Browsing by Subject "nielemishäiriö"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2023)Tavoitteet. Anoreksia nervosaan voi liittyä monia ruoansulatuskanavan oireita, joihin dysfagia lukeutuu. Tutkimustietoa anoreksia nervosa peräisestä dysfagiasta on hyvin vähän. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata, miten anoreksia nervosa liittyy dysfagian oireisiin. Lisäksi pyrittiin havainnoimaan, minkä laatuisia nämä oireet ovat ja liittyvätkö ne rakenteellisiin muu-toksiin, psykopatologiaan vai toiminnallisiin tekijöihin. Tutkielmassa analysoidaan anoreksia nervosan myötä ilmenevien dysfagian oireiden mekanismeja ja luonnetta. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Haku toteu-tettiin PubMed ja Scopus tietokannoissa helmikuussa 2023 hakulausekkeella: ("dyspha-gia"[Title] AND "anorexia"[Title]) OR ("dysphagia" AND "anorexia"[Title] AND "gastrointesti-nal"[Title]) OR ("dysphagia"[Title] AND "eating disorder*"[Title]). Lopulta aineistoksi valikoitui 5 artikkelia, joista yksi oli käsin poimittu hakulausekkeen haun ulkopuolelta. Aineisto analysoitiin systemaattisesti ja siitä tuotettiin muistiinpanoja sekä taulukoita. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkielman perusteella instrumentaalisten menetelmien kautta diagnosoitu dysfagia anoreksia nervosa johtui aliravitsemuksen aiheuttamasta rakenteellisesta nielemislihasten surkastumisesta, jonka myötä nielemistoiminta häiriintyi. Tämä ei kuitenkaan selittänyt kaikkien dysfagian oireiden ilmenemistä anoreksia nervosa potilailla ja psykopatologinen tai toiminnallinen tekijä oireiden taustalla oli myös tutkielman tulosten mukaan mahdollinen. Näissä tapauksissa dysfagiaa ei pystytty toteamaan instrumentaalisten menetelmien kautta, mutta potilaat silti raportoivat dysfagian oireita. Dysfagiaa saattoi myös esiintyä väärin diagnosoiduissa anoreksia nervosa tapauksissa. Psykopatologiset tekijät kuten ahdistus voivat myös olla mahdollisia dysfagian aiheuttaja anoreksia nervosassa. Yhteys on silti epäselvää ja diagnosointi hankalaa. Anoreksia nervosa peräinen dysfagia ja sen syyt eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, mikä tulee ottaa huomioon myös kliinisessä asetelmassa.
-
(2021)Tavoitteet. Parkinsonin tauti on aivojen tyvitumakkeen hermoratoihin vaikuttava liikehäiriösairaus, jossa myös nielemisen hermotus saattaa vaurioitua. Nielemisvaikeudet ovatkin hyvin yleinen oire Parkinsonin taudissa. Aiheesta löytyy vuosikymmenien ajalta tutkimusta, mutta silti kattava yhtenäisten kuntoutuskäytänteiden luomiseen riittävä tutkimustieto uupuu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia logopedisiä interventioita käytetään nielemisvaikeuksien kuntoutukseen Parkinsonin taudissa, sekä tarkastella kyseisten interventioiden vaikuttavuutta. Tavoitteena oli luoda hahmotettava yhteenveto näiden interventioiden kokonaisuudesta. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusartikkelit valikoitiin sähköisen aineistohaun kautta neljästä elektronisesta tietokannasta, jotka olivat Scopus, Ovid Medline, Cinahl ja Pubmed. Hakusanoina käytettiin englanninkielisiä termejä ”Parkinson’s disease” (Parkinsonin tauti), dysphagia (dysfagia), ”swallowing disorder*” (nielemis-häiriö), swallow* (nieleminen), ”speech therap*” (puheterapia) ja intervent* (interventio) sekä näiden synonyymeja. Tutkimusartikkelit karsittiin mukaanottokriteerien perusteella ja lopulliseksi aineistoksi muodostui seitsemän vuosina 2002-2018 julkaistua alkuperäistutkimusta. Yksi artikkeli poimittiin manuaalisesti. Aineisto analysoitiin systemaattisesti soveltaen