Browsing by Subject "kielelliset taidot"
Now showing items 1-8 of 8
-
(2019)Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kuulovammaisten lasten kielelliset taidot ovat usein ikäodotuksista jäljessä ja kuulovammaisten lasten välillä esiintyy huomattavaa vaihtelua näissä taidoissa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella kuulovammaisten lasten epäsanatoiston ja heidän kielellisten taitojensa välisiä yhteyksiä. Tutkimuksessa otettiin lisäksi huomioon se, ovatko erilaiset demografiset ja audiologiset tekijät yhteydessä kuulovammaisten lasten epäsanatoistoon sekä se, miten kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten epäsanatoistotaidot eroavat toisistaan. Näitä asioita tarkastelemalla tutkittiin, voisiko epäsanatoistoa hyödyntää kuulovammaisten lasten kielellisten taitojen arvioinnissa ja erityisen kielellisen kuntoutuksen tarpeessa olevien kuulovammaisten lasten tunnistuksessa. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistohaku suoritettiin tieteellisiä julkaisuja sisältävissä tietokannoissa seuraavilla hakusanoilla: nonword repetition/imitation, hearing loss, hearing impairment, hearing impaired, hearing aid, cochlear implant, deaf, deafness, language skills ja language acquisition. Hakusanoista muodostui seuraava hakulauseke: (nonword AND (repetition OR imitation)) AND ((hearing AND (loss OR impair* OR aid)) OR "cochlear implant" OR deaf*) AND (language AND (skills OR acquisition)). Lopulliseen aineistoon valikoitui seitsemän tieteellistä tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin epäsanatoiston ja erilaisten kielellisten taitojen ja muiden tekijöiden välisiä yhteyksiä sekä vertailtiin kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten epäsanatoistoa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman päätulokset olivat seuraavat: kuulovammaisten lasten epäsanatoisto oli positiivisesti yhteydessä heidän kielellisiin taitoihinsa, demografiset ja audiologiset tekijät eivät olleet voimakkaasti yhteydessä epäsanatoistoon, kuulovammaiset lapset suoriutuivat merkitsevästi normaalikuuloisia lapsia huonommin epäsanatoistossa ja kuulovammaisten lasten ryhmän sisäinen vaihtelu epäsanatoistossa oli suurempaa kuin normaalikuuloisilla lapsilla. Tulokset viittaavat siihen, että epäsanatoistosta voi olla kliinistä hyötyä erityisen kielellisen kuntoutuksen tarpeessa olevien kuulovammaisten lasten tunnistuksessa.
-
(2021)Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö on yksi yleisimmistä kehityksellisistä häiriöistä. Sen tunnistaminen arabiankielisessä populaatiossa on kuitenkin haasteellista yhtenäisten diagnostisten kriteerien ja standardoitujen testien puuttumisen vuoksi. Kielihäiriön ilmiasua arabiankielisillä lapsilla on tutkittu todella vähän, ja aiheen tutkimus on hajanaista. Koska arabian kielen puhujien määrä on lisääntynyt Suomessa viime vuosina runsaasti, on ilmiön ymmärtäminen entistä tärkeämpää myös suomalaisessa logopedisessä viitekehyksessä. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten kehityksellinen kielihäiriö ilmenee arabiankielisten lasten kielellisissä taidoissa. Lisäksi tavoitteena oli muodostaa suomalaisen logopedisen viitekehyksen kannalta relevantteja kliinisiä johtopäätöksiä. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin helmikuussa 2021 Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista hakulausekkeella (specific language impairment OR SLI OR developmental language disorder OR DLD or language delay) AND arabic. Artikkelien tuli olla englannin- tai arabiankielisiä vertaisarvioituja tutkimuksia. Lopulliseen aineistoon valikoitui kahdeksan artikkelia, joita analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen tulosten perusteella kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa arabiankielisten lasten kielellisiin taitoihin hyvin moniulotteisesti. Merkittävimmin vaikutus ilmeni monikkojen muodostamisessa, subjektin ja verbin kongruenssissa, pragmatiikassa, prosodiassa sekä epäsanojen toistamisessa. Havainnot olivat samansuuntaisia eri tutkimuksissa siitä huolimatta, että tutkittavat edustivat eri murrealueita. Täten edellä mainittuja taitoja olisi mielekästä kartoittaa arabiankielisten lasten kielellisten taitojen arvioinnissa. Lisäksi epäsanojen toistotehtävä voisi toimia arabiankielisten kielihäiriöisten seulonnan menetelmänä. Tuloksia voidaan pitää tässä vaiheessa suuntaa antavina, mutta ne muodostavat vankan pohjan jatkotutkimuksille.
