Browsing by Subject "kuntoutus"

Tavoitteet. Aiemmissa tutkimuksissa afasian on havaittu vaikeuttavan työhönpaluun mahdol-lisuuksia huomattavasti verrattuna muihin aivoinfarktipotilaisiin. Varsinkin nuorelle infarktikun-toutujalla työ ja urakehitys ovat usein tärkeitä, mutta työhönpaluun esteenä on usein monen-laisia tekijöitä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tarkastella niitä haasteita, joita afaattiset henkilöt kohtaavat palatessaan takaisin työelämään sairastumisensa jälkeen. Li-säksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten työhönpaluuta voidaan edistää puhetera-peuttisen kuntoutuksen keinoin. Menetelmät. Kandidaatintutkielmassa käytettiin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsaus-ta. Lopullinen aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2021 kahdesta tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Ovid Medline. Hakusanana käytettiin termejä aphasi* (afasia), ”return-to-work” (työhönpaluu), employment (työllisyys), vocational (ammatillinen), career (ura), speech-therap*/speech-and-language-therap* (puheterapia) ja rehabilitat* (kuntoutus). Aineisto rajat-tiin poissulkukriteerejä käyttämällä. Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui lopulta 6 tutki-musartikkelia, jotka analysoitiin laadullisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella afaattiset henkilöt kohtaavat työhönpaluussaan hyvin monimuotoisia haasteita, jotka pystyttiin jakamaan yksi-löllisiin piirteisiin, työn luonteeseen, sosiaalisiin suhteisiin ja työympäristöön liittyviin tekijöihin. Tyypillisimpiä haasteita aiheuttivat teknisten laitteiden käyttö, kommunikaatiotilanteiden vaih-televuus sekä ryhmätilanteet. Tulosten perusteella yksilöllisesti kohdistetulla puheterapialla voidaan mahdollisesti edistää afaattisen henkilön työhönpaluuta, mutta tutkimustieto aiheesta on hyvin niukkaa. Erityisesti lukemisen ja kirjoittamisen taitojen kuntoutus on tämän katsauk-sen perusteella tarpeen afaattiselle henkilölle, jolla on tavoitteenaan paluu työelämään.

Tavoitteet. Autismikirjoon liittyy usein kielellisen kehityksen vaikeuksia. Puheen ymmärtämi-sen vaikeudet ovat usein vaikea-asteisia ja puheen tuoton ongelmia haastavampia kuntout-taa. Näiden vaikeuksien kuntoutuksessa hyödynnetään usein samankaltaisia menetelmiä, kuin esimerkiksi kehityksellisen kielihäiriön kuntoutuksessa. Dialoginen lukeminen on yksi hyväksi todetuista kuntoutusmenetelmistä, jota voidaan hyödyntää puheen ymmärtämisen kuntoutuksessa. Autismikirjossa esiintyvien puheen ymmärtämisen vaikeuksien kuntoutus-menetelmiä ja -keinoja, taikka niiden vaikutuksia ei ole juuri tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisilla keinoilla dialogista lukemista voidaan hyödyntää juuri autismikirjon las-ten puheen ymmärtämisen kuntoutuksessa, ja minkälaisia vaikutuksia kyseisellä kuntoutuk-sella on puheen ymmärtämiseen lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Menetelmät. Tämä tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto haettiin ja kerättiin Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoista käyttäen hakulauseketta ”autism AND in-tervention AND child* AND speech comprehension OR language comprehension OR liste-ning comprehension”. Tutkimuksen aineisto koostui viidestä, vuosina 2019–2023 julkaistusta tutkimusartikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Autismikirjon lasten puheen ymmärtämisen kuntoutuksessa dia-logisessa lukemisessa hyödynnetään erityyppisiä, asteittain vaikeutuvia kysymyksiä, joilla lasta houkutellaan tekemään päätelmiä ja löytämään yhteyksiä tarinasta. Lukemiseen voi-daan yhdistää kirjallisia tehtäviä, joissa sovelletaan käytettyjä ymmärtämisen strategioita tai harjoitellaan uutta sanastoa. Kuntoutuksessa korostuu opitun soveltaminen uusiin tilanteisiin. Dialogisen lukemisen vaikutukset autismikirjon lasten puheen ymmärtämiselle ovat positiivi-sia, mutta eivät kovin vahvoja. Dialoginen lukeminen kehittää autismikirjon lasten puheen ymmärtämistä, mutta ei yksinään riitä kuntoutukseksi.

