Browsing by Subject "sanasto"

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla, miten monikielisten kielihäiriöisten lasten leksikaalisia taitoja on tutkittu, ja eroavatko heidän leksikaaliset taitonsa eri kielten välillä. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin hakulausekkeella Ovid Medline -, PubMed- ja Web of Science -tietokannoista. Lopulliseen aineistoon valittiin kuusi artikkelia, joiden tulokset raportoitiin tutkimuskysymyksittäin sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikki aineistohaussa löydetyt artikkelit käsittelivät kaksikielisiä lapsia. Tulosten perusteella kaksikielisten lasten molempien kielten sanastoja tutkittiin eri osa-alueilla ja monin eri menetelmin. Tutkimuskohteena olivat ymmärtävä ja tuottava sanasto, semanttiset taidot, sanaston monipuolisuus, sanavalinnat, nopea sarjallinen nimeäminen ja epäsanojen toisto. Tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin verrattuna kielihäiriöiset lapset joko suoriutuivat sanastollisista tehtävistä molemmilla kielillään heikommin, tai ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Vertailtaessa kieliä keskenään kahden kielen taidot erosivat toisistaan. Kielten väliset yhteydet vaihtelivat tutkimuksittain. Osassa tutkimuksista kahden kielen taidot olivat laajasti yhteydessä osatehtävittäin, kun taas osassa yhteys havaittiin syvemmällä kielen prosessointitaitojen tasolla. Lisäksi leksikaaliset taidot olivat vaihtelevasti yhteydessä ikään ja kielen nykyisen käytön määrään. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että kielet voivat tukea toisiaan myös kehityksellisessä kielihäiriössä, ja toista kieltä tukemalla voidaan edistää myös toista kieltä.

Tavoitteet. Puhetta tukeva ja korvaava kommunikoinnin apuväline täyttää tarkoituksensa vain silloin, kun siihen valittu sanasto on apuvälineen käyttäjälle sopivaa. Lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valitsee usein joku muu kuin apuvälineen käyttäjä itse. Sanaston valinta voi olla haastava prosessi ja valitessaan sanastoa muut henkilöt päättävät, mistä apuvälineen käyttäjän on mahdollista kommunikoida. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tarkastella sitä, millaisia käytänteitä lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valintaan liittyen on olemassa ja millaisia sisällöllisiä piirteitä on sanastolla, jota nämä käytänteet nostavat esiin. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä toimi kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineisto haettiin aiheeseen liittyen keskeisimmistä termeistä koostuvalla hakulausekkeella neljästä eri tietokannasta. Aineisto koostui kahdeksasta englanninkielisestä tutkimusartikkelista vuosilta 2001–2015. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa havaittiin kaksi eroavien tutkimusasetelmien myötä muodostuvaa näkökulmaa, teoreettinen ja kliininen, joiden välillä tuloksissa oli sekä eroja että yhteneväisyyksiä. Keskeisimpänä sanaston valintaan liittyvänä käytänteenä esille nousi tyypillisesti kehittyvien lasten sanaston kerääminen. Muita havaittuja käytänteitä olivat lapsen yksilöllisten sanastotarpeiden kartoittaminen ja yhteistyö lähi-ihmisten kanssa sekä kommunikoinnin käyttötarkoitusten arviointi. Sanaston sisällöllisiin piirteisiin liittyen keskeisimmät tulokset olivat havainnot ydin- ja reunasanastosta, funktio- ja sisältösanastosta sekä semanttis-syntaktisten kategorioiden ja sanaluokkien monipuolisuudesta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valintaan liittyen on olemassa joitain toistuvia käytänteitä ja näiden esiin nostamalla sanastolla on tiettyjä toistuvia sisällöllisiä piirteitä. Tulokset eivät kuitenkaan ole täysin systemaattisia, joten sanaston valintaan liittyvässä kliinisessä työssä on syytä noudattaa kriittisyyttä.