sisällönanalyysin menetelmää. Tulokset ja johtopäätökset. Parkinsonin tautiin liittyvien nielemisvaikeuksien kuntoutukseen käytettävien logopedisten interventioiden havaittiin tässä tutkimuksessa jakautuvan pääosin kahteen tyyppiin: 1) nielemistä epäsuorasti helpottavat kompensatoriset strategiat ja manööverit sekä 2) suorat terapiamenetelmät ja kuntoutusohjelmat. Joissakin aineiston tutkimuksissa nämä interventiot menivät osin limittäin. Kummastakin interventiokategoriasta löytyi vaikuttavaa näyttöä tarjoavia interventioita nielemisvaikeuksien kuntoutukseen Parkinsonin taudissa, mutta kaikista tutkituista interventioista ei saatu vaikuttavuustietoa. Aineiston ja tutkimusasetelmien puolesta parasta näyttöä tässä tutkimuksessa saatiin Expiratory Muscle Strength Training - ja Video-Assisted Swallow Therapy -terapiamenetelmistä sekä nesteen sakeuttamisesta ja voimallisesta nielemisestä kompensatorisina keinoina. Heikompaa, mutta huomionarvoista näyttöä saatiin ääniterapian vaikutuksista nielemiseen. Tuloksiin tulee suhtautua kriittisesti, sillä aineistona oli vain seitsemän tutkimusta. Laajemmat tutkimukset logopedisistä nielemisinterventioista Parkinsonin taudissa ovat tarpeen, sillä olemassa oleva näyttö ei riitä yhtenäisten kuntoutuskäytänteiden luomiseen.
-
(2022)Tavoitteet. Traumaattinen aivovamma voi vaikuttaa nielemistoimintoihin monella tapaa. Lapsilla niin aivot kuin nielemiseen tarvittavat rakenteetkin ovat vasta kehittymässä, minkä vuoksi aivovamman vaikutukset voivat näyttäytyä eri tavalla kuin aikuisilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kuvata, millä tavoin lapsuudessa tai nuoruudessa saatu aivovamma voi vaikuttaa nielemiseen, ja millaisilla keinoilla näitä vaikeuksia on mahdollista arvioida ja helpottaa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin tammikuussa 2022 viidestä tietokannasta, jotka olivat Ovid Medline, PsycIn-fo, Scopus, Pubmed ja Cinahl. Hakulausekkeena oli (child* OR pediatric) AND (dysphagia OR deglutition OR swallow*) AND (tbi OR traumatic brain injur* OR acquired head injur* OR head trauma) NOT (cp OR cerebral palsy OR stroke). Mukaanotto- ja poissulkukriteerien jälkeen tutkimusaineistoon valikoitui viisi artikkelia. Aineistoon lisättiin myös yksi manuaalisesti poimittu artikkeli, minkä jälkeen lopullinen tutkimusaineisto koostui kuudesta vuosina 1999–2015 julkaistusta vertaisarvioidusta englanninkielisestä artikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen perusteella lapsuusiässä saadun traumaattisen aivovamman vaikutus nielemiseen vaihtelee suuresti yksilöiden välillä. Aivovamma voi vaikuttaa nielemisessä useisiin eri osa-alueisiin. Aivovamman saaneiden lasten nielemistoimintojen arviointiin ei ole olemassa standardoitua arviointipatteristoa. Aineistossa käytetyt nielemisen arviointikeinot voidaan jakaa kuvantamistutkimuksiin ja kliiniseen arviointiin, joissa on molemmissa etunsa. Kuvantamalla saadaan tarkempaa tietoa esimerkiksi aspiroinnista ja nieluun jäävistä jäämistä, mutta puheterapeutin kliininen arviointi voidaan tehdä jo vuoteessa, eikä sitä varten tarvita välttämättä välineitä. Aineiston perusteella nielemisvaikeuksissa tärkeintä on ravinnonsaannin turvaaminen, mikä voi aluksi tapahtua esimerkiksi nenämahaletkun tai tiputuksen kautta. Itse nielemisen helpottamisessa tärkeintä on ruoan ja juoman koostumuksen muuntaminen helpommin nieltävään muotoon, mikä tarkoittaa ruoilla usein soseutusta ja nesteillä sakeutusta. Lisäksi on hyvä varmistaa potilaan riittävä vireystila ja tarpeeksi pystyssä oleva asento.
Now showing items 1-3 of 3