Tavoitteet. Katsekontaktilla on merkittävä rooli vuorovaikutuksessa. Katseella kommunikoidaan sanat-tomasti ja sillä saadaan tietoa sosiaalisesta ympäristöstä. Katsekontaktilla on osansa myös kielen kehityksessä. Autismikirjolle on tyypillistä katsekontaktin vähäisyys. Katsekontaktin poikkeavuus näkyy sen kestossa ja ilmenemistiheydessä. Katsekontaktia voidaan kuntout-taa eri menetelmin. Menetelmät ovat osoittautuneet toimiviksi katsekontaktin ilmenemisen li-säämiselle. Tutkielman tarkoitus on esitellä katsekontaktin kuntoukselle ominaisia piirteitä ja esitellä kuntoutuksen vaikutuksia katsekontaktiin. Menetelmät. Tutkielmassa hyödynnettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin kahdesta ha-kukoneesta: Scopus:ista ja OvidMedline:sta. Käytetty hakulauseke oli (autism* OR autism spectrum disorder* AND eye contact* AND therap* OR intervention). Haku rajattiin koske-maan julkaisuja vuosilta 2019–2022. Aineistoon valikoitui viisi interventioartikkelia, joista kus-takin löytyi kuvausta käytetystä kuntoutusmenetelmästä ja sen tuloksista. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston perusteella katsekontaktin kuntoutukseen käytetään menetelmästä riippumatta katsekontaktin mallinnusta, houkuttelua katsekontaktiin ja palautteen antamista. Osassa aineiston interventioissa hyödynnettiin lisäksi teknologiaa ja vanhempien ohjeistusta. Katsekontaktin kuntoutuksella pystytään lisäämään sen ilmenemistä ja kestoa. Nämä muutokset muokkaavat katsekontaktia kohti tyypillistä. Katsekontaktia voidaan kuntouttaa eri ikäisillä lapsilla.

Animal-assisted interventions aim to enhance human health, wellbeing and quality of life. The goal is to support and improve physical, psychical and social competence of an individual. Animal-assisted interventions have gained interest in Finland and the methods involving a therapy animal have been commonly utilized in psychotherapy as well as in physiotherapy. Interestingly, speech therapists are also interested in incorporating animals, especially dogs, into different speech therapy processes. In fact, there are already several Finnish speech therapists who offer canine-assisted speech therapy to their clients. The aim of this study is to review pros and cons of utilizing animal-assisted intervention methods in autism speech therapy. The study focuses especially on social interaction difficulties typically manifested in children with autism spectrum disorder. Systematic retrieval of literature was conducted by using keywords, such as animal-assisted therapy, canine, dog, autism spectrum disorder, communication, social, and their combinations. Altogether seven scientific articles were selected for further investigation. Content of these selected publications was analyzed qualitatively. The thesis aims to answer whether canine-assisted intervention methods can support autism speech therapy process and what kind of effects canine-assisted interventions have been reported to have on children with autism spectrum disorder. Canine-assisted interventions have shown potential as beneficial occupational therapy method for children with autism. Canine-assisted interventions increased social interaction among children with autism spectrum disorder. Positive changes were also observed in prosocial behavior as well as in verbal communication. A therapy dog was seen as a motivator and social catalyst that made situations requiring social interaction more pleasant thus explaining the positive changes seen in autistic children. These observed positive changes in autistic children in the presence of a therapy dog support the idea that, when applied properly, canine-assisted therapy methods could in fact enhance therapy progress and help autistic children reach the specific goals set for therapy. Although practical experiences may support the use of a dog in speech therapy, more research from logopedic point of view is needed so that the use, efficiency and benefits of animal-assisted intervention methods in speech therapy could be based on research.

