Browsing by Subject "monikielisyys"

Tavoitteet. Kaksi- ja monikielisten lasten logopediseen arviointiin liittyy monia käytännön haasteita, kuten lasten ensikieltä osaavien puheterapeuttien sekä luotettavien arviointimenetelmien puute. Erotusdiagnostiikkaa vaikeuttaa esimerkiksi se, että tyypilliseen kaksi- ja monikieliseen kehitykseen voi liittyä samankaltaisia piirteitä kuin sellaisilla yksikielisillä lapsilla, joilla on kielellinen erityisvaikeus. Tämän tutkielman tarkoituksena on koota tietoa siitä, millaisia menetelmiä kaksi- ja monikielisten lasten logopediseen arviointiin on käytetty, ja miten luotettavasti näillä menetelmillä voidaan erotella tyypillisesti ja poikkeavasti kehittyvät kaksi- ja monikieliset lapset toisistaan. Tuloksia peilataan Suomessa tällä hetkellä käytössä oleviin arviointikäytäntöihin ja pohditaan näiden käytäntöjen kehittämismahdollisuuksia. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita haettiin Ovid Medline- ja Cinahl-tietokannoista hakulausekkeella (multilingual* OR bilingual* OR “dual language learn*”) AND (“language impairment” OR SLI) AND (”differential diagnosis” OR diagnos* OR assess*). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui kahdeksan alkuperäistä tutkimusartikkelia, joissa oli tutkittu jonkin arviointimenetelmän tai arviointimenetelmien yhdistelmän diagnostista tarkkuutta kaksikielisten lasten joukossa. Tutkimusten tuloksia vertailtiin ja yhdisteltiin, pohdittiin mahdollisia jatkotutkimusaiheita ja esiin nousseiden arviointimenetelmien sovellusmahdollisuuksia Suomessa. Tulokset ja johtopäätökset. Tarkastelluissa tutkimuksissa oli käytetty kaksikielisten lasten logopediseen arviointiin vanhemmille suunnattuja kyselyitä, dynaamista arviointia, kerrontataitojen arviointia, semanttisia tehtäviä sekä epäsanojen, lauseiden ja numerosarjojen toistotehtäviä. Kaikkein luotettavimmalta menetelmältä vaikutti vanhemmille suunnattujen kyselyiden ja muiden arviointimenetelmien yhdistäminen. Myös kerrontataitojen arviointi ja dynaaminen arviointi vaikuttivat melko lupaavilta menetelmiltä. Toistotehtävien toimivuudesta saatiin melko vaihtelevia tuloksia, mutta varsinkin eri toistotehtäviä yhdistelemällä saatiin hyviäkin tuloksia. Vaikka kaksi- ja monikieliset lapset olisi hyvä arvioida heidän kaikilla kielillään, ja varsinkin ensikielen kehityksestä on tärkeää saada tietoa, ei kaikkien kielten suora arviointi ole aina mahdollista. Viime vuosina on pyritty kehittämään ratkaisuja myös näihin tilanteisiin, ja tutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia siitä, että kielellinen erityisvaikeus voidaan diagnosoida luotettavasti silloinkin, kun lapsen ensikielen suora arviointi ei ole mahdollista.

Tavoitteet. Arviolta 25 000 henkilöä sairastaa Suomessa vuosittain aivoverenkiertohäiriön, ja heistä noin kolmasosalla ilmenee afasiaa sen seurauksena. Afasian tyypillisin oire on nimeämiseen vaikeus. Valtaosa maailman ihmisistä käyttää arjessaan useampaa kuin yhtä kieltä, mutta tutkimuskirjallisuus on keskittynyt lähinnä yksikielisyyteen, joten tutkimustietoa monikielisyydestä tarvitaan lisää. Kuvasta nimeäminen on yksi eniten käytettyjä sanahaun arviointimenetelmiä. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan monikielisen henkilön, jolla on afasia, kuvasta nimeämistä, ja verrataan sitä yksikielisen henkilön, jolla on afasia, kuvasta nimeämiseen Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin joulukuussa 2016 EBSCO ja SCOPUS Elsevier tietokannoista. Hakulause muodostettiin yhdistämällä afasia ja nimeäminen monikielisyyteen. Poissulkukriteereinä olivat etenevä afasia, aivovamma, yli 65 vuoden ikä, dementia sekä kolme- tai nelikie-lisyys. Lopulliseen aineistoon valittiin tutkimukset, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin ja joista oli kokoteksti saatavilla Helsingin yliopiston tunnuksilla. Lopullinen aineisto koostui seitsemästä artikkelista, jotka analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Monikielisen henkilön, jolla on afasia, kuvasta nimeämisessä ilmenee samoja virheitä kuin yksikielisellä henkilöllä. Ainoa merkittävä näissä tutkimuksissa löytynyt ero on koodinvaihto, josta on vaikeaa tietää, onko kyseessä kiertokeino vai interferenssi. Vaikuttaa siltä, että sanan samankaltaisuus kielissä aiheuttaa interferenssiä.