Browsing by Subject "selektiivinen mutismi"

This literature review focuses on the diagnostic criteria for selective mutism and its treatment. Selective mutism occurs in 0.3-1 % of the population. Its key features are anxiety and a consistent failure to speak in certain social situations despite speaking in others. The duration of the disturbance is at least one month. In the ICD-10 disease classification it is categorized as a disorder of social functioning with onset specific to childhood and adolescence. In the DSM-5 classification selective mutism is categorized as an anxiety disorder. Its comorbidity with other anxiety disorders, especially social phobia, is high. There are no international treatment recommendations for selective mutism, but individually designed cognitive-behavioral psychotherapy is preferred. If psychotherapy is insufficient, selective serotonin reuptake inhibitor fluoxetine may be considered. It is important to identify selective mutism as it has a major impact on one’s quality of life and ability to function. It also causes social disadvantages and weakens academic capacity and self-esteem. Sometimes selective mutism is interpreted as extreme shyness and the disorder remains undiagnosed. Increasing awareness of selective mutism among those working with the young and families is important in order to identify the disorder and start appropriate treatment as early as possible. Early treatment is important because it can improve the prognosis and reduce the human suffering caused by the disorder.

Tavoitteet. Selektiivinen mutismi on ahdistuneisuushäiriö, johon liittyy tilannekohtaista puhumisen vaikeutta sellaisissa tilanteissa, joissa puhumista odotetaan. Selektiivinen mutismi on yhteydessä muihin ahdistuneisuushäiriöihin, erityisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoon, ja siihen voi liittyä myös kielellisiä häiriöitä. Tiettyä syytä selektiiviselle mutismille ei ole löytynyt, mutta esimerkiksi geeniperimää, haastavia perhesuhteita sekä traumataustaa on esitetty selittäviksi tekijöiksi. Joidenkin aiempien tutkimusten mukaan maahanmuuttajataustaisilla lapsilla on korkeampi riski selektiiviseen mutismiin, mutta tutkimusnäyttö aiheesta on ristiriitaista. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä piirteitä maahanmuuttajataustaisten lasten selektiiviseen mutismiin liittyy. Lisäksi tarkastellaan, millaisia perhetaustoja selektiivisesti mutistisilla maa-hanmuuttajataustaisilla lapsilla on. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integratiivista kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoista helmikuussa 2023. Hakulausekkeena oli (”selective mutism” OR ”elective mutism”) AND (immigra* OR migra* OR bilingua* OR multilingua*). Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2000–2018. Aineisto analysoitiin lukemalla tutkimukset sekä poimimalla niiden pääpiirteet ja vastaukset tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Maahanmuuttajataustaisilla selektiivisesti mutistisilla lapsilla havaittiin esiintyvän merkittävää ahdistuneisuutta, jonka määrä oli yhteydessä mutistisen käyttäytymisen määrään. Selektiivinen mutismi alkoi oireilla maahanmuuttajataustaisilla lapsilla myöhemmässä iässä kuin ei-maahanmuuttajataustaisilla, ja siihen liittyi enemmän sosiaalista ahdistusta, mutta vähemmän neurologiseen kehityshäiriöön viittaavia piirteitä. Maahanmuuttajataustaisilla lapsilla esiintyi enemmän prososiaalista käyttäytymistä ja heillä oli korkeampi sosiaalinen kyvykkyys. Maahanmuuttajataustaisten lasten mutistinen käytös oli yhteydessä vanhempien orientoitumiseen valtakulttuuria kohtaan, ja lisäksi selektiivinen mutismi oli yhteydessä traumaattisiin kokemuksiin, perheen sisäisen kommunikaation vaikeuksiin ja vanhempien välisiin konflikteihin. Näyttö maahanmuuttajataustaisten lasten selektiivisen mutismin piirteistä ja perhetaustoista on suuntaa antavaa, ja aiheesta tarvittaisiin lisää tutkimusta, jotta ymmärrys maahanmuuttajataustaisten lasten selektiivisestä mutismista parantuisi ja jotta sitä voitaisiin hyödyntää kliinisessä työssä.

Tavoitteet. Selektiivinen mutismi on lapsuudenajan ahdistuneisuushäiriö, jossa lapsi ei säännönmukaisesti kykene puhumaan tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, vaikka puhuu toisissa tutummissa tilanteissa ongelmitta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tunnistaa psykososiaalisia riskitekijöitä, jotka liittyvät selektiiviseen mutismiin. Menetelmät. Tutkimuksen aineistona käytettiin syksyllä 2023 Helkan tietokannasta löytyneitä vertaisarvioituja artikkeleita, joita haettiin hakusanoilla ”selective mutism” ja ”selektiivinen mutismi”. Tulokset ja johtopäätökset. Merkittävimmät psykososiaaliset riskitekijät selektiivisessä mutismissa liittyivät lapsen temperamenttiin, perhehistoriaan ja ympäristötekijöihin, kuten maahanmuuttotaustaan. Nämä tekijät voivat olla keskinäisesti toisiinsa vaikuttavia sekä osittain päällekkäisiä. Psykososiaalisten riskitekijöiden tutkiminen on avain selektiivisen mutismin varhaiseen tunnistamiseen ja siten asianmukaiseen hoitoon ohjaamiseen.