Tavoitteet. Kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointi ja todistaminen ovat perusta näyttöön perustuvalle puheterapialle. Koska kuntoutus on usein monialaista ja –tahoista, on tuloksia kuitenkin vaikea mitata, ja vaikuttavuutta mittaavia menetelmiä tarvitaan lisää. Experience Sampling –menetelmä on jäsennelty päiväkirjamenetelmä, jolla kerätään tutkittavan omia subjektiivisia kokemuksia itsearvioinnin muodossa ihmisen omasta toiminnasta, tunteista ja muista jokapäiväisen elämän osatekijöistä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää miten Experience Sampling –menetelmää on aikaisemmissa tutkimuksissa käytetty, kuinka menetelmä soveltuu käyttäytymisen muutoksen arvioimiseen ja miten menetelmää voitaisiin hyödyntää puheterapian vaikuttavuuden arvioinnissa. Menetelmät. Tämän tutkielman menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakusanoina ja –lausekkeena käytettiin ((momentary assessment technique) OR (experience sampling method) OR (ecological momentary assessment) OR (ambulatory assessment) OR (event sampling) OR (beeber studies) OR (structured diary method) OR (intensive longitudinal assessment) OR (real-time data capture study)) AND (rehabilitation OR treatment OR therapy OR intervention OR enhance OR improv*) AND (effective* OR efficacy OR success) AND (assessment OR evaluation OR estimate). Aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2021 Scopus ja Ebscohost –tietokannoista. Lopullinen aineisto sisälsi viisi vertaisarvioitua tutki-musartikkelia vuosilta 2012-2020. Aineisto analysoitiin laadullisesti soveltaen sisällönanalyysin keinoja. Tulokset ja johtopäätökset. Experience Sampling –menetelmää oli käytetty kuntoutuksen vai-kuttavuuden arviointiin sekä yksin että soveltaen osana interventiota. Saadut tulokset olivat luotettavia, kun menetelmän edut ja rajoitteet oli otettu huomioon tutkimusta tehdessä ja tuloksia analysoitaessa. Experience Sampling –menetelmä sopii suuntaa-antavasti myös logopediseen viitekehykseen tutkittaessa subjektiivisia kokemuksia.

Änkytys on heterogeeninen puheen sujuvuuden häiriö, joka voi vaikuttaa negatiivisesti änkyttävän henkilön vuorovaikutusasenteisiin, elämänlaatuun ja psyykkiseen hyvinvointiin. Änkytyksen kuntoutuksessa korostetaankin nykyään moniulotteisesta näkökulmaa, jossa otetaan huomioon myös sen psykologiset ulottuvuudet. Mindfulness- ja hyväksymispohjaiset interventiot saattavat aiempien tutkimusten perusteella tarjota työkalun psyykkisten haasteiden huomioimiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millä tavoin mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmiä on hyödynnetty änkytyksen kuntoutuksessa. Lisäksi tavoitteena on kuvata ja analysoida, millaisia vaikutuksia mindfulness- ja hyväksymispohjaisilla menetelmillä on viimeisimpien tutkimusten mukaan ollut änkyttävien henkilöiden puheen sujuvuuteen, vuorovaikutukseen, ja psyykkiseen hyvinvointiin. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli (ABS (mindfulness) OR ABS (acceptance)) AND (ABS (stutter*) OR ABS (stammer*)). Tiedonhaku tehtiin Scopus ja Ovid Medline -tietokannoissa helmikuussa 2022. Tutkimukseen valikoitui tarkastelun jälkeen neljä artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2019–2021. Mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmiä hyödynnettiin hyvin eri tavoin eri interventioissa. Osassa ne oli integroitu tiiviisti terapiakokonaisuuteen, kun toisissa ne olivat erillisenä komponenttina. Menetelmän painotus myös vaihteli lyhyestä mindfulnessharjoituksesta änkytysterapian lomassa mindfulnessiin koko terapian pääpainona. Interventioiden tulokset sujuvuuden suhteen olivat melko vaihtelevia ja osin jopa vastakkaisia, erityisesti niiden tutkimusten kohdalla, joissa oli käytetty pidemmän ajan seurantaa. Kaikissa tutkimuksessa saavutettiin kuitenkin positiivisia tuloksia, kun tarkasteltiin vuorovaikutukseen ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia erilaisin mittarein arvioituna. Välttämiskäyttäytyminen ja änkytyksen negatiivinen vaikutus tutkittavien elämään väheni. Kohentumista havaittiin tietoisuustaidoissa, kommunikaatioasenteissa, vuorovaikutustaidoissa ja elämänlaadussa. Tulosten perusteella mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmien hyödyntämistä voidaan harkita erityisesti, kun tavoitteena on parantaa psyykkistä hyvinvointia ja arjen toimijuutta. Näyttöä aiheesta on kuitenkin vielä vähän ja lisää tutkimusta tarvitaan empiirisen tiedon laajentamiseksi, menetelmien kehittämiseksi ja kliinisten sovellusten muokkaamiseksi.

