Browsing by Subject "rikosoikeus"

Tavoitteet: Valemuistot ovat normaali osa adaptiivista muistitoimintaa, ja niitä aiheuttavat usein ulkoiset häiriötekijät ja muistin rekonstruktiivisuus. Valemuistot ovat suuri ongelma rikosoikeudelle erityisesti virheellisten silminnäkijätunnistusten vuoksi, jotka ovat johtaneet lukemattomien syyttömien henkilöiden tuomitsemiseen. Vielä ei ole kuitenkaan löydetty luotettavaa keinoa erottaa valemuistoja todellisista muistoista. Valemuistojen syntymekanismeja on tutkittu paljon, mutta niiden neuraalisesta perustasta tiedetään vasta vähän. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella valemuistoja koskevia neurotieteen löydöksiä kognitiivisten teorioiden valossa sekä arvioida, voisiko neurotieteen aivotutkimusmenetelmillä havaita valemuistoja rikosoikeudessa. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin Ovid Medline, PubMed, APA PsycInfo ja Google Scholar -tietokannoista hakusanoilla ”false memory”, ”neuroscience”, ”imaging” ja ”neural” sekä aiheeseen liittyvien artikkelien lähdeluetteloista. Tuloksista rajattiin pois tutkimukset, joissa valemuistot olivat syntymekanismiltaan patologisia, sekä tutkimukset, joissa aivokuvantaminen oli suoritettu mieleen painamisen aikana. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella valemuistot ja todelliset muistot aktivoivat aivoja osittain samalla tavalla, mutta huomattavia eroavaisuuksiakin on havaittavissa. Valemuistojen kannalta keskeisiä aivoalueita vaikuttavat olevan erityisesti etuotsalohkojen ja limbisen järjestelmän rakenteet. Aiheeseen liittyvä tutkimusnäyttö on kuitenkin vielä vähäistä ja jokseenkin ristiriitaista, ja siihen liittyy monia käytännön ongelmia. Jatkotutkimusta vaaditaan ennen kuin aivotutkimusmenetelmiä voidaan luotettavasti hyödyntää rikosoikeudessa todellisten muistojen ja valemuistojen erottamiseen.