Browsing by Subject "lapsi"
Now showing items 1-9 of 9
-
(2017)Metakognitio on ihmisen tietoisuutta omista kognitiivisista prosesseistaan. Metakognitiivisten tietojen ja taitojen avulla yksilön on mahdollista suunnitella, monitoroida, kontrolloida ja arvioida omaa kognitiivista suoriutumistaan. Puheterapeuttien on hyödyllistä sekä kuntoutuksen että moniammatillisen yhteistyön kannalta kerätä tietoa metakognitiivisesta kehityksestä. Tieto metakognitiosta auttaa puheterapeutteja tukemaan lasten yksilöllistä oppimista yhä paremmin, sekä osallistamaan lapsia kuntoutuksessa yhä aktiivisemmiksi toimijoiksi. Lapsilla metakognitiota on tutkittu jonkin verran, mutta etenkin pitkittäistutkimusta, joka toisi metakognition kehityskulkua esiin kaivattaisiin lisää. Tietoa tarvittaisiin myös erilaisten häiriöiden, kuten autismin tai ADHD:n yhteyksistä metakognitiivisten tietojen ja taitojen kehitykseen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tutkia tyypillisesti kehittyvien 5–10-vuotiaiden lasten metakognitiivisia tietoja ja taitoja, sekä niiden kehityskulkua mainitulla ikävälillä. Aineistoa kerättiin samaa hakulauseketta käyttämällä EBSCO, ERIC (Proquest), LLBA (Pro-quest), ScienceDirect (Elsevier) sekä Web of Science – tietokannoista. Artikkeleita hyväksyttiin mukaan yhteensä kuusi kappaletta. Artikkelit olivat vuosilta 2001–2015. Kolmessa artikkeleista tutkittiin metakognitiivisia tietoja, ja loput kolme tutkivat metakognitiivisia taitoja. Yhdessä artikkelissa tosin myös vertailtiin taitojen kehitystä suhteessa tietojen kehitykseen. Tiedonhaun prosessissa sekä aineiston tulkinnassa käytettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Tässä kirjallisuuskatsauksessa saatiin koottua yhteen tietoa 5–10-vuotiaiden lasten metakognitiivisista tiedoista ja taidoista sekä niiden kehityksestä ikävuosittain. Tulosten perusteella metakognitiivisia tietoja ja taitoja kehittyy jo viisivuotiailla lapsilla, vaikkeivat he vielä niitä verbaalisella tasolla tiedostaisikaan. Etenkin 7–8 vuoden iässä tapahtui merkittäviä muutoksia metakognitiivisten tietojen ja taitojen laadussa. Kymmenvuotiaina lasten metakognitiivinen kehitys on vielä kesken, ja tiedot ja taidot ovat todennäköisesti vielä yksinkertaisella tasolla. Kompleksisemmat prosessit ja strategiat ovat vaikeasti ymmärrettävissä, ja näyttäisivät kehittyvän myöhemmin.
