Browsing by Subject "puheen ymmärtäminen"

Tavoitteet. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan monikielisten lasten puhumaan oppimisen tutkimusta puheen tuotannon ja ymmärtämisen näkökulmasta. Aikaisempi tutkimus on keskittynyt lasten kaksikielisyyteen. Tämä katsaus kokoaa viimeaikaisen tutkimuksen tuloksia 7-vuotiaiden ja sitä nuorempien lasten monikielisyydestä. Katsaus tuo esiin tutkimusaiheen nykytilan ja tarjoaa näkökulmia tulevaisuuden tutkimussuuntien ja -tarpeiden löytämiseksi. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, eroavatko monikieliset lapset yksi- ja kaksikielisistä verrokeistaan puheen tuoton ja ymmärtämisen sekä sanavaraston osalta. Menetelmät. Tutkimuskirjallisuus haettiin Scopus-tietokannasta hakusanoilla (trilingual* OR multilingual*) AND child* AND (language OR language development OR language acquisition) AND NOT bilingual*. Haku kohdistettiin englanninkielisiin, enintään viisitoista vuotta sitten julkaistuihin artikkeleihin. Lisäksi tarkasteltiin näin löytyneiden artikkelien lähdeluetteloita. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen tulokset monikielisen ympäristön vaikutuksista puhumaan oppimiseen ovat ristiriitaisia. Enin osa tutkimuksista tuo esiin monikielisten lasten kielitaidon rajallisuuden kaksikielisiin lapsiin verrattuna kaikilla mitatuilla osa-alueilla. Toisaalta useat tutkimukset päätyivät siihen, että merkitsevää eroa ei löytynyt monikielisten ja yksi- tai kaksikielisten verrokkien kielellisten taitojen välillä. Yhdessä monikieliset jopa suoriutuivat kaksikielisiä paremmin sanavaraston osalta. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole pohdittu eri kielikombinaatioiden vaikutusta lasten monikielisyyteen: miten esimerkiksi eri kielikuntia edustavat kielet lapsen kieliympäristössä vaikuttavat sanavaraston muotoutumiseen sekä puheen ymmärtämiseen ja tuottamiseen. Lisäksi tulisi tarkastella, millä tavoin eri kielten yhdistelmät lasten monikielisessä ympäristössä vaikuttavat kielellisten taitojen siirtymiseen kielten välillä.

Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset vaikeasti ja erittäin vaikeasti kuulovammaisten lasten kielen kehityksestä painottuvat enemmän puheen tuoton kuin puheen ymmärtämisen tutkimiseen. Lisäksi olemassa oleva tutkimus on useimmiten poikittaistutkimuksiin perustuvaa, mikä ei anna samanlaista tietoa puheen ymmärtämisen taitojen kehityksestä kuin pitkittäistutkimuksista saatava tieto. Kuulovammaisten lasten kielellisissä taidoissa on myös todettu olevan paljon yksilöllistä vaihtelua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vaikeasti ja erittäin vaikeasti kuulovammaisten lasten puheen ymmärtäminen kehittyy sekä mitkä tekijät ovat yhteydessä puheen ymmärtämisen ja sitä edeltävien auditiivisten taitojen kehitykseen. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistoa haettiin kolmesta eri tietokannasta seuraavilla hakusanoilla: hearing impairment, hearing loss, deaf, hard of hearing, language, comprehension, receptive, understanding, perception, longitudinal ja follow-up. Hakusanojen perusteella hakulausekkeeksi muodostui: (”hearing impairment” OR ”hearing loss” OR deaf OR “hard of hearing”) AND (language) AND (comprehension OR receptive OR understanding OR perception) AND (longitudinal OR follow-up). Tutkimusaineistoksi valikoitui kahdeksan tieteellistä tutkimusartikkelia, joista yksi poimittiin manuaalisesti. Kaikki tutkimusartikkelit käsittelivät kuulovammaisten sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puheen ymmärtämisen, tunnistamisen, erottelun tai havaitsemisen kehitystä ja niiden kehitykseen liittyviä tekijöitä. Tulokset ja johtopäätökset. Puheen ymmärtäminen kehittyi vaikeasti ja erittäin vaikeasti kuulovammaisilla sisäkorvaistutetta käyttävillä lapsilla hitaammin kuin normaalisti kuulevilla ikätovereilla. Reseptiivisen sanaston taidot olivat sisäkorvaistutelapsilla vahvempia kuin muiden kielen aspektien ymmärtäminen. Puheen ymmärtämisen kehitykseen yhteydessä olevat tekijät jakautuivat kuulolaitteisiin ja kuulonalenemaan liittyviin tekijöihin (esim. jäännöskuulo ja sisäkorvaistutteen asennusikä), ympäristöön liittyviin tekijöihin (esim. vanhempi-lapsi-vuorovaikutus ja kuunteluympäristön hälyisyys) ja kuulovammaiseen lapseen itseensä liittyviin tekijöihin (esim. non-verbaalinen älykkyys ja kielelliset taidot). Tulosten perusteella puheen ymmärtämisen kuntoutus tulee kohdentaa laajasti kuulovammaisten lasten kielellisiin taitoihin käsittäen reseptiivisen sanaston tukemisen lisäksi reseptiivisen kielen tukemisen. Lisäksi huomiota tulee kiinnittää puheen ymmärtämisen kehitykseen yhteydessä oleviin tekijöihin.