Browsing by Subject "stressi"
Now showing items 1-11 of 11
-
(2024)Tavoitteet. Äänentuottoon osallistuvat sekä motorinen korteksi, että limbinen järjestelmä ja häiriö näiden kahden yhteistoiminnassa voi johtaa äänentuoton häiriintymiseen. Psyykkinen stressi on yksi tähän yhteistoimintaan vaikuttava tekijä, ja sitä pidetään riskitekijänä erityisesti toiminnallisten äänihäiriöiden syntymiselle. Toiminnalliset äänihäiriöt ovat häiriöitä, joissa kurkunpään elimelliset ongelmat eivät selitä äänioireita. Näiden häiriöiden tunnistamisessa ja luokittelussa on vaihtelua. Häiriöiden taustamekanismien tunteminen edesauttaa häiriöiden erottelemista ja tunnistamista, ja antaa pohjaa toimiville interventioille. Tässä katsauksessa kootaan yhteen saatavilla oleva tieto toiminnallisten äänihäiriöiden aivoperustasta, ja vertaillaan saatua tietoa normaalitilanteeseen, ja stressin aikaansaamiin muutoksiin aivotoiminnassa äänentuoton aikana. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista tammikuussa 2024. Lopullinen hakulauseke Medlinessa oli exp MRI/ OR fMRI.mp OR exp Brain/ AND exp Voice Disorders/ OR dysphoni*.mp, ja Scopuksessa TITLE-ABS-KEY ((neuroimaging OR fmri OR (neural AND control)) AND (dysphoni* OR (voice AND disorder))). Valintakriteerien mukaisen karsinnan jälkeen aineisto koostui neljästä artikkelista, käsinpoiminnalla löytyi yksi artikkeli lisää. Artikkelit olivat vuosilta 2012-2017. Aineiston analysoinnin kannalta tärkeät tiedot taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Toiminnallisissa äänihäiriöissä motorisen korteksin osat, sekä vaihtelevasti limbisen järjestelmän osat ovat yliaktiivisia verrattuna normaalitilanteeseen. Lisäksi äänentuoton limbis-motorinen kontrolli ja tunnesäätelyn top-down kontrolli ovat häiriintyneet, muistuttaen stressin aikaansaamia muutoksia aivotoiminnassa. Nämä muutokset voivat olla syy uusien toimimattomien lihasaktivaation mallien synnylle ja ylläpidolle, ja saattavat sitä kautta osa toiminnallisten äänihäiriöiden taustamekanismia. Vaihtelevien tutkimusmenetelmien ja tutkimustehtävien, sekä pienen otoskoon vuoksi tulokseen on suhtauduttava varauksella, mutta se vahvistaa aikaisempaa käsitystä tunnesäätelyn merkityksestä äänentuotolle. Lisätutkimus aiheesta voisi antaa vankempaa pohjaa interventioille, sekä parantaa äänihäiriöiden erotusdiagnostiikkaa ja luokittelua.
-
(2018)Depersonalization/derealization-symptoms are a subclass of dissociation symptoms. These symptoms are characterized by numbness of emotions, a feeling of being separated from one’s body, and a feeling of unreality of the outside world. The source of these symptoms is unclear at the moment. However, studies have shown that depersonalization/derealization symptoms can be caused by traumatic stress experiences. This raises the question of how depersonalization/derealization symptoms could be connected to daily, minor stress. Could daily stress also be an influencing factor on depersonalization/derealization symptoms? On the other hand, it could be that depersonalization/depersonalization experiences would cause a person to be more vulnerable to experiencing stress. In this review I take a closer look at the relationship between daily stress and depersonalization/derealization symptoms. It seems that a positive connection exists between depersonalization/derealization symptoms and daily stress. However, the direction of the connection remains unclear. There is some evidence depersonalization/derealization symptoms and daily stress often appear simultaneously. In addition, it seems that people who experience high amounts of depersonalization/derealization symptoms experience stress more intensely than the average person. Daily stress has also been shown to be a predictor of depersonalization/derealization symptoms when the effect of other psychopathology symptoms has been taken into account. The amount of other psychopathology seems to be an important moderator of the connection. All in all, the relationship between daily stress and depersonalization/derealization symptoms seems to be very complicated and more research is needed on this area.