-
(2021)Tavoitteet. Aiempi tutkimus osoittaa, että aivovamman saaneilla on iästä riippumatta vähemmän merkityksellisiä ja laadukkaita ihmissuhteita kuin terveellä väestöllä. Aivovammasta syntyvä oirekuva on moninainen, ja kokonaisvaltainen muutos yksilön fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessa olemuksessa on omiaan vaikuttamaan sosiaaliseen toimintaan ja ihmissuhteisiin. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää aivovamman saaneiden lasten ja nuorten sosiaalisen kommunikaation haasteiden vaikutuksia heidän sosiaaliseen toimintaansa ja ihmissuhteisiinsa sekä tarkastella aivovamman vaikeusasteen vaikutusta kyseisiin toimintoihin. Menetelmät. Menetelmänä tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin OvidMedline, PsychInfo ja Scopus tietokantoihin. Hakulausekkena oli (tbi OR traumatic brain injur* OR acquired brain injur*) AND (social communication OR social difficult* OR social skill* OR social competence OR pragmatic* OR social cognition) AND (peer relation* OR friendship OR friend* OR interpersonal relation*). Lopullinen tutkimusaineisto koostui kuudesta tutkimusartikkelista, jotka läpikäytiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Sosiaalisen kommunikaation haasteita ilmenee aivovamman saaneilla lapsilla ja nuorilla tervettä väestöä enemmän, mutta ongelmia ei havaita kaikissa sosiaalisen kommunikaation toiminnoissa. Myös sosiaalinen toiminta on aivovamman saaneilla lapsilla ja nuorilla heikentynyt. Vaikea-asteisempi vamma on yhteydessä suurempiin haasteisiin. Sosiaalisen kommunikaation vaikeudet olivat vain osassa katsaukseen valikoituneista tutkimuksissa yhteydessä sosiaaliseen toimintakykyyn tai ihmissuhteisiin. Katsauksen perusteella näyttää siltä, että aivovamman seurauksena syntyneet sosiaalisen kommunikaation haasteet voivat vaikuttaa negatiivisesti sosiaaliseen toimintaan ja ihmissuhteisiin, mutta ihmissuhdevaikeuksien takana ovat kokonaisvaltaisemmin muutkin tekijät.
-
(2022)Tavoitteet. Jopa viidennes lapsista kehittyy puheen tuotossaan viiveisesti. Osalla lapsista viive korjaantuu itsestään kasvun myötä, mutta viive voi myös ennakoida kehityksellistä kielihäiriötä. Se on oirekuvaltaan moninainen ja pysyvä kielellisen kehityksen häiriö, johon tarvitaan puheterapeuttista kuntoutusta. Lasten kuntoutuskontekstissa puheterapeutin tärkeinä yhteistyökumppaneina ovat vanhemmat. Jotta kuntoutumista voisi tapahtua lapsen arjessa, vanhemmat on saatava aktiivisesti mukaan kuntoutusprosessiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia kielellisen viivästymän ja kehityksellisen kielihäiriön perhekeskeisiä, vanhempia osallistavia interventioita on käytössä ja millaisia tuloksia niistä on saatu. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin tammikuussa 2022 suorittamalla haku Scopus- ja PubMed -tietokannoista. Hakulausekkeena oli ("specific language impairment*" OR "developmental language disorder*" OR SLI OR DLD OR "language delay" OR late-talker* OR late-to-talk OR "late talker*") AND (parent OR family) AND (centered OR training OR implemented OR delivered OR focused) AND (intervention* OR program*). Tutkimusartikkelit karsittiin mukaanotto- ja poissulkukriteerien perusteella. Lopulliseksi aineistoksi muodostui seitsemän vuosina 2017–2021 julkaistua vertaisarvioitua artikkelia, joista yksi poimittiin manuaalisesti. Tutkimusaineiston perusteella tehtiin synteesi ja analyysi. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineiston tulokset osoittavat, että vanhempien ohjauksella on mahdollista muuttaa vanhempien vuorovaikutustapaa, mikä voi puolestaan vaikuttaa positiivisesti lasten kielellisiin taitoihin. Vanhempia osallistavat interventiot saattavat auttaa vanhempia suhtautumaan myönteisemmin oman lapsen kielellisisiin taitoihin ja tuoda heille tärkeää tietoa kielenkehitystä edistävistä ja sitä hidastavista tekijöistä. Interventioilla on mahdollista vaikuttaa myös suoraan lasten puheen kehitykseen, vuorovaikutustaitoihin ja lukivalmiuksiin kuten tekstitietoisuuteen.
