. Valintakriteereiden mukaisesti tutkielmaan valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka olivat englanninkielisiä, vertaisarvioituja ja ilmaiseksi luettavissa Helsingin yliopiston tunnuksilla. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikissa kuudessa tutkimusartikkelissa havaittiin eroja häiriöryhmien lasten ja tyypillisesti kehittyneiden lasten kerrontataitojen välillä joko kertomuksen makro- tai mikrorakenteessa tai molemmissa. Häiriöryhmien lapset tuottivat esimerkiksi sisällöltään niukempia ja kieliopilliselta rakenteeltaan yksinkertaisempia kertomuksia kuin verrokkiryhmien lapset. Kieli- ja lukihäiriöisten lasten kerrontataidoissa voitiin havaita joitain samankaltaisuuksia, kuten tuotettujen kertomusten mikrorakenteiden yksinkertaisuus. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että kerrontataidot ovat yhteydessä sekä kielellisiin taitoihin että oppimisvaikeuksiin, kuten heikkoon lukutaitoon.

Tavoitteet. Tutkimalla nimeämistä pyritään selvittämään sanaston kokoa ja koostumusta. Varhainen sanasto on yhteydessä myöhempään kielenkehitykseen ja nimeäminen on yksi lukitaitojen ennustajista. Monikielisyyden lisääntyessä kasvaa tarve ymmärtää paremmin myös kaksikielistä kielenkehitystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella miten substantiivien ja verbien nimeäminen kehittyy yksikielisillä ja kaksikielisillä lapsilla. Lisäksi tavoitteena on selvittää niiden välisiä eroavaisuuksia. Menetelmät. Kandidaatintutkielmassa käytetiin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta. Hakulausekkeena oli TITLE-ABS-KEY (naming OR retrieval) AND (action OR nouns OR object OR "verb-noun" OR verb) AND (bilectal OR bilingual OR monolingual OR multilingual) AND (children OR development). Tulosten tarkastelun jälkeen tutkielmaan valikoitui neljä artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli poimittiin käsin. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006-2017. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten koehenkilöryhmät ja tavoitteet olivat melko erilaisia keskenään. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa, että nimeäminen muuttuu tarkemmaksi ja nopeammaksi iän myötä. Tutkimustulosten perusteella substantiiveja nimetään verbejä paremmin myös kaksikielisten joukossa, mutta tulokset olivat osin ristiriitaisia. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta kaksikielisten verbien ja substantiivien nimeämisen kehittymisestä, jotta tarkkojen ja luotettavien arviointimenetelmien kehittäminen mahdollistuu ja epätyypillinen kielenkehitys voidaan tunnistaa.