-
(2023)Tavoitteet: Stressi eli allostaattinen kuormitus on osa jokapäiväistä elämää, mutta pitkittyessään se voi vaikuttaa haitallisesti esimerkiksi kortisolitasoihin, neuroplastisuuteen ja kognitiivisiin toimintoihin. Ihmiset reagoivat tähän kuormitukseen joko terveyttä edistävillä tai sitä heikentävillä tavoilla. Tutkielman päämääränä on selvittää, miten liikunta vaikuttaa stressin aiheuttamiin muutoksiin, erityisesti kortisolitasoissa, neuroplastisuudessa ja kognitiivisissa toiminnoissa, ja samalla lisätä ymmärrystä siitä, miten omilla valinnoillaan voi vaikuttaa stressin fysiologisiin seurauksiin ja aivojen toimintaan. Menetelmät: Tutkimusaineistoa haettiin PubMed-tietokannasta hakusanoilla ”allostatic load”, ”neuroplasticity”, ”exercise” ja ”stress”, ja tutkimuksen lähteitä etsittiin myös löytyneiden tutkimusten viiteluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkielman perusteella voi sanoa liikunnalla, varsinkin kävelyllä ja joogalla, olevan positiivisia vaikutuksia kortisolitasoihin, neuroplastisuuteen ja kognitiivisiin toimintoihin. Toisaalta vääränlainen ympäristö tai liian kovalla intensiteetillä suoritettu liikuntaharjoitus saattaa nostaa kortisolitasoja ja heikentää kognitiivisia toimintoja. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimuksia siitä, mikä on liian intensiivisen liikunnan määritelmä ja miten eri liikuntalajit vertautuvat keskenään positiivisten vaikutusten osalta.
-
(2020)Aims. Research on positive impacts of self-compassion has increased during 21th century. Previous studies have shown that self-compassion is associated with more adaptive coping strategies, more effective emotion regulation and better readiness to face up personal weaknesses and life challenges. Furthermore, self-compassion is consistently associated with less psychopathology, especially depression. Chronic pain is a globally significant cause of burden, often existing with comorbid depression. The aim of this bachelor’s thesis was to examine the associations between self-compassion and typical psychopathology in people living with chronic pain as well as to examine how self-compassion is related to close psychological processes in this population. Methods. Literature search was carried out in Scopus and PubMed -databases using keywords self-compassion, selfcompassion and chronic pain. Keywords were limited to exist only in the article title. Intervention studies were excluded from review. Results and conclusions. Studies on positive impacts of self-compassion in people with chronic pain have so far been mainly cross-sectional which does not allow causal implications. Still, the evidence is fairly impressive. Self-compassion is shown to have negative and strong associations with typical psychopathology, especially with depression- and stress-symptoms. There is also tentative indication that self-compassion is a prospective predictor of depressive symptoms. Self-compassion is associated with close psychological processes, particularly acceptance of pain, healthier coping strategies and less experiential avoidance in people living with chronic pain. Together these processes seem to lead to better mental health, better social functioning and less pain disability. Findings suggest that one key element of self-compassion is its motivational impact on action. Enhancing self-compassion is an interesting and potential way to promote health and quality of life in people living with chronic pain. It would also be worth to take into consideration when developing psychological interventions for people suffering from chronic pain.