Multiple sclerosis (MS) is an autoimmune disease, which usually has its onset in early adulthood. Both physical and neuropsychological symptoms are related to MS. Neuropsychological symptoms include cognitive and behavioral symptoms, and up to 65% of MS patients suffer from cognitive symptoms. The most common cognitive symptoms in literature are deficits in memory functions and information processing speed, and impairments in visual learning. The most often reported behavioral symptoms are instability, irritability, and inflexibility. There have been many attempts to find effective treatment and rehabilitation methods. Previously, studies of neuropsychological rehabilitation of MS were primarily concerned of rehabilitation of memory and learning ability functions whereas currently, the interest seems to be in the treatment possibilities of attentional processes and information processing speed. Pharmacological treatments (e.g. acetylcholinesterase inhibitor and natalizumab) for neuropsychological symptoms in MS have also been tested. Changes in behavior and habits may also be needed for relieving symptoms. It is possible to increase brain activation of MS patients with neuropsychological rehabilitation, and by using fMRI it has been shown that the brain of MS patients compensate the impaired brain functioning by increasing the brain activation. Rehabilitation is used to improve and maintain patient’s quality of life and ability to work. Neuropsychological rehabilitation may have long-term positive effects on patient’s quality of life. The purpose of this review is to consider what is currently known about the treatment and rehabilitation possibilities of the neuropsychological symptoms in multiple sclerosis. Problems with the studies conducted so far are small number of subjects and controls, and conflicting results between studies. That is why it is important to conduct more studies in order to find suitable and effective treatment and rehabilitation methods for neuropsychological symptoms in MS.

Abstract Objective. Strokes are common diseases, and the stroke survivals may suffer from many symptoms that affect their everyday living. Efforts are made to develop efficient interventions for stroke survivals, some of which make use of the therapeutic effects of music. Music activates and increases blood flow in widespread neuronal networks and engaging in musical activities is correlated with neuroplastic changes in healthy subjects. This thesis presents findings of music supported interventions and their effects on the performance of stroke patients with different types of outcome measures. Method. This thesis is a review including studies examining the effects of music supported interventions on physical, social, cognitive or psychological functioning after stroke. Results and conclusions. The results suggest that music and especially rhythmic music facilitates the rehabilitation of gait after stroke. The studies examining the effects of music on cognitive and psychological functioning after stroke are underrepresented, but there is some evidence suggesting that music improves memory, attention and mood. Using music in stroke rehabilitation is a promising option, and it can readily be integrated in an existing rehabilitation program. In addition, merely listening to music as a part of the rehabilitation is feasible with minimal resources.

Tavoitteet. Parkinsonin taudin puheterapeuttinen kuntoutus ja tutkimus on perinteisesti keskittynyt motorisiin vaikeuksiin, kuten puheen, äänen ja nielemisen ongelmiin. Sairaus voi kuitenkin aiheuttaa myös kielellis-kognitiivisia vaikeuksia, kuten ongelmia sananlöytämisessä ja pragmatiikassa. Ongelmat voivat vaikuttaa suuresti tautia sairastavan elämänlaatuun. Tutkimustietoa tarvitaan myös kliinisen kuntoutustyön tueksi. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää Parkinsonin tautiin liittyvien kielellis-kognitiivisten vaikeuksien puheterapeuttisen kuntoutuksen nykytilaa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Tutkielmassani selvitän, saavatko Parkinsonin tautia sairastavat henkilöt puheterapiaa kielellis-kognitiivisiin vaikeuksiinsa. Lisäksi tutkin, millaisia menetelmiä Parkinsonin taudin kielellis-kognitiivisessa puheterapiassa käytetään ja miten tätä tulisi kehittää. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineiston keräsin Ovid Medline -tietokannasta. Muodostin hakulausekkeen termeistä Parkinson* (Parkinsonin tauti), language (kieli), speech therapy/language therapy (puheterapia) ja practice (käytäntö). Lisäksi käytin manuaalista hakua. Valikoin aineistoon seitsemän vertaisarvioitua artikkelia. Analysoin aineiston esimerkiksi tarkastelemalla artikkelien yhtäläisyyksiä ja eroja, ja jäsensin tulokset tutkimuskysymysten mukaan. Tulokset ja johtopäätökset. Parkinson-potilaat jäivät usein ilman puheterapiaa, ja kuntoutusresurssit olivat vähäisiä. Kielellis-kognitiivisia vaikeuksia kuntoutettiin huomattavasti vähemmän kuin motorisia vaikeuksia. Käytettyjä menetelmiä olivat yleisimmin erilaisten kompensatoristen keinojen harjoittelu, mutta menetelmiä ei tutkimuksissa avattu tarkemmin. Menetelmien vaikuttavuudesta ei ollut tietoa saatavilla, sillä tutkimusta aiheesta ei ole. Kielellis-kognitiivisten vaikeuksien kuntoutukselle oli kuitenkin tarvetta ja halua sekä potilaiden että puheterapeuttien keskuudessa. Syitä terapian toteutumattomuuteen olivat esimerkiksi terapia-ajan rajallisuus ja puheterapeuttien tiedonpuute. Parkinsonin taudin puheterapiaa kehitettiin esimerkiksi soveltamalla afaattisille henkilöille suunniteltua kuntoutusta ja hyödyntämällä läheisten osallistumista. Arkikeskustelu oli kuntoutuksen keskeisenä tavoitteena. Tulevaisuuden menetelmissä yksilöllinen ja holistinen lähestymistapa sekä taudin psykososiaalisten vaikutusten huomioiminen esitettiin tärkeiksi huomion kohteiksi. Myös monimuototerapia tuotiin esiin mahdollisena kuntoutusmenetelmänä. Jatkotutkimusta olisi hyödyllistä tehdä muun muassa Parkinsonin taudin puheterapeuttisen kuntoutuksen saatavuudesta ja menetelmistä Suomessa.

