Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "kuulovammat"

Sort by: Order: Results:

  • Forslund, Sofia (2022)
    Tavoitteet. Aiempien tutkimusten tulokset tukiviittomien käytön vaikutuksista puheen ja kielel-liseen kehitykseen vaikeasti kuulovammaisilla lapsilla ovat ristiriitaisia. Joidenkin tutkimusten mukaan tukiviittomien käytöstä voi olla hyötyä esimerkiksi sanavaraston kehitykselle, mutta samalla tukiviittomien käyttö saattaa vähentää puhutun kielen käyttöä. Vaikeasti kuulovam-maisilla lapsilla varhaislapsuudessa puhutun kielen omaksuminen tapahtuu hitaammin ja heillä on käytössään vähemmän kommunikaatiokeinoja kuin tyypillisesti kuulevilla lapsilla. Tässä tutkielmassa selvitetään tukiviittomien käytön vaikutuksia vaikeasti kuulovammaisten tai sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puheen ja kielen kehitykseen. Menetelmät. Tässä tutkielmassa menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Ai-neistohaku tehtiin Scopus- ja Medline-tietokannoissa käyttäen hakulauseketta (“cochlear im-plant” OR “cochlear implants” OR “cochlea implant” OR “cochlea implants” OR “hearing im-pairment” OR “hearing loss” OR “hard of hearing” OR deaf OR deafness) AND (“key word signing” OR “simultaneous communication” OR “sign support*” OR “aug-mentative sign*”) AND (child* OR infant) AND intervention. Yksi artikkeli poimittiin mukaan manuaalisesti. Lopullinen aineisto koostui viidestä artikkelista, jotka käytiin läpi ja analysoitiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset olivat osittain ristiriidassa keskenään ja aiemman tutki-muksen kanssa. Tulosten perusteella ei voida tehdä selkeitä johtopäätöksiä. Tulokset viittaa-vat siihen, että tukiviittomien käytöllä saattaisi olla positiivisia vaikutuksia sanavaraston suu-ruuteen, mutta niiden käyttäminen vaikuttaisi olevan myös yhteydessä matalampaan kielelli-seen tasoon ja heikompaan puheen tuottoon. Tulokset eivät kuitenkaan ole aineistoin pienen koon vuoksi yleistettävissä. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta.
  • Pilli, Reea (2020)
    Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset vaikeasti ja erittäin vaikeasti kuulovammaisten lasten kielen kehityksestä painottuvat enemmän puheen tuoton kuin puheen ymmärtämisen tutkimiseen. Lisäksi olemassa oleva tutkimus on useimmiten poikittaistutkimuksiin perustuvaa, mikä ei anna samanlaista tietoa puheen ymmärtämisen taitojen kehityksestä kuin pitkittäistutkimuksista saatava tieto. Kuulovammaisten lasten kielellisissä taidoissa on myös todettu olevan paljon yksilöllistä vaihtelua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vaikeasti ja erittäin vaikeasti kuulovammaisten lasten puheen ymmärtäminen kehittyy sekä mitkä tekijät ovat yhteydessä puheen ymmärtämisen ja sitä edeltävien auditiivisten taitojen kehitykseen. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistoa haettiin kolmesta eri tietokannasta seuraavilla hakusanoilla: hearing impairment, hearing loss, deaf, hard of hearing, language, comprehension, receptive, understanding, perception, longitudinal ja follow-up. Hakusanojen perusteella hakulausekkeeksi muodostui: (”hearing impairment” OR ”hearing loss” OR deaf OR “hard of hearing”) AND (language) AND (comprehension OR receptive OR understanding OR perception) AND (longitudinal OR follow-up). Tutkimusaineistoksi valikoitui kahdeksan tieteellistä tutkimusartikkelia, joista yksi poimittiin manuaalisesti. Kaikki tutkimusartikkelit käsittelivät kuulovammaisten sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puheen ymmärtämisen, tunnistamisen, erottelun tai havaitsemisen kehitystä ja niiden kehitykseen liittyviä tekijöitä. Tulokset ja johtopäätökset. Puheen ymmärtäminen kehittyi vaikeasti ja erittäin vaikeasti kuulovammaisilla sisäkorvaistutetta käyttävillä lapsilla hitaammin kuin normaalisti kuulevilla ikätovereilla. Reseptiivisen sanaston taidot olivat sisäkorvaistutelapsilla vahvempia kuin muiden kielen aspektien ymmärtäminen. Puheen ymmärtämisen kehitykseen yhteydessä olevat tekijät jakautuivat kuulolaitteisiin ja kuulonalenemaan liittyviin tekijöihin (esim. jäännöskuulo ja sisäkorvaistutteen asennusikä), ympäristöön liittyviin tekijöihin (esim. vanhempi-lapsi-vuorovaikutus ja kuunteluympäristön hälyisyys) ja kuulovammaiseen lapseen itseensä liittyviin tekijöihin (esim. non-verbaalinen älykkyys ja kielelliset taidot). Tulosten perusteella puheen ymmärtämisen kuntoutus tulee kohdentaa laajasti kuulovammaisten lasten kielellisiin taitoihin käsittäen reseptiivisen sanaston tukemisen lisäksi reseptiivisen kielen tukemisen. Lisäksi huomiota tulee kiinnittää puheen ymmärtämisen kehitykseen yhteydessä oleviin tekijöihin.