-
(2021)Koira on hyvin yleinen lemmikki ympäri maailmaa, ja tieto sen omistamisen vaikutuksista voi täten olla merkityksellistä sekä yksilön että kansanterveyden kannalta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan koiran omistajuuden ja stressin välistä yhteyttä. Stressi on haitallinen fyysisiä ja psyykkisiä reaktioita aiheuttava tila, jossa yksilöön kohdistuvat vaatimukset ylittävät hänen sietokykynsä. Varsinkin pitkittyessään stressillä on moninaisia negatiivisia vaikutuksia ja se onkin monien sairauksien riskitekijä. Omistajan kokemaa stressiä mitattiin tarkastelluissa tutkimuksissa sekä itsearvioinnein että fysiologisin mittarein. Suurin osa tutkimuksista oli korrelatiivisia poikittaistutkimuksia, joissa stressiä arvioitiin subjektiivisin itsearvioinnein. Mukana oli myös kaksi kokeellista tutkimusta, joissa mitattiin fysiologisia stressivasteita. Lisäksi mukana oli yksi kahden vuoden pitkittäistutkimus. Haku suoritettiin Google Scholar-hakukonetta sekä Ovid Medline-tietokantaa hyödyntäen. Hakusanoina käytettiin ”dog ownership”, ”stress” ja ”pet ownership”. Useimmissa tutkimuksissa koiran omistajuuden ja stressin väliltä löytyi negatiivinen yhteys. Koiran omistajilla oli siis pääsääntöisesti vähemmän stressiä kuin ilman koiraa elävillä. Esiin nousseita yhteyteen vaikuttavia tekijöitä olivat esimerkiksi omistajan ja koiran välinen kiintymyssuhde, koiran rooli perheessä ja koiran tarjoama sosiaalinen tuki. Tuloksissa oli kuitenkin myös ristiriitaisuutta tekijöiden vaikutuksen suhteen, ja eri tutkimuksissa huomioitiin keskenään eri tekijöitä. Tulevaisuudessa koiran omistajuuden ja stressin yhteyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä olisikin syytä tutkia lisää erityisesti kokeellisin menetelmin syy-seuraussuhteen ymmärtämiseksi. Kun yhteydestä sekä siihen vaikuttavista tekijöistä saadaan lisää näyttöä, olisi kenties mahdollista kehittää koiran omistajille suunnattuja interventioita, joiden avulla voitaisiin edistää lemmikin stressiä lieventävää vaikutusta. Lisäksi voitaisiin mahdollisesti edistää sekä omistajan että lemmikin hyvinvointia tukevaa vuorovaikutusta.
-
(2020)Objective. The aim of this literature review was to research whether mindfulness-based methods are related to stress reduction among students. Mindfulness, in other words the ability to be fully present in the moment, has been found to have many neurobiological, psychological and physiological effects on human health. Stress is linked to students' health in many ways and it is important to find effective ways to manage stress already while studying to prevent the negative sides of stress. In previous studies, stress has been reduced with mindfulness training. Methods. Research on mindfulness and students’ stress was searched in PubMed and Google Scholar with the keywords mindfulness, student and stress. Recent studies were searched between the years 2018 and 2019. Articles were also manually searched through the bibliographies of already selected articles. A total of six research articles were selected for the review, three of them using a mindfulness-based phone application and three of them using a traditional mindfulness course. Results and conclusions. The results between students’ stress and mindfulness exercises were ambiguous. In half of the studies, those who practiced mindfulness were less stressed after the intervention than those who were non-practitioners, and the results remained in follow-up. In half of the studies, mindfulness practitioners were as stressed after the intervention as non-practitioners. However, the latter studies give some hope for the effectiveness of mindfulness interventions among students. They found, among other results, that an improvement on the aspects of mindfulness was associated with less stress and stress decreased after mindfulness intervention in women but not in men. In one study they also found a slight decrease in stress among mindfulness practitioners. Mindfulness is a potential tool for students’ stress management, especially for students who are motivated to learn mindfulness and are ready to engage in regular practice.