-
(2020)Tavoitteet. Kuulovammat voidaan nähdä puheen ja kielen kehityksen riskitekijänä, sillä toimivaa kuuloaistia tarvitaan puhekielen omaksumiseen. Kuulovammat voidaan nähdä myös riskitekijänä toimivan vuorovaikutussuhteen luomisessa. Kuulovamman huomioon ottaminen sekä tämän puuttuvan aistin oikeanlainen kompensoiminen vuorovaikutustilanteissa voi olla hyvinkin haastavaa kuuleville vanhemmille. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää mitkä ovat ne vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen osatekijät, jotka ovat yhteydessä kielellisiin taitoihin kuulovammaisilla lapsilla ja mikä on yhteyden suunta. Tutkielmassa tarkasteltiin myös kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen eroja sekä yritettiin löytää keinoja kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen tukemiseen. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistohaku suoritettiin tietokanoissa, jotka sisältävät tieteellisiä julkaisuja. Hakusanoina käytettiin: parent-child, interaction/relation, maternal sensitivity, hearing, loss/impair, launguage, ability/development. Hakulausekkeeksi muodostui: ((parent-child AND (interaction OR relation) OR maternal sensiti-vity) AND ((hearing AND (loss OR impair*)) AND (language AND (ability OR development OR skills)). Lopulliseen aineistoon valikoitui kuusi tieteellistä tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen yhteyksiä kielenkehitykseen, kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen eroja sekä keinoja, joilla voisi tukea kuulovammaisen lapsen ja hänen vanhempansa välistä vuorovaikutusta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman päätulokset olivat: kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välinen hyvä vuorovaikutus oli yhteydessä hyviin kielellisiin taitoihin. Nuorilla (29-45 kk ikäisillä) kuulovammaisilla lapsilla ja heidän vanhemmillaan jaetun tarkkaavuuden tilanteet olivat lyhyempiä ja niitä oli myös määrällisesti vähemmän verrattuna normaalikuuloisiin lapsiin ja heidän vanhempiinsa. Kuulovammaisten lasten vanhemmat myös vastasivat enemmän multimodaaliseen eli useamman kuin yhden kommunikaatiokeinon avulla tapahtuvaan kuin vain yhden kommunikaatiokeinon avulla tapahtuvaan kommunikointiyritykseen. Normaalikuuloisten lasten vanhemmat vastasivat yhtä herkästi kumpaankin kommunikointiyritykseen. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että kuulovammaisen lapsen ja hänen vanhempansa välisellä vuorovaikutuksella on yhteys lapsen kielenkehitykseen. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan, jotta voitaisiin varmistua yhteyksien vaikuttavuudesta.
-
(2021)Introduction: The purpose of this review is to assess how resilience influences the psychological functioning of children with somatic diseases. Previous research on children’s resilience has focused mostly on psychiatric disorders. In contrast, psychological perspective has not been taken well into account in many studies on well- being of children with somatic diseases. Only recently has this perspective received somewhat more attention. Methods: A literature search was conducted using Google Scholars database in the fields of psychology and medicine. Resilience, psychological functioning, child and somatic were the main search terms used. In addition to, the reference lists of selected references were used to find out other relevant references. Results and conclusions: Both children related features, such as optimism, and environment related features, such as support from the parents, influence resilience. Children have only limited capabilities to process information and therefore they need support from the surrounding environment. Furthermore, the parents’ challenges in dealing with the children’s diseases can have impact on children. Therefore, for the recovery of the children, it is important to not only support the children but their families as well. Besides engaging children in the treatment in a manner suitable for their age, can support their psychological functioning. Future research on the role of resilience at different time points - from receiving the diagnosis to the time of recovering - is needed that clinicians and caregivers can support the resilience as part of treatment. Furthermore, research on resilience among different age groups and disease categories would support targeting treatment to children who would benefit the most.
