Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "kognitiivinen käyttäytymisterapia"

Sort by: Order: Results:

  • Laakkonen, Jenna (2021)
    Tavoitteet. Toiminnalliset häiriöt ovat puutteellisesti ymmärrettyjä yksilön toimintakykyä sekä elämänlaatua heikentäviä oireita ja oireyhtymiä, joiden diagnosointi ja hoito on koettu haasteelliseksi. Toiminnallisia häiriöitä ja niiden kehittymistä selittävä kognitiivis-behavioraalinen malli olettaa kaikkien toiminnallisten häiriöiden etiologiassa olevan yhteisiä piirteitä, mutta todisteet mallin tueksi ovat muodostuneet pääasiassa muutaman spesifin diagnoosin pohjalta. Toiminnallisten häiriöiden hoidon kannalta eniten todisteita vaikuttavuudesta on ollut kognitiivisella käyttäytymisterapialla, jossa hoito kohdistetaan muokattavissa oleviin oireita ylläpitäviin tekijöihin. Tieto näistä oireita ylläpitävistä avaintekijöitä on vielä puutteellista. Tässä katsauksessa tarkastellaan mitä kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä on käytetty toiminnallisiin häiriöihin kuuluvan fibromyalgian hoidossa ja millaisia hyötyjä näillä menetelmillä on hoidossa saavutettu. Menetelmät. Kirjallisuus haettiin Scopus-tietokannasta seuraavalla hakulausekkeella: fibromyalgia AND ("cognitive behaviour* therapy" OR behavio*). Haku rajattiin englanninkielisiin artikkeleihin, jotka on julkaistu vuonna 2010 tai sen jälkeen, jolloin saatiin 73 hakutulosta. Hakutulokset rajattiin lopulta kuuteen artikkeliin, jotka täyttivät kaikki vaaditut valikoitumiskriteerit. Tulokset ja johtopäätökset. Fibromyalgian hoidossa on käytetty kognitiivista käyttäytymisterapiaa, jonka fokus on ollut stressin hallinnassa, kivun katastrofoinnissa, kivussa tai uneen liittyvissä häiriöissä. Kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan osallistuneilla fibromyalgiapotilailla havaittiin positiivisia muutoksia useissa fibromyalgian kliinisissä piirteissä kuten unenlaadussa, toimintakyvyssä, stressissä, minäpystyvyydessä sekä tarkkaavaisuudessa. Havaitut hyödyt vaihtelivat kognitiivisen käyttäytymisterapian fokuksen mukaan, minkä lisäksi ahdistuneisuuden, masentuneisuuden ja kivun katastrofoinnin suhteen tulokset olivat osittain myös ristiriitaisia. Kognitiivisella käyttäytymisterapialla on paikkansa osana sekä fibromyalgian, että laajemmin toiminnallisten häiriöiden hoitoa. Jatkossa tarvitaan myös uutta tietoa avaintekijöistä, joihin hoito tulisi kohdistaa. Tutkimustiedon avulla voidaan suunnitella mahdollisimman vaikuttavia hoitoja monitekijäiselle ja hankalasti ymmärrettävälle oireilulle.
  • Tuompo, Noora (2021)
    Tavoitteet: Pakko-oireinen häiriö (engl. Obsessive-Compulsive Disorder, OCD) on yksilön normaalia elämää rajoittava tila, joka on yhdistetty vähentyneeseen elämänlaatuun ja heikentyneeseen toimintakykyyn. Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) on todettu toimivaksi menetelmäksi OCD:n hoidossa, mutta vain noin 50 % hyötyy hoidosta. Tutkimuskentällä onkin etenevässä määrin alettu selvittämään, mitkä tekijät ennustavat tai muokkaavat hoidon lopputulosta. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, ennustavatko demografiset tekijät, psykiatrinen monihäiriöisyys ja hoitospesifit tekijät pakko-oireiden vähenemistä KKT:n aikana ja muokkaavatko nämä tekijät KKT:n ja hoidon lopputuloksen välistä yhteyttä. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin PubMed- ja Google Scholar- tietokannoista käyttäen muun muassa hakusanoja OCD, obsessive-compulsive disorder, CBT, ERP, predictors, moderators ja treatment outcome. Joitain tutkimuksia otettiin mukaan tietokannoista löytyneiden artikkeleiden viitteistä. Tulokset ja johtopäätökset: Terapeuttinen allianssi ja hoitoon sitoutuminen ennustivat johdonmukaisesti pakko-oireiden vähenemistä. Iän, sukupuolen ja samanaikaisen masennuksen sekä persoonallisuushäiriön kohdalla tuloksissa oli ristiriitaisuutta sen suhteen, ennustavatko nämä tekijät pakko-oireiden vähenemistä tai muokkaavatko tekijät KKT:n ja hoidon lopputuloksen välistä yhteyttä. Tulosten perusteella terapeuttinen allianssi ja hoitoon sitoutuminen näyttäisivät ennustavan parhaiten pakko-oireiden vähenemistä KKT:n aikana. Muiden muuttujien kohdalla jää epäselväksi, ennustavatko tai muokkaavatko nämä tekijät hoidon lopputulosta. Näin ollen OCD:n hoidon lopputulosta ennustavia ja muokkaavia tekijöitä tulisi edelleen tutkia, jotta hoitoa voidaan tulevaisuudessa kohdentaa ja tarkentaa etenkin niiden potilaiden kohdalla, jotka ovat riskissä saada huonon hoitovasteen kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta.
  • Hämäläinen, Johanna (2022)
    Introduction: Attentional difficulties are very common among children, and they have negative effects on both children’s learning and development. Currently, there is no evidence-based psychosocial treatment for attentional difficulties. For example, compared to medical treatment of ADHD there are few studies on the benefits of psychosocial treatment in attentional difficulties. There is however need for an evidence-based psychosocial treatment because a significant part of children doesn’t benefit from medical treatment or are unable to use it. Results: Behavioural and cognitive-behavioural therapy, attention training, and neuro rehabilitation are effective in the rehabilitation of children attentional difficulties. Attentional training has positive effects, particularly in sustained and selective attention. Rehabilitation can also be successfully computerized or carried out for example via VR. Conclusions: No single treatment seems currently significantly better than others. Psychosocial rehabilitation can benefit children with attentional difficulties either alone or together with medical treatment. All methods are interrelated by a chance to individualize the treatment and considering how to motivate the children. Most of the research is focused on rehabilitating attention in ADHD compared to other sources of attentional difficulties. Financial resources of psychosocial rehabilitation can be brought down by computerization. Future studies could examine the long-term effects of psychosocial rehabilitation.