-
(2022)Objective. Changes in work life pose challenges for employees to recover. Today’s work culture is flexible and limitless in nature. Work-related stress has increased significantly, as work is being done, although labor productivity has clearly increased. This phenomenon increases interest towards stress research and well-being at work. This literature review examines the neural effects of chronic stress and presents recovery theories in response to these challenges. Method. The articles in the review dealt with neural effects of stress and depression, as well as recovery theories. Articles were retrieved from Google Scholar and PubMed databases with keywords recovery from work, chronic stress, work related stress, neural effects from stress. The search criteria were limited to studies published in the 21th century. For recovery theories, original sources were searched. Results and conclusions. The review showed that chronic stress causes changes, especially in the amygdala, hippocampus, and prefrontal cortex. These changes impair individuals' cognitive abilities. Stress, for example, makes it difficult to regulate emotions and functioning, thus impairing memory activity. Chronic stress and lack of recovery create a cycle in which stress reactions become more intense and the individual’s ability to regulate stress reactions is harmed. While stress is a vital reaction and an important part of effective functioning, continued stress reactions and chronic stress are a threat to well-being. Failure to recover from stress results in an allostatic load that has been shown to be associated with mental health problems and illnesses. Because most of the recovery takes place outside working hours, it is conceivable that everyone is responsible for her own recovery process. On the other hand, the flexibility of work leads to more work becoming part of one’s leisure time. While continued availability is admired, organizations should understand the risks it poses to employee well-being and brain health. Therefore, organizations should focus on the recovery of their employees. Luckily, the development is heading towards an improved work environment.
-
(2020)Objectives. Adjustment disorder (AjD) is one of the most common mental disorders worldwide. AjD is defined as a maladaptive reaction to an identifiable psychosocial stressor causing functional impairment and distress. Despite its high prevalence AjD has been underresearched being at least partly the result of the ill-defined diagnosis and the lack of reliable assessment tools. The aim of this thesis is to review the knowledge regarding AjD as diagnosis and its differences in relation to other mental disorders and to examine the psychological interventions that target AjD. Methods. The literature search for this review was made from electronic databases Scopus and PsycINFO and by using the search engine (Helka) of the University of Helsinki. The diagnostic and differential diagnostic knowledge regarding AjD was found out mainly from International Classification of Diseases (ICD). Results and conclusions. The diagnostic criteria of AjD is about to change along with the new, upcoming ICD-11. The two core symptoms of AjD are characterized as preoccupation and failure to adapt, which differentiate AjD from other mental disorders. Also due to the lack of empirical evidence the subtypes of AjD has been removed from the ICD-11, despite their existence in previous version of ICD. The amount of research regarding psychological interventions of AjD is relatively small and the best treatment approach remains unclear. Further research is needed to uncover the factors influencing the development and trajectory of AjD and to develop effective treatment approaches.
-
(2024)Tavoitteet: Stressin on todettu vaikuttavan aivojen emotionaalisiin ja kognitiivisiin prosesseihin, joilla on merkittävä rooli myös moraalisessa päätöksenteossa. Tätä kautta on mahdollista, että stressi vaikuttaa siihen, millaisia moraalisia päätöksiä ihmiset tekevät. Moraalipäätöksillä voi olla suuria vaikutuksia niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisellakin tasolla, joten niiden välinen yhteys on sekä kiinnostava että tärkeä tutkimuskohde. Katsauksen tarkoituksena oli muodostaa käsitys siitä, miten stressi vaikuttaa moraaliseen päätöksentekoon, ja mitkä moderoivat tekijät tätä suhdetta selittävät. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin Terkko Navigatorin kaikista tietokannoista ja Google Scholarista hakusanoilla ”moral judgement/moral decision/moral reasoning/moral dilemma” ja ”stress” sekä olennaisten artikkeleiden lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella stressi vaikuttaa moraaliseen päätöksentekoon taustalla olevien kognitiivisten ja emotionaalisten prosessien kautta. Kun moraalidilemmassa harkitaan uhrausta yleisen edun vuoksi, näyttää stressi lisäävän deontologisia taipumuksia. Lisäksi on alustavaa näyttöä siitä, että stressi lisää altruistisia tekoja arkisemmissa moraalipulmissa. Viitteitä on myös siitä, että sukupuoli, sosiaalinen läheisyys ja persoonallisuuspiirteistä sovinnollisuus moderoivat stressin ja moraalisen päätöksenteon suhdetta. Tulevaisuudessa näiden moderoivien tekijöiden huomioiminen sekä moraalisen päätöksenteon mittareiden ulkoiseen validiteettiin panostaminen olisi erityisen tärkeää tulosten yleistettävyyden kannalta.
