Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "kommunikointi"

Sort by: Order: Results:

  • Kinnunen, Eija (2017)
    Vuorovaikutteisen kirjojen lukemisen tiedetään lisäävän lasten kielellisiä taitoja. Jaetulla vuorovaikutteisella lukemisella on vahva tutkimusperusta tyypillisesti kehittyneiden, riskiryhmässä olevien sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten kielellisenä interventiona. Vähemmän on kuitenkin tietoa jaetun lukemisen käytöstä erityisen paljon tukea tarvitsevien lasten kanssa ja erittäin vähän niiden lasten kanssa, joilla on autismin kirjon häiriö. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli koota tutkimustietoa jaetun lukemisen menetelmistä kommunikoinnin kuntoutuksessa lapsilla, joilla on autismin kirjon häiriö. Tutkimuksessa selvitetään, miten jaetun lukemisen menetelmiä käytetään niiden lasten kanssa, joilla on autismin kirjon häiriö ja millainen vaikutus jaetun lukemisen menetelmien käytöllä on kommunikoinnin taitoihin lapsilla, joilla on autismin kirjon häiriö. Tutkimuksen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineistoa haettiin aiheen perus-teella EBSCO, ERIC ja LLBA -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin niin, että tuloksissa esiintyisi autismin kirjoon sekä jaettuun lukemiseen viittaavat englanninkieliset termit. Aineistoon hyväksyttiin vain vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita, joissa koehenkilöinä oli lapsi tai lapsia, joilla on autismin kirjon häiriö, ja joissa käytettiin jotain jaetun lukemisen menetelmää. Tulokset osoittivat, että jaetun lukemisen tilanteita oli muokattu vastaamaan niiden lasten tarpeita, joilla on autismin kirjon häiriö. Muokkauksia oli tehty sekä lukutilanteissa käytettävään materiaaliin että aikuisen toimintaan lukutilanteissa. Tulokset ovat yhteneviä muiden erityisen paljon tukea tarvitsevien lasten parissa tehtyjen jaetun lukemisen interventiotutkimusten kanssa. Aineiston vähäisten koehenkilö- ja tutkimusmäärien sekä tutkimusten heterogeenisyyden vuoksi tulosten jaetun lukemisen vaikutuksista kommunikointiin ei voida ajatella olevan merkittäviä vaan tutkimustietoa tarvitaan lisää. Tuloksia voidaan kuitenkin pitää lupaavina, sillä niiden perusteella sekä lasten lukutilanteisiin osallistuminen että ymmärtämistaidot kehittyivät muokattujen jaetun lukemisen menetelmien avulla. Puheterapeuttien tulisi osata käyttää lasten kielellisiä taitoja kehittäviä jaetun lukemisen menetelmiä ja neuvoa niitä lapsen vanhemmille sekä kasvattajille päiväkodeissa ja kouluissa.
  • Yli-Krekola, Elli (2017)
    Aiempi tutkimus on osoittanut, että perheenjäsenten toteuttamat interventiot voivat olla toimivia kommunikoinnin kuntoutusmuotoja lapsilla, joiden puheen kehitys on viivästynyttä erilaisista syistä johtuen. Lapsilla, joilla on Downin oireyhtymä, kommunikoinnin kehitys on viivästynyttä ja vaatii tukitoimia. Heidän kuntoutuksessaan käytetään usein yhteisöllistä kuntoutusta, jossa kuntoutus tapahtuu arjessa lähi-ihmisten kanssa. Tämä tutkimus kokoaa tietoa siitä, millaisia perheenjäsenten toteuttamia interventioita Downin syndrooma -lasten kommunikoinnin kuntoutuksessa voidaan käyttää, ja miten mahdolliset vaikutukset näkyvät Downin syndrooma -lasten kommunikoinnin määrässä tai laadussa. Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin samaa hakulauseketta käyttäen Proquest-, EBSCO- ja Web of Science -tietokannoista. Haku tuotti 51 englanninkielistä julkaisua, joista valintakriteerit täytti viisi artikkelia. Tiedonhakuprosessissa ja aineiston tulkinnassa käytettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Kirjallisuuskatsauksen perusteella perheenjäsenet voivat toteuttaa onnistuneesti kommunikointia tukevia interventioita lapsille, joilla on Downin oireyhtymä. Interventioissa ammattilainen opettaa vanhemmille tai sisaruksille erilaisia strategioita, joilla pyritään aktivoimaan Downin syndrooma -lasta arkisissa vuorovaikutustilanteissa. Aineiston perusteella yleisimmät strategiat ovat ei-kielellinen peilaaminen, kielellinen reagointi, viivyttely, laajennukset ja mallintaminen. Interventioilla saadaan lisättyä joidenkin Downin syndrooma -lasten kommunikoinnin tai aloitteiden määrää, mutta ryhmätasolla vaikutus on pieni. Tulosten perusteella ei pystytä ennustamaan, kuka interventiosta hyötyy ja kuka ei. Lisää tutkimusta tarvitaan, ja olisi hyödyllistä selvittää esimerkiksi sitä, saadaanko intervention vaikuttavuutta lisättyä opettamalla strategioita useammalle kuin yhdelle perheenjäsenelle. Perheenjäsenten toteuttama interventio, eli erilaisten aktivoivien strategioiden käyttö, voisi olla hyödyllinen yksilöllisen puheterapian rinnalla käytettävänä.
  • Lahti, Anni (2018)
    Tavoitteet. Autismikirjon häiriön diagnoosi on nykyisin mahdollista asettaa jopa 18 kuukautta vanhalle lapselle. Varhainen diagnosointi on synnyttänyt tarpeen vanhempien ohjaukseen keskittyville varhaisinterventioille, sillä alle 36 kuukautta vanha lapsi viettää valtaosan ajasta vanhempiensa seurassa. Autismikirjon häiriön kuntoutukseen on kehitetty paljon erityisesti applied behavior analytic –pohjaisia menetelmiä, mutta näiden rinnalle tarvitaan lapsen luontaiseen kasvuympäristöön tuotavia menetelmiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, vaikuttaako vanhempien ohjaus positiivisesti autismikirjolla olevien lasten sosiaaliseen käyttäytymiseen ja kommunikointitaitoihin lapsen ollessa alle 36 kuukautta vanha. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka vanhempia on ohjattu ja millä tavalla kehitys ilmeni lasten sosiaalisessa käyttäytymisessä ja kommunikaatiossa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koottiin yhteensä kolmesta tietokannasta. Hakusanat valittiin vastaamaan mahdollisimman hyvin tutkimuksen aihetta ja koehakujen perusteella hakulausekkeeksi muodostui ”autism AND early intervention AND (parent counselling OR parent coaching OR parent education) AND communication”. Lopullinen aineisto sisälsi kuusi vuosina 2011-2018 julkaistua tutkimusartikkelia. Aineistoon valittiin vain tutkimuksia, jotka koskivat alle 36-kuukautisia lapsia ja heidän vanhempia ilman liitännäisdiagnooseja. Tulokset ja johtopäätökset. Vanhempiin keskittyvällä ohjauksella ja kouluttamisella havaittiin olevan positiivinen vaikutus lapsen kehitykseen. Kuitenkin tulokset olivat osittain ristiriidassa keskenään, mikä kertoi jatkotutkimuksen tarpeesta. Vanhempia ohjattiin tunnistamaan lapsensa kehitystaso ja mukauttamaan omaa toimintaansa lapsen kommunikointialoitteiden mukaan. Lisäksi heille opetettiin autismikirjon häiriön kuntoutuksen kannalta keskeisiä teemoja. Lasten sosiaalinen käyttäytyminen ja kommunikointi paranivat erityisesti reseptiivisen kielitaidon ja vanhempiin orientoitumisen kannalta, mutta kehitys ei pääsääntöisesti jatkunut intervention seurantajaksolla. Vanhempien ohjauksen ei havaittu vaikuttavan autismikirjon häiriön ydinoireisiin, mutta vanhempien ohjauksen todettiin olevan tarpeellista ydinoireisiin kohdennettujen interventioiden tukena.