Browsing by Subject "riskitekijät"

The aim of this review is to examine the mental health of immigrants and the riskfactors as well as factors which offer resilience towards mental disorders. The previous studies on immigrants’ mental health have been bringing up elevated risk and healthy immigrant effect. I will get into the examination through these and as themes I’ll have the three-phase trajectory of immigration and heterogeneity of immigrants. The three-phase trajectory includes the following phases: pre-migration, migration and post-migration. Each phase includes specific risks and vulnerabilities. Adversities in these phases have their effects on incidence of specific mental health issues. Factors post-migration can be moderating the effects that pre-migration has. Especially refugees and asylum seekers seem to have high amounts of psychological symptoms. Risk of post-traumatic stress disorder is significantly higher amongst refugees than what it is in general population. The risk can be even ten times higher for them. Other symptoms that can be found in immigrant populations are for example anxiety and depression symptoms. Overall research indicates heterogeneity of immigrants. They differ widely by the reasons and type of immigration, age, sex and socioeconomic status. Therefore mental health of them and their psychological symptoms vary as well. The best way to affect on mental health of immigrants is when they are encountered as individuals, taking into consideration their individual needs.

Työuupumuksen riskitekijöitä ja ennaltaehkäisyä on tutkittu laajalti, mutta usein keskittyen työympäristöön liittyviin tekijöihin. Useimmiten työntekijällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa työympäristön tekijöihin suoraan, minkä vuoksi on tärkeää huomioida myös yksilölliset riskitekijät ja työntekijän mahdollisuudet ennaltaehkäistä työuupumusta sitä kautta. Terveydenhuollon ammattilaisilla esiintyy huomattavasti työuupumusta ja etenkin vallitsevan covid-19 pandemian seurauksena työuupumuksen ennaltaehkäiseminen heidän kohdallaan on ensiarvoisen tärkeää. Tämän katsauksen tarkoituksena on koota kirjallisuutta työuupumuksen riskitekijöistä sekä ennaltaehkäisevistä mekanismeista työntekijän eli yksilön näkökulmasta käsin terveydenhuollon ammattilaisilla. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä työntekijän mahdollisuuksista ennaltaehkäistä omaa mahdollista työuupumustaan. Tätä tarkoitusta varten kirjallisuutta kerättiin PubMed, PsycInfo sekä Medline (Ovid) tietokannoista hakusanoilla ”burnout AND prevent*”, syksyn 2021 aikana. Kirjallisuudesta valittiin terveydenalan ammattilaisia koskevaa tutkimustietoa. Kirjallisuudessa ilmenneitä yksilöllisiä riskitekijöitä työuupumukselle olivat demografiset tekijät (ikä, sukupuoli, naimattomuus, etnisyys jne.), persoonallisuuspiirteet, heikot coping-strategiat ja defenssimekanismit sekä mielenterveydelliset tekijät (emotionaalinen älykkyys, samaistuttavat omakohtaiset kokemukset asiakkaan kanssa). Näiden riskitekijöiden vaikutus on näytön mukaan osittain ristiriitaista. Työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa työuupumuksensa ennaltaehkäisyyn yksilöllisten tekijöiden kautta, ovat rajalliset. Osa riskitekijöistä on luonteeltaan sellaisia, että niitä on jopa mahdoton muuttaa. Kuitenkin tunnistamalla omat riskitekijänsä työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa niihin tekijöihin, joita voi muuttaa. Esimerkiksi toimivimpien coping-keinojen opettelu, resilienssin ja kommunikaatiokeinojen kehittäminen ovat keinoja, joilla omaa työuupumuksen ennaltaehkäisyä voi tehostaa. Tulevaisuudessa työuupumuksen ennaltaehkäisevien interventioiden kehittämisessä on tärkeää huomioida työympäristön tekijöiden vaikuttamisen lisäksi työntekijän ominaisuuksien tuomat riskitekijät. Tunnistamalla työntekijöihin itseensä liittyviä riskitekijöitä, voidaan interventioita kohdentaa tehokkaammin ja siten ennaltaehkäistä työuupumusta juuri heidän kohdalla, jotka ovat siihen taipuvaisimpia.