-
(2022)Tavoitteet. Kyky sopeutua muuttuvaan ympäristöön on elintärkeä evolutiivinen mekanismi mahdollistaen ihmisen toimintakyvyn säilymisen myös haasteellisissa ympäristöissä. Ympäristötekijöihin sopeutumista säädellään stressireaktion aiheuttamien fysiologisten ja psykologisten muutosten kautta. Jos ympäristön stressitekijöille altistuminen pitkittyy, nähdään stressireaktion kroonistuvan. Krooniset vasteet stressiin ovat pääsääntöisesti negatiivisia ja voivat aiheuttaa niin psykopatologisia oireita kuin somaattisia sairauksia. Tämän katsauksen tarkoituksena oli tutkia tekijöitä, jotka selittävät eroja yksilöiden välillä stressireaktion vasteissa sekä sopeutumismekanismeissa stressitekijöihin. Samalla katsaus tarkastelee stressinsietokykyyn vaikuttavia tekijöitä ja pyrkii tarjoamaan konkreettisia tapoja sen tehostamiseen. Menetelmät. Katsaukseen valikoitunut tutkimusnäyttö haettiin PubMedin sekä Helka-kirjaston tietokannoista. Haku suoritettiin englannin kielellä ja hakusanoina käytettiin englanninkielisiä sanoja ”stress reaction”, ”resilience”, ”mental health” sekä ”stress mechanisms”. Valikoidut tutkimukset olivat pääsääntöisesti uusia tutkimuksia ja katsausartikkeleita. Lisäksi tutkimusten menetelmiä arvioitiin ennen tutkimuksen sisällyttämistä katsaukseen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten perusteella stressin aiheuttamat negatiiviset muutokset ovat nähtävissä niin yksilöllisellä kuin yhteyskunnallisella tasolla. Yksilöllisellä tasolla stressireaktion aiheuttamiin fysiologisiin ja psykologisiin vasteisiin vaikuttavat niin perinnölliset tekijät kuin ympäristötekijät. Suurin osa altistavista ja suojaavista tekijöistä vaikuttaa stressin vasteisiin kortisolin erityksestä vastaavan HPA- akselin kautta. Lisäksi yksilölliset tekijät, kuten persoonallisuus, itsesäätelytaidot, stressinhallintamekanismit sekä saatu hoiva lapsuusaikana vaikuttavat huomattavasti yksilön stressireaktion vasteisiin. Tutkimusnäyttö osoittaa, että stressin negatiivisiin vasteisiin voidaan vaikuttaa erityisesti liikunnalla, riippuvuuksien syntymisen ehkäisyllä, säännöllisellä vuorokausirytmillä sekä erilaisilla teknologisilla että psykologisilla interventioilla. Tutkimusnäyttö osoittaa, että stressin vasteet ovat hyvin yksilöllisiä ja toisaalta tämä suuri yksilöllinen vaihtelu asettaa haasteita stressin aiheuttamien vasteiden määrittämisessä. Stressinsietokykyyn voidaan kuitenkin vaikuttaa eri menetelmin ja tehostaa yksilön sopeutumista stressiä aiheuttaviin tekijöihin.
-
(2017)Posttraumatic stress disorder (PTSD) is a mental health problem that some people develop after experiencing a traumatic event. Current understanding of the pathogenesis of PTSD is still unclear, and existing theories have proven insufficient to explain the wide range of cognitive and emotional symptoms related to it. Findings of the neural basis of the disorder have been inconsistent, but most studies support the involvement of the prefrontal cortex and regions regulating fear and memory. Heightened responses of the amygdala and dorsal anterior cingulate cortex are seen as predisposing vulnerabilities, whereas changes in the ventromedial prefrontal cortex and hippocampus represent abnormalities that can lead to the disorder if acquired following stress exposure. The experience of trauma itself can have an effect on brain function, and the distinction can only be made by comparing individuals with PTSD to a trauma-exposed control group. Future studies need to take into account the effect of co-occurring disorders and different types of trauma, and proceed to investigate causal relations behind the neural abnormalities.
Now showing items 1-11 of 11