-
(2020)Tavoitteet. Kuulovammat voidaan nähdä puheen ja kielen kehityksen riskitekijänä, sillä toimivaa kuuloaistia tarvitaan puhekielen omaksumiseen. Kuulovammat voidaan nähdä myös riskitekijänä toimivan vuorovaikutussuhteen luomisessa. Kuulovamman huomioon ottaminen sekä tämän puuttuvan aistin oikeanlainen kompensoiminen vuorovaikutustilanteissa voi olla hyvinkin haastavaa kuuleville vanhemmille. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää mitkä ovat ne vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen osatekijät, jotka ovat yhteydessä kielellisiin taitoihin kuulovammaisilla lapsilla ja mikä on yhteyden suunta. Tutkielmassa tarkasteltiin myös kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen eroja sekä yritettiin löytää keinoja kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen tukemiseen. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistohaku suoritettiin tietokanoissa, jotka sisältävät tieteellisiä julkaisuja. Hakusanoina käytettiin: parent-child, interaction/relation, maternal sensitivity, hearing, loss/impair, launguage, ability/development. Hakulausekkeeksi muodostui: ((parent-child AND (interaction OR relation) OR maternal sensiti-vity) AND ((hearing AND (loss OR impair*)) AND (language AND (ability OR development OR skills)). Lopulliseen aineistoon valikoitui kuusi tieteellistä tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen yhteyksiä kielenkehitykseen, kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen eroja sekä keinoja, joilla voisi tukea kuulovammaisen lapsen ja hänen vanhempansa välistä vuorovaikutusta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman päätulokset olivat: kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välinen hyvä vuorovaikutus oli yhteydessä hyviin kielellisiin taitoihin. Nuorilla (29-45 kk ikäisillä) kuulovammaisilla lapsilla ja heidän vanhemmillaan jaetun tarkkaavuuden tilanteet olivat lyhyempiä ja niitä oli myös määrällisesti vähemmän verrattuna normaalikuuloisiin lapsiin ja heidän vanhempiinsa. Kuulovammaisten lasten vanhemmat myös vastasivat enemmän multimodaaliseen eli useamman kuin yhden kommunikaatiokeinon avulla tapahtuvaan kuin vain yhden kommunikaatiokeinon avulla tapahtuvaan kommunikointiyritykseen. Normaalikuuloisten lasten vanhemmat vastasivat yhtä herkästi kumpaankin kommunikointiyritykseen. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että kuulovammaisen lapsen ja hänen vanhempansa välisellä vuorovaikutuksella on yhteys lapsen kielenkehitykseen. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan, jotta voitaisiin varmistua yhteyksien vaikuttavuudesta.
