Browsing by Subject "rikollisuus"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2022)Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää rikokseen syyllistymisen riskin ja B- klusterin persoonallisuushäiriöiden välistä yhteyttä, erityisesti antisosiaaliseen ja epävakaaseen persoonallisuushäiriöön keskittyen. Tämän pohjalta esitellään mahdollisia keinoja vähentää lisääntynyttä rikollisuuteen syyllistymisen riskiä. Tutkielman aiheen konkretisoimiseksi esitellään tutkielmassa myös joitain rikostyyppejä esimerkkeinä. Tutkimuksen kohdeyleisöä ovat psykologiasta ja erityisesti oikeuspsykologiasta kiinnostuneet, rikosten ehkäisyn ja rikosseuraamuksen parissa työskentelevät henkilöt sekä yleisesti yhteiskunnallisista ilmiöistä kiinnostuneet ja niihin vaikuttavat henkilöt. Tutkielman aineisto on haettu Google Scholar –tietokannasta ja American Psychological Association verkkosivuston artikkelihausta syksyn 2022 aikana. Tutkimusartikkelien hakuun on käyetty sanoja “personality disorder”, “impulse control”, “emotion regulation/dysregulation”, “brain structure” ja “crime” sekä näiden yhdistelmiä, kuten “emotion dysregulation AND brain structure”. Lisäksi aineistoa on etsitty Google Scholar – tietokannasta löydettyjen artikkelien lähdeluetteloista. Tutkielman keskeisimpänä tuloksena voidaan todeta persoonallisuushäiriöiden kohdalla rikollisuuteen syyllistymisen lisääntyneen riskin liittyvän pitkälti impulssikontrollin ja tunnesäätelytaitojen puutteeseen, jotka normaalitilanteessa auttavat yksilöä sopeutumaan yhteiskuntaan ja estävät voimakkaiden tunnekokemusten aiheuttamat impulsiiviset teot. Impulssikontrollin ja tunnesäätelyn puute selittyy tutkielman tulosten mukaan ainakin osittain aivorakenteen poikkeavuuksilla, joita on tutkittu erityisesti Parkinsonin taudin potilailla. Impulssikontrollin ja tunnesäätelytaitojen puutteen ja lisääntyneen rikokseen syyllistymisen riskin yhteyden perusteella tutkielmassa ehdotetaan persoonallisuushäiriöisten tunnesäätelyn ja impulssikontrollin tukemista laajasti erilaisin interventiokeinoin, koska se saattaisi olla omiaan vähentämään rikollisuuteen syyllistymisen riskiä. Tunnesäätelyyn ja impulssikontrollin tukemiseen liittyvien interventiokeinojen lisätutkimus olisi arvokasta ja tarpeellista yksilöiden inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi ja yhteiskuntaan sopeutumisen lisäämiseksi. Lisätutkimuksen myötä voidaan kehittää keinoja, joilla persoonallisuushäiriöiden ja rikollisuuden riskin välistä yhteyttä pystytään vähentämään. Tämän lisäksi tarvitaan kuitenkin myös varhaista ongelmiin puuttumista ja niiden tunnistamista, jotta tutkimusten avulla kehitetyt interventiokeinot olisivat mahdollisimman tehokkaita.
-
(2024)Tavoitteet: Nuorisorikolliset ovat yhteiskunnan erityinen ryhmä, johon liittyy paljon riskitekijöitä. Nuorisorikollisilla on tavanomaista enemmän lapsuuden kaltoinkohteluhistoriaa ja tunnekylmiä piirteitä. Lapsuuden kaltoinkohtelulla on kielteisiä vaikutuksia lapsen kehitykseen ja se voi johtaa rikollisuuteen myöhemmin elämässä. Tunnekylmät nuoret eivät tunne empatiaa ja syyllisyyttä kuten muut, joten myös heillä on suuri rikollisuuden riski. Tutkimustieto näiden kahden riskitekijän keskinäisistä yhteyksistä on kuitenkin hajanaista. Tutkielman tavoitteena onkin tutkia, miten lapsuuden kaltoinkohtelun eri muodot ja tunnekylmät piirteet ovat yhteydessä toisiinsa nuorisorikollisilla. Menetelmät: Vertaisarvioitu, englanninkielinen ja alkuperäistutkimuksista koostuva tutkimuskirjallisuus haettiin helmikuussa 2024 PubMed-tietokannasta yhdistelemällä hakusanoja ”callous-unemotional traits”, ”child maltreatment”, ”juvenile delinquency”, “psychopathy”, ”criminality”, “ICU”, ”recidivism”, “aggression”, “violence”, “empathy”, and “parenting” sekä artikkelien lähdeluetteloita tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: 10 tutkimusartikkelin perusteella lapsuuden kaltoinkohtelu voi ennustaa tunnekylmiä piirteitä nuorisorikollisilla. Varsinkin emotionaalinen laiminlyönti ennustaa tunnekylmyyttä. Eri kaltoinkohtelumuotojen yhteyksistä tunnekylmyyteen löytyi kuitenkin kulttuurillisia eroja. Yhteyttä vahvisti tunteiden puuduttaminen ja äidin matala lämpö. Yhteyden sukupuolieroja ei oltu tutkittu suoraan, mutta paljastui, että nuorisorikollispojilla on vähemmän kaltoinkohtelun kokemuksia ja enemmän tunnekylmiä piirteitä, kuin nuorisorikollistytöillä. Jatkossa olisi tärkeää tutkia sukupuolieroja tarkemmin sekä tutkimustietoa hyödyntäen kehittää rikollisuuden uusimista ehkäiseviä interventiota ja auttaa nuorisorikollisia jatkamaan rikollisuudesta vapaata elämää.
