Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "resilienssi"

Sort by: Order: Results:

  • Kinnunen, Susanne (2021)
    Introduction: The purpose of this review is to assess how resilience influences the psychological functioning of children with somatic diseases. Previous research on children’s resilience has focused mostly on psychiatric disorders. In contrast, psychological perspective has not been taken well into account in many studies on well- being of children with somatic diseases. Only recently has this perspective received somewhat more attention. Methods: A literature search was conducted using Google Scholars database in the fields of psychology and medicine. Resilience, psychological functioning, child and somatic were the main search terms used. In addition to, the reference lists of selected references were used to find out other relevant references. Results and conclusions: Both children related features, such as optimism, and environment related features, such as support from the parents, influence resilience. Children have only limited capabilities to process information and therefore they need support from the surrounding environment. Furthermore, the parents’ challenges in dealing with the children’s diseases can have impact on children. Therefore, for the recovery of the children, it is important to not only support the children but their families as well. Besides engaging children in the treatment in a manner suitable for their age, can support their psychological functioning. Future research on the role of resilience at different time points - from receiving the diagnosis to the time of recovering - is needed that clinicians and caregivers can support the resilience as part of treatment. Furthermore, research on resilience among different age groups and disease categories would support targeting treatment to children who would benefit the most.
  • Tulenheimo, Tapio (2022)
    Tavoitteet. Kyky sopeutua muuttuvaan ympäristöön on elintärkeä evolutiivinen mekanismi mahdollistaen ihmisen toimintakyvyn säilymisen myös haasteellisissa ympäristöissä. Ympäristötekijöihin sopeutumista säädellään stressireaktion aiheuttamien fysiologisten ja psykologisten muutosten kautta. Jos ympäristön stressitekijöille altistuminen pitkittyy, nähdään stressireaktion kroonistuvan. Krooniset vasteet stressiin ovat pääsääntöisesti negatiivisia ja voivat aiheuttaa niin psykopatologisia oireita kuin somaattisia sairauksia. Tämän katsauksen tarkoituksena oli tutkia tekijöitä, jotka selittävät eroja yksilöiden välillä stressireaktion vasteissa sekä sopeutumismekanismeissa stressitekijöihin. Samalla katsaus tarkastelee stressinsietokykyyn vaikuttavia tekijöitä ja pyrkii tarjoamaan konkreettisia tapoja sen tehostamiseen. Menetelmät. Katsaukseen valikoitunut tutkimusnäyttö haettiin PubMedin sekä Helka-kirjaston tietokannoista. Haku suoritettiin englannin kielellä ja hakusanoina käytettiin englanninkielisiä sanoja ”stress reaction”, ”resilience”, ”mental health” sekä ”stress mechanisms”. Valikoidut tutkimukset olivat pääsääntöisesti uusia tutkimuksia ja katsausartikkeleita. Lisäksi tutkimusten menetelmiä arvioitiin ennen tutkimuksen sisällyttämistä katsaukseen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten perusteella stressin aiheuttamat negatiiviset muutokset ovat nähtävissä niin yksilöllisellä kuin yhteyskunnallisella tasolla. Yksilöllisellä tasolla stressireaktion aiheuttamiin fysiologisiin ja psykologisiin vasteisiin vaikuttavat niin perinnölliset tekijät kuin ympäristötekijät. Suurin osa altistavista ja suojaavista tekijöistä vaikuttaa stressin vasteisiin kortisolin erityksestä vastaavan HPA- akselin kautta. Lisäksi yksilölliset tekijät, kuten persoonallisuus, itsesäätelytaidot, stressinhallintamekanismit sekä saatu hoiva lapsuusaikana vaikuttavat huomattavasti yksilön stressireaktion vasteisiin. Tutkimusnäyttö osoittaa, että stressin negatiivisiin vasteisiin voidaan vaikuttaa erityisesti liikunnalla, riippuvuuksien syntymisen ehkäisyllä, säännöllisellä vuorokausirytmillä sekä erilaisilla teknologisilla että psykologisilla interventioilla. Tutkimusnäyttö osoittaa, että stressin vasteet ovat hyvin yksilöllisiä ja toisaalta tämä suuri yksilöllinen vaihtelu asettaa haasteita stressin aiheuttamien vasteiden määrittämisessä. Stressinsietokykyyn voidaan kuitenkin vaikuttaa eri menetelmin ja tehostaa yksilön sopeutumista stressiä aiheuttaviin tekijöihin.
  • Salminen, Saga (2023)
    Tavoitteet: Psyykkisen resilienssin, kapasiteetin adaptoitua positiivisesti erilaisiin stressitekijöihin ja haastaviin tilanteisiin, tiedetään olevan hyödyllistä työssä jaksamiselle ja suoriutumiselle. Tutkimusta erilaisista tavoista tukea ja vahvistaa resilienssiä työelämän kontekstissa on kuitenkin vasta melko vähän. Tässä tutkielmassa pyrittiin saamaan kokonaiskäsitys siitä, millaisia mahdollisuuksia työntekijän resilienssin tukemiselle työympäristössä on, ja miten toimiviksi erilaiset menetelmät on havaittu. Menetelmät: Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tietojen haussa käytettiin Helka-kirjaston, PubMedin ja Google Scholarin tietokantoja. Lähteet olivat pääasiallisesti kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita. Hakusanoina käytettiin “resilience”, ”employee resilience”, “improving resilience”, ”resilience AND work life”, ”resilience training”, “leader AND resilience” sekä “social support AND resilience AND work”. Tutkimuskirjallisuutta etsittiin myös artikkeleiden lähdeluetteloita tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: Koska resilienssi on ominaisuus, jota vielä aikuisuudessakin voidaan kehittää, on työelämän kontekstissakin löydetty useita mahdollisuuksia resilienssin vahvistamiseksi ja tukemiseksi. Tutkimusnäytön perusteella muun muassa monilla erilaisilla resilienssiä vahvistamaan pyrkivillä interventioilla ja työyhteisön sosiaalisella tuella havaittiin olevan positiivinen vaikutus työntekijän resilienssiin. Erityisesti työkavereiden tarjoaman sosiaalisen tuen hyöty tunnistettiin, mutta myös esihenkilön johtamistyylillä ja resilienssillä havaittiin olevan yhteys alaisen resilienssiin. Erilaisten resilienssi-interventioiden suhteen tarkentavaa jatkotutkimusta jäätiin kaipaamaan tehokkaimman intervention löytämiseksi.