-
(2019)Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää mielen teorian ja kielellisten taitojen yhteyttä. Tutkielmassa käsitellään, miten mielen teorian ja kielellisten taitojen yhteys näkyy eri osa-alueilla niin mielen teoriassa kuin kielellisissä taidoissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten mielen teorian kehitystä voidaan tukea. Aiemmassa kirjallisuudessa mielen teorian ja kielellisten taitojen on havaittu liittyvän toisiinsa erityisesti varhaislapsuudenaikaisessa kehityksessä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet myös, että sosiaalinen ympäristö ja lapsen kognitiivisten taitojen kehitys ovat yhteydessä mielen teorian kehitykseen. Menetelmät. Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin systemaattisen tiedonhaun menetelmillä, ja sitä täydennettiin manuaalisella haulla. Aineistonkeruun jälkeen hakutuloksena saatuja artikkeleita tarkasteltiin laadullisesti tutkimuskysymyksien kautta. Aineistosta saatuja tutkimustuloksia vertailtiin, ja niistä tehtiin yhteenveto. Lopuksi saatuja tuloksia pohdittiin suhteessa esitettyihin tutkimuskysymyksiin, aiempaan kirjallisuuteen sekä niiden laajempaan tieteelliseen ja logopedian alan kliiniseen merkitykseen. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksien perusteella havaitaan kaksi tutkimuskysymyksiin vastaavaa päätulosta; 1. Mielen teoria ja kielelliset taidot liittyivät tuloksissa toi-siinsa lapsen kehityksessä 10,5 kk–11v iässä 2. Mielen teorian kehitykseen voitiin vaikuttaa positiivisesti kognitiivisten ja vuorovaikutuksellisten tekijöiden välityksellä. Mielen teorian ja kielellisten taitojen yhteys esiintyi tuloksissa sanaston, kieliopin ja pragmatiikan alueilla. Jatkossa tulee erityisesti selvittää mielen teorian ja kielellisten taitojen yhteyttä vanhemmilla lapsilla, nuorilla ja aikuisilla.
-
(2017)Edeltävät tutkimukset ovat osoittaneet roolileikin vaikuttavan lasten kielen kehitykseen. Roolileikkiin lukeutuvista mielikuvitusystävistä on tehty tutkimusta, joiden näkökulma on ollut pitkälti sosiaaliskognitiivinen. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella vähän tutkittua aihepiiriä mielikuvitusystävien mahdollisesta yhteydestä lasten kielellisiin taitoihin ja luoda perustutkimusta mielikuvitusystävistä logopedian näkökannasta käsin. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin sitä, onko mielikuvitusystävien kanssa leikkimisen ja kielellisten taitojen välillä yhteyttä ja jos on, niin millainen yhteys. Lisäksi aineiston pohjalta tarkasteltiin lasten mielikuvitusystävien yleisyyttä ja niiden esiintyvyyttä eri sukupuolten välillä. Aineisto kerättiin 22.2.2017 kuudesta eri tieteellisestä tietokannasta englanninkielisen hakulausekkeen avulla. Kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen valittiin mukaanotto- ja poissulkukriteerien perusteella seitsemän artikkelia. Artikkelien analysoinnissa käytettiin apuna kielen osa-järjestelmää. Analysoidut tutkimustulokset osoittivat mielikuvitusystäviä omaavien lasten ja kerronnan taitojen sekä verbaaliin kyvykkyyden välillä positiivisen yhteyden. Lapset, joilla oli mielikuvitusystäviä, ymmärsivät toisten ihmisten näkökulman paremmin ja he osasivat modifioida puhettaan keskustelukumppanille sopivaksi verrattuna lapsiin, joilla ei ollut mielikuvitusystäviä. Leksikon ja ymmärtämisen osalta mielikuvitusystävän omaavat lapset eivät eronneet muista lapsista. Tutkielman artikkeleissa mielikuvitusystävien määrä vaihteli 32–59 %:n välillä ja tutkimukset osoittivat, etteivät mielikuvitusystävät ole yhteydessä lasten sukupuoleen. Lapset, joilla on mielikuvitusystäviä, ovat kerronnan taitojensa myötä helpommin vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Mitä paremmat kertovan puheen taidot lapsella on tarinankerronnassa ennen koulun aloittamista, sitä vaivattomammin he voivat omaksua kielellisiä kokonaisuuksia, ymmärtää motiiveja, jotka vaikuttavat kokonaisuuksien taustalla sekä käyttää kielellisiä taitoja vaativissa tehtävissä.
