Browsing by Subject "tarkkaavaisuus"

Viime aikoina älypuhelimien yleistymisen myötä on herännyt kysymys siitä, miten niiden jatkuva käyttö vaikuttaa ihmisten kognitioon. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on pyrkiä täyttämään tätä aukkoa kirjallisuudessa selvittämällä, minkälaista tutkimustietoa on älypuhelimen tavanomaisen käytön vaikutuksista ihmisten kognitiiviseen suorituskykyyn. Kirjallisuushaussa keskeisimmät kriteerit tutkimuksille olivat, että kognitiivista suorituskykyä oli mitattu jollain kognitiivisella testillä ja että älypuhelimen käyttöä ei mitattu itsearviointina. Haussa löytyi yhdeksän kriteereihin sopivaa artikkelia. Melkein kaikki tutkimukset olivat kokeellisia. Seitsemässä artikkeleissa tutkittiin älypuhelimen akuutteja ja ohimeneviä vaikutuksia. Keskeisimmät löydökset olivat, että älypuhelimen pelkkä läsnäolo ilman, että henkilöt käyttivät sitä, vaikutti heikentävästi tarkkaavaisuuteen, toiminnanohjaukseen, työmuistiin ja älykkyyteen. Älypuhelinriippuvuus ja positiivinen kiireellisyys (impulsiivisuus ominaisuus) moderoivat älypuhelimen läsnäolon negatiivista vaikutusta kognitiiviseen suorituskykyyn. Lisäksi älypuhelimen käyttö tauolla kumosi tauon positiiviset vaikutukset kognitiiviselle suorituskyvylle (reaktioaika ja tarkkuus). Samaten älypuhelimen käyttö urheillessa kumosi urheilun positiiviset vaikutukset kognitiiviselle suorituskyvylle (kognitiivinen ehtyminen ja tehtäväsuorituskyky). Kahdessa artikkelissa tutkittiin älypuhelimen pitkäaikaisesta käytöstä johtuvia pysyvämpiä vaikutuksia. Älypuhelimen pitkäaikainen käyttö vaikutti negatiivisesti numeroiden prosessointiin, mutta sillä ei löydetty pitkäaikaisvaikutusta lyhytkestoiseen muistiin, tarkkaavaisuuteen, kriittiseen ajatteluun tai sosiaaliseen ongelmanratkaisuun. Älypuhelimen tavanomaisen käytön vaikutuksista on alustavia löydöksiä, mutta nykyisen tutkimustiedon valossa on liian aikaista tehdä vahvoja johtopäätöksiä vaikutussuhteista. Älypuhelimen käyttö sekä sen aiheuttamat hälytykset häiritsevät ylläpidettyä tarkkaavaisuuttaa sekä muita kognitiivisia prosesseja. Vaikuttaisi myös siltä, että älypuhelimen pelkkä läsnäolo kuluttaa näihin prosesseihin tarvittavaa kapasiteettia, heikentäen niiden suorituskykyä sekä palautumista.

Hypnosis has a colorful history and different beliefs are still very much alive. Hypnosis can be broadly defined as top-down regulation where suggestions can influence on individual’s cognitive functions. Effects can be seen in ideomotor, -sensory and cognitive functions as well as ideomotor challenges. How hypnosis produces these effects can be considered through two theoretical frameworks. The altered state theory of hypnosis states that hypnosis produces a special state of consciousness that is optimal for automatic influences of the suggestions. Sociocognitive theories emphasize that changes produced by hypnosis are due to mental imagination and situational factors. By combining these integrative model aims to create an interaction network that brings together social, cognitive and neural factors. In highly hypnotizable individuals changes in perceptual experience can be created without induction of hypnosis. The primary role of suggestions has arisen from experiments of Stroop effect and production of visual hallucinations. Pure hypnosis without suggestions does not seem to influence on different cognitive functions. The role of suggestions is complicated by results where hypnosis has been necessary for the effects of the suggestions to arise. The neural bases of the hypnotic suggestions seem to be the changes in activation on those brain areas and connections that are involved in executing cognitive functions in everyday situations. In systematic analysis only activation in lingual gyrus was associated with hypnosis. Studying hypnotic suggestions and related brain mechanisms opens an opportunity to understand cognitive functions as well as to examine the scientific nature of hypnosis.

