Browsing by Subject "puhevammaisuus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Tavoitteet. Puhevammaiset henkilöt muodostavat heterogeenisen ryhmän ihmisiä, joilla on yksilöllisiä kykyjä ja tarpeita. Yksilöllisesti sopivaa apuvälinettä ei ole aina saatavilla vastaamaan kommunikoinnin tarpeita, ja apuvälineen käyttöön voi liittyä hitautta ja turhautumisen tunnetta. Tekoälyteknologian levittäytyminen terveydenhuollon palveluihin on ollut käynnissä jo useita vuosia, ja sen hyödyntämistä on tutkittu myös teknisissä kommunikoinnin apuvälineissä. Apuvälineiden kehitystyössä tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, jotta apuvälineet voisivat onnistuneesti siirtyä kliiniseen käyttöön, näyttöön perustuvan toiminnan periaatteiden mukaisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia, millaisia koneoppimista tai syväoppimista hyödyntäviä teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä on tutkittu, ja miten näissä apuvälineissä huomioitiin käytettävyyden näkökulma. Lisäksi tutkittiin, millä tavalla moniammatillisuus ilmeni tutkimusta tehneissä tutkimusryhmissä. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, ja tiedonhaku suoritettiin Scopus ja OVID Medline -tietokannoissa. Hakutuloksien otsikossa, tiivistelmässä tai avainsanoissa esiintyi niin kommunikoinnin apuvälineisiin, tekoälyn osa-alueista koneoppimiseen ja syväoppimiseen, sekä apuvälineiden käytettävyyteen liittyviä hakutermejä. Tutkimusaineisto koostui viidestä vertaisarvioidusta artikkelista vuosilta 2019–2022, ja ne esittelivät kehitteillä olevia teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä tai kokeellisessa vaiheessa olevia apuvälinekonsepteja. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa tarkasteltiin viittä kokeellisessa vaiheessa olevaa teknistä kommunikoinnin apuvälinettä tai apuvälinekonseptia. Näissä apuvälineissä koneoppimista, syväoppimista tai siirto-oppimista hyödynnettiin tulkitsemaan apuvälineen käyttäjän tuottamaa syötettä kommunikointitarkoituksessa. Apuvälineiden käytettävyyttä arvioitiin kuuden käytettävyysperiaatteen näkökulmasta. Käytettävyys huomioitiin suurimmassa osassa tutkimuksia kohtalaisesti. Tutkittujen apuvälineiden taustalla oli yhtä tutkimusta lukuun ottamatta insinöörivetoinen tutkimusryhmä, jolloin moniammatillinen yhteistyö ei toteutunut. Jatkotutkimusaiheeksi tunnistettiin apuvälinetekniikan moniammatillisen kehitysyhteistyön mahdollistavien tekijöiden kartoittaminen, jotta kehittyvän teknologian tarjoamat mahdollisuudet voidaan saada yhä laajemmin apuvälinetekniikan käyttöön.
-
(2024)Tavoitteet. Puhevammainen ihminen ei tule arjessaan toimeen puheella ja voi kohdata vuorovaikutuksessaan paljon haasteita. Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio voi mahdollistaa puhevammaisen vuorovaikutuksen ympäristönsä kanssa, mutta ilman ympäristön tukea ja osaamista kommunikointi jää helposti todella niukaksi. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että kommunikaatiokumppanin ohjaaminen on tehokas tapa tukea ja vahvistaa puhevammaisen mahdollisuuksia kommunikaatioon ja itsensä ilmaisuun. Tämä tutkimus pyrkii selvittämään kommunikoinnin kehittämisen näkökulmasta, miten videopohjaisia interventioita voi hyödyntää puhevammaisen kommunikaatiokumppanin ohjauksessa ja millaisia tuloksia niiden käytöstä on saatu. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline sekä Scopus -tietokannoista hakulausekkeella (video intervention OR video feedback OR video record* OR video training) AND (intellectual disabilit* OR developmental disabilit OR complex communication OR communication disorder* OR communication aid*) AND (parent* OR partner* OR staff OR famil* OR caregiver* OR teacher*). Ovid Medlinessa hakulausekkeeseen lisättiin vielä termi training, sillä se tarkensi hakua oikeaan suuntaan. Scopuksessa kyseistä lisäystä ei tarvinnut tehdä. Lopulliseksi tutkimusaineistoksi muodostui viisi vuosina 2011–2023 julkaistua artikkelia. Aineistoa analysoitiin tutkimuskysymysten pohjalta ja etsittiin niihin vastauksia. Tulokset ja johtopäätökset. Videoita hyödynnettiin tutkimusaineistossa videopalautteen, videomallintamisen sekä videoapplikaatioiden muodossa. Jokainen tutkimus raportoi tilastollisesti merkitseviä tuloksia vuorovaikutuksen eri osa-alueilta intervention päätyttyä. Interventiot koettiin myös tehokkaiksi ja sopiviksi tavoiksi kehittää vuorovaikutuksen laatua. Interventioiden pitkittäisvaikutuksia ei kuitenkaan tarkasteltu kuin yhdessä tutkimuksessa, ja otoskoot olivat pääosin pieniä. Aineistossa käytetyillä videopalautteella sekä videomallintamisella on näyttöä erilaisista interventioista, ja niillä näyttää olevan positiivisia vaikutuksia myös kommunikaatiokumppanin ohjauksessa. Kyseisiä videointerventioita on syytä tutkia lisää muun muassa niiden pitkäaikaisvaikutusten osalta. Videointerventioita tulisi myös verrata toisenlaisiin interventioihin kyseisessä kontekstissa, jotta parhaat menettelytavat kommunikaatiokumppanin ohjaukseen olisi mahdollista löytää.
Now showing items 1-2 of 2