Browsing by Subject "traumaperäinen stressihäiriö"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2023)Tavoitteet: Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) on vakava psykiatrinen sairaus, joka koskettaa monia trauman kokeneita ihmisiä. PTSDn taustalla tiedetään olevan useita eri tekijöitä, jotka vaikuttavat sairastumiseen, ja yksi näistä on persoonallisuus. Persoonallisuus voidaan määritellä joukoksi ominaisuuksia tai piirteitä, jotka muodostavat ihmiselle ominaisen kokonaisuuden. Big Five -piirreteoreettinen persoonallisuuden malli on tutkimuksessa laajasti käytössä oleva ja vakiintunut persoonallisuuden teoria. Katsauksen tavoitteena oli selvittää Big Five -piirteiden yhteyttä PTSD:hen. Menetelmät: Kirjallisuuskatsaus toteutettiin seuraavissa tietokannoissa: PubMed, Helka, PsycInfo, Scopus, Web of Science ja Google Scholar. Katsaukseen valikoitiin yhdeksän artikkelia, joissa PTSD:n mittareina on käytetty DSM-IV:hen perustuvia PCL-C- ja PCL-M-mittareita sekä DSM-V:hen perustuvaa PCL-5-mittaria. Persoonallisuuden Big Five piirteitä mitattiin sekä BFI- että NEO-PI-R-mittareilla ja yhdessä tapauksessa myös IPIP-mittarilla. Tulokset ja johtopäätökset: Katsauksen merkittävin löydös oli Neuroottisuuden vahva yhteys PTSD:hen; korkeampi Neuroottisuus on vahvasti yhteydessä korkeamman PTSD:n sairastavuuden ja oireiden vakavuuden kanssa. Myös muiden piirteiden ja PTSD:n välillä löytyi yhteyksiä, joskaan mikään niistä ei ollut kovin selvä. Korkeampi Sovinnollisuus, Tunnollisuus ja Ekstroversio olivat kaikki muutaman tutkimuksen mukaan negatiivisesti yhteydessä PTSD:hen, mutta Avoimuuden ja PTSD:n välillä ei löytynyt mitään yhteyksiä. Jatkotutkimukset olisivat tarpeen, sillä aiheeseen liittyviä pitkittäistutkimuksia on rajallinen määrä, ja pitkittäistutkimukset olisivat aiheellisia, koska niiden avulla voitaisiin myös varmistaa persoonallisuuspiirteiden pysyvyys trauman myötä. PTSD:n riskitekijöiden kartoituksella voitaisiin saada parempaa tietoa riskeistä sairauteen liittyen, ja tietoa voitaisiin hyödyntää mm. sellaisten ammattien soveltuvuusarvioinneissa, joissa PTSD:tä esiintyy tavallista enemmän.
-
(2018)As the methods for treating cancer keep advancing, the number of cancer survivors continues to grow. The challenge now, is to preserve the cancer patients' quality of life during cancer treatments and after recovery. It is recognised that the cancer experience can lead to serious long-term mental illness, but it is unsure whether the cancer experience can cause post-traumatic stress disorder. The prevalence estimates of cancer-related post-traumatic stress disorder are very heterogeneous: the prevalence estimates range between 0-45%. The broad range of prevalence estimates is caused by differences in research methods and samples between studies. According to a meta-analysis focusing on the prevalence of cancer-related post-traumatic stress disorder, the prevalence is 6.4% when clinical interviews are used for measuring the patients' symptoms. The mediating factors for cancer-related post-traumatic stress disorder are age, sex, form and severity of cancer, used cancer treatments and previous life experiences. Physical illness as a traumatic stressor is significantly different from other traumatic stressors, because the stressor is internally induced, and the fear is caused mainly by the uncertainty of the individual future. It is difficult to determine what aspect of the cancer experience causes the traumatic reaction, because the cancer experience consists of numerous potentially traumatic factors and events. Further studies on the topic should be conducted with broad samples with a balanced representation of different cancers, cancer stages and treatment methods. It is also a possibility that post-traumatic stress disorder is not suitable for describing the psychological strain and trauma caused by the cancer experience. However, it is clear that the psychological stress caused by the cancer experience can be clinically significant and can impair the patient's functional capacity and quality of life. Monitoring the mental health of cancer patients, preventing the formation of traumatic reactions during cancer treatment and providing and developing interventions for cancer patients suffering from cancer-related mental illness, is important for the treatment and rehabilitation of cancer patients and survivors.