Valppaus on yksi tarkkaavaisuuden osa, joka on tärkeä ihmisen kyvylle käsitellä tietoa. Se on eräänlainen organismin tila tai herkkyys, joka vaihtelee sisäisten ja ulkoisten muutosten mukaan, ja joka toimii pohjana tarkkaavaisuuden kahdelle muulle osalle: valikoimiselle ja säätelylle. Valppauden toinen puoli, tooninen valppaus, voidaan nähdä yleisenä hereillä olemisen tila, joka toimii perustana jatkuvalle tarkkaavaisuudelle. Jatkuva tarkkaavaisuus aktivoituessaan säätää organismin tarkkaavaisuutta ja oppimisen kykyä tilanteen mukaan suotuisammaksi. Valppautta on varhaislapsuudessa tutkittu muun muassa lapsen tilojen ja niiden muutosten kautta, mittaamalla katseen pituutta ja sykkeen muutoksia, tutkimalla lapsen häiriöalttiutta, sekä elektroenkefalografialla. Nykytiedon mukaan valppauden mekanismit ovat lapsessa läsnä jo viimeistään kolmen kuukauden iässä, mutta ne jatkavat kehittymistään läpi varhaisen lapsuuden. Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena on luoda katsaus toonisen valppauden kehittymiseen varhaislapsuudessa. Menetelmät. Pääasiallisena tietokantana käytettiin Google scholaria, josta tehtiin kirjallisuushaku termeillä “alertness infan*”, “alertness develop*”, “vigilance infan*”, “vigilance develop*”, “attention infan*”, “attention develop*” ja “sustained attention”. Hakuehtoja rajattiin koskemaan 2000-luvulla tehtyjä tai uudempia artikkeleita. Muita lähteitä olivat erilaiset kokoavat kirjallisuuskatsaukset, joista poimittiin läheisimmin aihetta koskevia kokeellisia tutkimuksia. Mukaan sisällytettiin behavioraalisia tutkimuksia sekä tutkimuksia, jotka käyttivät valppaudelle merkittävää herätevastetta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksien perusteella hahmottuu kuva, jossa valppauden mekanismit ovat olemassa jo varhain lapsuudessa ja niiden kehitys seuraa havaittavaa rakennetta. Syntymässä lapsen tarkkaavaisuus on toonisen valppauden ensimmäisen tason, vaihtelevien uni- ja valvetilojen, määräämää, ja tämä vaihtelu tasaantuu kolmen kuukauden ikään mennessä. Kolmen kuukauden iässä lapsi kykenee saavuttamaan toonisen valppauden toisen tason, jatkuvan tarkkaavaisuuden tilan. Kuuden kuukauden iässä lapsen jatkuva tarkkaavaisuus on jo muuttunut valikoivammaksi, joka voidaan havaita monimutkaisempien ärsykkeiden suosimisena. Tämä kehitys jatkuu, ja seitsemän ja puolen kuukauden iässä lapsen jatkuva tarkkaavaisuus heikkenee toistuvien ärsykkeiden kohdalla. Yhdeksän kuukauden iässä valikoivuus on havaittavissa häiriöalttiuden muutoksena: lapset ovat nuorempiaan vähemmän häiriöalttiita uusia leluja tutkiessaan. Niin ikään puolentoista vuoden ikäisillä lapsilla yhä monimutkaisemmat ärsykkeet näyttäisivät aktivoivan jatkuvan tarkkaavaisuuden tilan herkemmin ja pidemmäksi aikaa kuin nuoremmilla.