-
(2017)Tavoitteet. Lähes kolmanneksella puheen- ja kielenkehityksen häiriöistä kärsivillä lapsilla on tarkkaavuuden ongelmia. Ongelmat voivat vaikuttaa puheterapian onnistumiseen, koska ne voivat ilmetä esimerkiksi tehtäviin keskittymisen vaikeutena, vaikeutena noudattaa annettuja ohjeita tai tehtävien tekemisen välttelynä. Erilaisten musiikkiaktiviteettien on todettu parantavan tarkkaavuutta ja kielen kehitystä. Laulun tiedetään kiinnostavan vauvaa luontaisesti puheäänen lisäksi ja äidin laulun vaikutuksesta lapsen käyttäytymiseen on tutkittu jonkun verran. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä viimeisen kymmenen vuoden aikana syntynyttä tutkimustietoa laulamisen vaikutuksesta lapsen tarkkaavuuteen. Lisäksi tarkoituksena oli pohtia, miten laulamisen vaikutuksia voidaan hyödyntää puheterapiassa. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksen aineisto kerättiin aineistohaulla kahdesta kansainvälisestä viitetietokannasta. Tutkimuksen kohteena oli neljä kansainvälisissä julkaisuissa ilmestynyttä vertaisarvioitua artikkelia, jotka olivat ilmestyneet vuosina 2013-2016. Tulokset ja johtopäätökset. Kaksi tutkimuksista vertaili puhetta ja laulua. Kumpikaan esitystapa ei ollut toista tehokkaampi ylläpitämään lapsen tarkkaavuutta. Iloinen, lapselle suunnattu esitystapa sen sijaan vaikutti lapsen tarkkaavuuden ylläpitämiseen. Aidin laulamisen vaikutusta koskevan tutkimuksen mukaan laulu vaikutti lapsen tarkkaavuuden kohdentamiseen ja ylläpiti lapsen tarkkaavuutta. Mainittuja tuloksia voidaan hyödyntää puheterapiassa terapeutin esitystapaa valittaessa ja laadittaessa kotiharjoitteita. Hyödynnettävyyttä heikentää kuitenkin se, että tutkimustieto koski vain enintään noin vuoden ikäisiä ja pääosin tyypillisesti kehittyneitä lapsia. Neljännessä tutkimuksessa vertailtiin laulun ja puheen vaikutuksia tekstin ymmärtämiseen autismin kirjon henkilöillä. Tilastollisesti merkittävää eroa eri esitystavan kuulleiden ryhmien välillä ei ollut.
-
(2017)Selective mutism is a children’s psychiatric disorder. Children with selective mutism won’t talk in certain situations, for example in school, despite talking at home with family members. Previously selective mutism was seen as an independent disorder. Research has shown that selective mutism has prominent comorbidity with anxiety disorder, therefore selective mutism is now seen as a specific children’s anxiety disorder or as a symptom of social phobia. Since anxiety plays a notable role in selective mutism, treatments to decrease anxiety have been used to treat selectively mute children. Selective mutism has been shown to be a resilient disorder. Longer duration of symptoms makes the treatment more challenging. Selective mutism is a rare disorder and because of that there is a limited amount of research of selective mutism and its treatment. Most of the research are case studies. Controlled experiments that includes control groups are rare. Clinicians may find it hard to propose a certain treatment for selectively mute patient since there is not unified treatment recommendations. Cognitive-behavioral interventions are primary when treating selective mutism. These interventions include for example self-modeling, stimulus fading and rewarding. Patient’s muteness creates extra challenge, and parents are usually essential help during the assessment and treatment. If therapeutic treatment doesn’t seem to be efficient, medical treatment can be considered. Selective serotonin reuptake inhibitor (SSRI), fluoxetine, is found to be effective when treating adults with social anxiety and some researchers have presented its applicability to treat children’s selective mutism. More research of the treatment of selective mutism is needed to be able to give the best evidence-based information for the clinicians who are dealing with selectively mute patients. Because selective mutism is such a rare disorder, it would be desirable to collect research data internationally and work together with researchers from different countries. Reliable estimations of treatment possibilities could be made if big enough data could be collected.