-
(2023)Tiivistelmä: Tavoitteet: Traumaperäiseen stressihäiriöön liittyy paljon fysiologisia oireita ja kehon tilan muutoksia. Traumaperäistä stressihäiriötä on diagnosoitu tyypillisesti psyykkisten oireiden kautta, mutta sairaus sisältää myös vahvoja yhteyksiä somaattisiin oireisiin. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tarkastella, liittyykö traumaperäiseen stressihäiriöön somaattisia sairauksia tai toimiiko se sairauksien riskitekijänä. Sen vuoksi tässä katsauksessa selvitetään, voisiko traumaperäinen stressihäiriö olla sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Menetelmät: Kirjallisuuskatsauksen lähdemateriaali on haettu syksyllä 2023 käyttäen PubMed, Helka ja World of Science -hakuja. Käytettyjä hakusanoja olivat “PTSD”, ”post traumatic stress disorder”, “autonomic”, “brain-heart axis”, “cardiovascular”, “cardiovascular disease”, “inflammation” ja “physical health problems”. Katsauksen aiheeksi rajautui aikuisuudessa koetun traumatisoitumisen ja siitä seuranneen traumaperäisen stressihäiriön aiheuttamat sydän- ja verisuonitaudit, jossa jätettiin pois sotaveteraaneilla tehdyt tutkimukset ja tarkasteltiin vain uusimpia tutkimuksia. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsaukseen valitut artikkelit näyttivät viitteitä siitä, että traumaperäinen stressihäiriö voisi olla sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Traumatisoituneilla henkilöillä oli suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, kuin henkilöillä, joilla ei trauma-altistusta elämänhistoriassaan ollut. Tulokset viittaavat siihen, että traumaperäinen stressihäiriö voi olla riskitekijä somaattisille sairauksille.
-
(2017)Posttraumatic stress disorder (PTSD) is a mental health problem that some people develop after experiencing a traumatic event. Current understanding of the pathogenesis of PTSD is still unclear, and existing theories have proven insufficient to explain the wide range of cognitive and emotional symptoms related to it. Findings of the neural basis of the disorder have been inconsistent, but most studies support the involvement of the prefrontal cortex and regions regulating fear and memory. Heightened responses of the amygdala and dorsal anterior cingulate cortex are seen as predisposing vulnerabilities, whereas changes in the ventromedial prefrontal cortex and hippocampus represent abnormalities that can lead to the disorder if acquired following stress exposure. The experience of trauma itself can have an effect on brain function, and the distinction can only be made by comparing individuals with PTSD to a trauma-exposed control group. Future studies need to take into account the effect of co-occurring disorders and different types of trauma, and proceed to investigate causal relations behind the neural abnormalities.
-
(2018)Aims. Stalking is a phenomenon that has various effects on the stalking victim’s life. Previous studies have shown that the effects on the victim may be very heterogeneous. This dissertation will introduce how stalking occurs and the factors that mediate the effects of stalking. The deleterious effects of stalking and cyberstalking are reported. Furthermore, the impact of harmful stereotypes and attitudes on the psychopathology and symptomatology of the victims is examined. However, the interpretation of the results of the studies is not unequivocal due to the methodological challenges, that are considered. Methods. The selection of the studies was executed by performing a literature search from various databases (Finna, PubMed and PsycINFO) on the terms stalking, victimization, and stalking + victimization. Furthermore, a manual search was performed by which studies that were included in meta-analyses were selected if applicable. Results and conclusions. According to the studies selected in this dissertation, the victims of stalking are more likely to suffer from anxiety and depression than non-victims. Moreover, many of the victims report symptoms indicative of post-traumatic stress disorder. In addition, stalking may affect the general, occupational and social functioning of the victims. The victims have reported not being able to go to work or being afraid of social interactions. The effects of stalking may also reflect on the somatic well-being of the victim in that the victims have reported tiredness, insomnia and a loss of appetite. The stereotypes and attitudes regarding stalking may exacerbate the victims’ experience. Blaming the victim or underestimating the victim’s experience may aggravate the effects of stalking, because self-blame has been found to have a negative relationship with depression, anxiety, and post-traumatic stress disorder and increasing self-blame may worsen the situation. By unifying the methodological components of stalking research, the heterogeneity of the studies and the need for specifically aimed therapeutic interventions can be addressed.
Now showing items 1-5 of 5