-
(2017)Tavoitteet. Myöhään puhumaan alkavat lapset ovat lapsia, joilla on 2 vuoden iässä pieni sanavarasto tai ei lainkaan sanoja, tai he eivät vielä yhdistele sanoja. Puolet näistä lapsista saavuttaa ikätoverinsa 4 vuoden ikään mennessä, ja tässä tutkimuksessa keskityttiin näihin lapsiin ja heidän myöhempiin kielellisiin taitoihinsa. Heillä puheen viive nähdään usein hyvänlaatuisena, mutta seurantatutkimukset eivät ole pelkästään positiivisia heidänkään kohdallaan. Vaikka yleisesti ottaen myöhään puhumaan alkaneet lapset pärjäävät kielellisesti keskitasoisesti kouluiässä, on huomattu, että heidän suoriutumisensa voi olla kielellisesti tyypillisesti kehittyneitä heikompaa. Aiemmassa tutkimuksessa on nähtävissä kaksi näkökulmaa: se, että viiveestä toivutaan, ja se, että viive on jossain määrin pysyvä ja lapset tulisi nähdä kielellisen erityisvaikeuden yhtenä alaryhmänä. Tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää tarkemmin myöhään puhumaan alkavien lasten kouluiän kielellisiä taitoja ja sitä, ennustaako lapsuuden pieni sanasto tai sanayhdistelmien puuttuminen (ns. late talker -status) myöhempiä taitoja. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Artikkeleja etsittiin kahdesta tietokannasta hakulausekkeella "late talk*" AND (outcome OR school)”. Tulokseksi saatiin 5 tutkimukseen sopivaa artikkelia. Tulokset saatiin näitä artikkeleja analysoimalla. Tulokset ja johtopäätökset. Myöhään puhumaan alkavien lasten kielellinen suoriutuminen kouluiässä oli keskitasoista, mutta usein verrokkeja hiukan huonompaa. Lapsuuden late talker -status ennusti myöhempiä kielellisiä taitoja, mutta vain osittain ja suurin osa vaihtelusta jäi selittymättä. Tutkimuksissa oli myös ristiriitaisia näkemyksiä siitä, onko myöhään puhumaan alkavilla lapsilla ennemmin riski myöhemmille kielellisille vai lukemisen vaikeuksille. Kielellisten taitojen ennustaminen on vaikeaa, eikä late talker -status yksinään automaattisesti johda kielellisiin vaikeuksiin. Aihetta olisi hyvä tutkia myös niin, että myöhään puhumaan alkavia lapsia verrattaisiin toisiinsa, jotta saataisiin selville, miksi osalla ongelmat jatkuvat ja osalla ei. Myös suomenkielinen tutkimus olisi tarpeen. Kuitenkin, jos lapsen ainoa ongelma on puheen viive, tukitoimiksi riittävät tilanteen seuraaminen ja vanhempien kannustaminen tukemaan lasta normaalin vuorovaikutuksen keinoin.
-
(2021)Tavoitteet. Muistisairaudet ovat kasvava kansanterveydellinen ongelma. Keskeinen oire muistisairauksissa on kielen ja kommunikaation heikkeneminen, mikä johtaa elämänlaadun heikkenemiseen. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää millaisia ryhmämuotoisia menetelmiä käytetään muistisairaiden kielellisten- ja kommunikatiivisten kykyjen kohentamiseen, ja mitä niiden vaikuttavuudesta voidaan todeta. Lisäksi katsauksessa tarkastellaan menetelmien vaikutusta elämänlaatuun. Menetelmät. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Hakusanat hahmottuivat taustateoriaan perehtyessä ja hakulausekkeet neljään eri tietokantaan pyrittiin muotoilemaan mahdollisimman samankaltaisiksi. Aineistoon pyrittiin poimimaan kattavasti eri interventiomenetelmiä käsitteleviä alkuperäistutkimuksia inkluusiokriteerien puitteissa. Aineistoon päätyi seitsemän artikkelia, jotka analysoitiin tutkimuskysymysten valossa. Lisäksi pyrittiin koostamaan tietoa aineiston metodologisesta laadusta. Aineistosta pyrittiin luomaan synteesi, josta voitiin johtaa johtopäätöksiä sekä havaituista tiedollisista aukoista herääviä jatkokysymyksiä Tulokset ja johtopäätökset. Kielellisten kykyjen arviot olivat pääasiassa kognitiivisten testien osia, eikä kaikissa tutkimuksissa raportoitu osatestien tuloksia. Kognitiiviset kyvyt kohenivat viidessä niitä mittaavassa tutkimuksessa. Raportit kielellisten taitojen kohenemisesta koskivat vain joitain kielen osa-alueita, vaihdellen käytettyjen arviointimenetelmien mukaan. Kommunikointikyky parani merkitsevästi kahdessa kolmesta tutkimuksesta ja yhdessä tutkimuksessa nonverbaalisen kommunikaation todettiin kohentuneen. Kahdessa tutkimuksesta todettiin elämänlaadun parantumista, minkä lisäksi yhdessä tutkimuksessa elämänlaatu koheni vasta intervention ja seuranta-arvioinnin välillä. Kolmessa tutkimuksessa muutosta elämänlaadussa ei havaittu. Ryhmäinterventioilla voidaan kohentaa muistisairaiden kognitiivisia taitoja, mutta tarkemmin kielellisten kykyjen osalta ei voida sanoa mitään varmaa. Interventioiden vaikutuksesta kommunikaatiokykyyn saatiin aineistosta positiivisia viitteitä. Aineisto antaa viitteitä siitä, että ryhmämuotoiset menetelmät saattavat kohentaa muistisairaiden ihmisten elämänlaatua.
-
(2020)Tavoitteet. Väestön ikääntymisestä johtuva muistisairaiden määrän kasvu tulee tulevaisuu-dessa olemaan merkittävä haaste terveydenhuollolle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda yleiskuva siitä, millaisia teknologisia apuvälineitä voidaan käyttää muistisairaiden ih-misten kielellis-kognitiivisten taitojen ylläpitämiseen sairauden edetessä, ja millaisia koke-muksia muistisairailla ja heidän lähi-ihmisillään on teknologisten apuvälineiden käytöstä. Menetelmät. Tämän tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin maaliskuussa 2020 Ovid Medline- ja Web of Science- tietokan-noista. Hakulauseke muodostui dementiaan tai lievään kognitiiviseen heikkenemiseen, kuntoutukseen, teknologisiin apuvälineisiin sekä kieleen ja kognitioon liittyvistä englannin-kielisistä termeistä. Valittujen artikkeleiden tuli olla englanninkielisiä, vertaisarvioituja ja vuo-sina 2010-2020 julkaistuja alkuperäisiä tutkimusartikkeleita. Sisäänottokriteerien perusteella hakutuloksesta valittiin lopulliseen aineistoon neljä artikkelia. Lisäksi valittiin yksi artikkeli manuaalisella poiminnalla. Artikkelien sisältöä analysoitiin laadullisin menetelmin. Tulokset ja johtopäätökset. Muistisairaille tarjolla olevien erilaisten teknologisten apuvälineiden kirjo on laaja. Muistisairaat ja heidän lähi-ihmisensä suhtautuvat apuvälineisiin positiivisimmin silloin, kun ne ovat edullisia, helposti saatavilla olevia, helppokäyttöisiä ja vastaavat heidän henkilökohtaisiin tarpeisiinsa. Toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että teknologisin apuvälinein toteutettu kielellis-kognitiivinen kuntoutus tuottaisi parempia tai radikaalisti erilaisia tuloksia kuin perinteiset menetelmät. Alustavaa näyttöä on kuitenkin siitä, että teknologiaa voidaan käyttää kielellis-kognitiivisen harjoittelun lisäämiseen ja täydentämiseen hyvin tuloksin. Teknologia-avusteinen kuntoutus voi olla hyvä ratkaisu silloin, kun perinteisiä terapiamuotoja on niukasti tarjolla tai kuntoutuja ei pysty osallistumaan niihin.
Now showing items 1-8 of 8