Tavoitteet. Kelan kuntoutuksessa terapeutteja velvoitetaan käyttämään kansainvälistä GAS-menetelmää tavoitteiden asettamiseen ja kehityksen mittaamiseen osana. Menetelmän soveltaminen logopediseen viitekehykseen on kuitenkin koettu haastavaksi puheterapeuttien keskuudessa. Eniten haasteita koettiin tavoitteiden laatimisessa ja muutoksen kuvaajan eli indikaattorin valitsemisessa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää aiemman tutkimustiedon avulla, millaisia viestintään liittyviä GAS-tavoitteita puheterapeuttisessa kuntoutuksessa asetetaan, millaisia GAS-menetelmän indikaattoreita käytetään eri viestinnän kuntoutuksen tavoitteiden asettamisessa ja miten viestinnän muutoksen mittaaminen onnistuu GAS-menetelmän avulla. Tämän katsauksen tulosten perusteella voidaan tarkastella ja lisätä puheterapeuttisen tavoitteenasettelun tietämystä GAS-menetelmän soveltamisessa puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän osa-alueella. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiinScopus-, OvidMedline- ja PsycInfo-tietokannoista tammikuussa 2022. Hakulauseke koostui termeistä, jotka liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään, viestinnän häiriöihin ja GAS-menetelmään. Aineistoon valikoitui lopulta kuusi alkuperäistutkimusta mukaanotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti. Tutkimuksia analysoitiin suhteessa tutkimuskysymyksiin. Aineiston esittely ja päälöydökset tutkimuskysymyksittäin avattiin tulososiossa. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen valikoituneissa artikkeleissa tutkittavia oli yhteensä 35, ja he olivat tutkimuksien aikaan 0–18-vuotiaita. Tutkittavien kuntoutusta arvioitiin asettamalla viestintään liittyviä tavoitteita, joita oli yhteensä 73. Tavoitteiden määrä tutkittavaa kohden oli keskimäärin neljä, mutta ne vaihtelivat yhden ja yhdeksän välillä. Tavoitteet liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään erilaisissa kielenkäyttötehtävissä, toisen kanssa vuorovaikutustilanteessa ja kouluun liittyvissä tehtävissä sekä apuvälineiden teknisessä oppimisessa ja säännöllisessä käytössä. Kaikissa tutkimuksissa muutos saatiin mitattua. Suurin osa tutkittavista saavutti vähintään puolet tavoitteistaan odotetulla tai suuremmalla kuin odotetulla muutoksella. Suurin osa indikaattoreista liittyi erilaisiin määriin ja avusteisesti viestivän tuen tarpeeseen. Näiden lisäksi oli muita yksittäisiä indikaattoreita. Aineiston tutkimukset vahvistavat sitä, että GAS-menetelmän käyttö menetelmäohjeiden mukaan on vaativaa tavoitteiden laatimisessa ja indikaattorin asettamisessa ja että sen käyttö on kirjavaa myös tutkimuksessa. Katsauksen avulla saatiin hyödyllistä tietoa GAS-tavoitteiden asettamisesta ja muutoksen mitattavuudesta