-
(2018)Objective. Studies have shown that callous-unemotional traits in adolescents predict delinquency but only recently the moderators and mediators of this association have become of interest. The aim of this review of literature is to discuss the effects of neighborhood, witnessing violence and peers on delinquent behaviour of callous-unemotional youth. Results and conclusions. The role of the neighborhood was not unambiguous. One study found that the callous-unemotional traits were more stronly associated with delinquent behaviour in higher risk neighborhoods, another study concluded that the effects of callous-unemotional traits on delinquent behaviour was invariant across the levels of neighborhood disorder whereas third one neighborhood had an effect on the quality, not quantity, of delinquent behaviour. Witnessing violence fully mediated the relationship between callous-unemotional traits and all types of delinquency, but exposure to violence in the form of direct victimization mediated only the relationship between callous-unemotional traits and substance delinquency. Callous-unemotional traits were associated with a greater likelihood of adolescent offending in groups compared to other antisocial youth and assuming the role of a leader in the group. These results can be interpreted in the light of the callous-unemotional traits these adolescents have (i.a. lack of empathy and remorse, shallow emotions, being less sensitive to punishment, sensation-seeking). These explain their tendency towards delinquency independent of the neighborhood context and manipulation of others in group crime, among other things.
-
(2023)Tavoitteet. Krooniset rikolliset muodostavat arviolta 6–7% tuomitusta rikollispopulaatiosta, mutta ovat vastuussa merkittävästä osasta koko tuomitun rikollispopulaatio rikoksista. Krooniset rikolliset ovat suuri taakka yhteiskunnalle sekä taloudellisella että yksilöpsykologisella tasolla. Kroonisen rikollisuuden varhaisia riskitekijöitä ymmärtämällä voidaan mahdollisesti puuttua rikolliseen käyttäytymiseen johtavaan kehityskulkuun. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, mitkä varhaiset psykologiset riskitekijät ovat yhteydessä miesten krooniseen rikollisuuteen. Tutkimuskysymystä käsiteltiin kroonisen rikollisuuden riskitekijöitä koskevan tutkimuksen kautta. Lisäksi leimaantumisteorioita, assosiaatioteoriaa ja yleistä teoriaa poikkeavalle käytökselle käytettiin apuna kroonisen rikollisuuden ilmiön hahmottamisessa. Menetelmät. Tutkimukset ja teoriat kerättiin käyttämällä Google Scholar -tiedonhakupalvelua ja Helka -kirjastojen sähköistä tietokantaa. Hakusanoina käytettiin termejä ”chronic delinquency” ja ”persistent delinquency”. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuskirjallisuudessa oli havaittavissa selkeitä varhaisia riskitekijöitä. Näistä merkittävimpiä olivat päihdehäiriö, ulkoistamishäiriöt, komorbidiset psykiatriset häiriöt, korkea uskaliaisuus ja hyperaktiivisuus, häiriköivä lapsuusajan käytös ja huono kasvuilmapiiri. Katsauksessa käsitellyt teoriat painottivat sosiaalisen ympäristön, leimaantumisen ja mallioppimisen merkitystä kroonisen rikollisuuden kehityskulussa. Tutkimustulokset tarjoavat mahdollisia selitysmalleja miesten krooniselle rikollisuudelle. Tulevaisuuden tutkimusta koskevaksi kysymykseksi jää, miten varhaisiin psykologisiinriskitekijöihin liittyvää tietoa voidaan soveltaa kroonisen rikollisuuden ehkäisyssä.
Now showing items 1-4 of 4