-
(2017)Surrogacy is an arrangement where a woman carries and gives birth to a child of another woman, who is unable to get pregnant because of complications with the uterus or other biological limitations. Surrogacy arrangements can be altruistic, where the surrogate acts of her own accord without financial reward, or commercial, where the surrogate and the surrogacy agency receive financial reward for the operation. In 2007 the Act on Assisted Fertility Treatments was passed in Finland to forbid all assisted fertility treatments that are aimed for surrogacy arrangements. No studies of Finnish surrogacy have been conducted to date and the Finnish governments’ justification of Act on Assisted Fertility Treatments was lacking psychological research evidence. This review examines the psychological impacts of surrogacy arrangements on all parties involved: the child, the surrogate and the intended parents. Based on the studies represented in this review, there are no major differences in psychological well-being between surrogacy children, children born after other types of assisted reproduction treatment, or after natural conception up to the age of 10. Surrogacy does not seem to cause severe or long-term psychological problems for surrogates, although the prevalence of post-birth depression showed mixed results. The surrogates report that the main motives for becoming a surrogate are altruistic and consider the relationships to the intended parents and the child mostly positive. Research shows that the intended parents’ psychological state does not differ from parents with a naturally conceived child or parents of children conceived by other assisted fertility treatments. The lack of genetic or gestational link between the child and the intended parents does not seem to reduce the quality of parenting. Even though published research is limited in terms of methodological quality and the origin of publications it would seem that psychological impacts of altruistic surrogacy arrangements do not cause long-term or substantial harm for the parties involved and therefore the Finnish Act on Assisted Fertility treatments’ prohibition of surrogacy is not justified from a psychological point of view.
-
(2022)Tavoitteet. Traumaattinen aivovamma voi vaikuttaa nielemistoimintoihin monella tapaa. Lapsilla niin aivot kuin nielemiseen tarvittavat rakenteetkin ovat vasta kehittymässä, minkä vuoksi aivovamman vaikutukset voivat näyttäytyä eri tavalla kuin aikuisilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kuvata, millä tavoin lapsuudessa tai nuoruudessa saatu aivovamma voi vaikuttaa nielemiseen, ja millaisilla keinoilla näitä vaikeuksia on mahdollista arvioida ja helpottaa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin tammikuussa 2022 viidestä tietokannasta, jotka olivat Ovid Medline, PsycIn-fo, Scopus, Pubmed ja Cinahl. Hakulausekkeena oli (child* OR pediatric) AND (dysphagia OR deglutition OR swallow*) AND (tbi OR traumatic brain injur* OR acquired head injur* OR head trauma) NOT (cp OR cerebral palsy OR stroke). Mukaanotto- ja poissulkukriteerien jälkeen tutkimusaineistoon valikoitui viisi artikkelia. Aineistoon lisättiin myös yksi manuaalisesti poimittu artikkeli, minkä jälkeen lopullinen tutkimusaineisto koostui kuudesta vuosina 1999–2015 julkaistusta vertaisarvioidusta englanninkielisestä artikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen perusteella lapsuusiässä saadun traumaattisen aivovamman vaikutus nielemiseen vaihtelee suuresti yksilöiden välillä. Aivovamma voi vaikuttaa nielemisessä useisiin eri osa-alueisiin. Aivovamman saaneiden lasten nielemistoimintojen arviointiin ei ole olemassa standardoitua arviointipatteristoa. Aineistossa käytetyt nielemisen arviointikeinot voidaan jakaa kuvantamistutkimuksiin ja kliiniseen arviointiin, joissa on molemmissa etunsa. Kuvantamalla saadaan tarkempaa tietoa esimerkiksi aspiroinnista ja nieluun jäävistä jäämistä, mutta puheterapeutin kliininen arviointi voidaan tehdä jo vuoteessa, eikä sitä varten tarvita välttämättä välineitä. Aineiston perusteella nielemisvaikeuksissa tärkeintä on ravinnonsaannin turvaaminen, mikä voi aluksi tapahtua esimerkiksi nenämahaletkun tai tiputuksen kautta. Itse nielemisen helpottamisessa tärkeintä on ruoan ja juoman koostumuksen muuntaminen helpommin nieltävään muotoon, mikä tarkoittaa ruoilla usein soseutusta ja nesteillä sakeutusta. Lisäksi on hyvä varmistaa potilaan riittävä vireystila ja tarpeeksi pystyssä oleva asento.
Now showing items 1-9 of 9