Browsing by Subject "työhyvinvointi"

Work meaningfulness has been under increasing interest in the field of organizational psychology during the last years. Stronger experience of work meaningfulness have been found to correlate for example with job satisfaction, work engagement and workplace commitment. Due to these benefits, the organizations have also started to realize the importance of ensuring the meaningfulness of work for employees. However, the scholars lack mutual agreement of ways of increasing work meaningfulness. The goal of this thesis is to provide further knowledge of these means by integrating existing theoretical and empirical literature. This thesis was conducted as a review. The main sources of the thesis were recent review articles and empirical studies. Furthermore, this thesis investigates large number of theoretical papers on work meaningfulness. The primary database of references used in this review was Google Scholar. Research findings suggest that employee work meaningfulness can be improved in multiple ways. Based on the review, organizational ways of increasing meaningfulness are possible on the areas of job design, social environment and organizational practices. In particular, the studies demonstrate the importance of job crafting and task significance. Moreover, organizational culture and climate seem to correlate with experienced meaningfulness. All in all, based on this thesis, the importance of a holistic approach to work meaningfulness can be emphasized. Finally, the review highlights the importance of conducting more research based on meaningful work, especially with empirical and longitudinal settings. This additional research would greatly help organizational scholars to put the accumulated knowledge into practice.

Tavoiteet. Tunnetuimmat työhyvinvointiteoriat ovat psykososiaalisia eli ne pyrkivät selittämään työhyvinvoinnin vaihtelua työympäristön tekijöillä. Yksilöpsykologiset tekijät työhyvinvoinnin selittäjinä ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Yksilöpsykologisista tekijöistä persoonallisuuden yhteyttä työhyvinvointiin on tutkittu jonkin verran, ja persoonallisuuden piirteiden ja työhyvinvoinnin välillä on havaittu yhteys. Työ- ja organisaatiopsykologian alan tunnetuimman, Onnellinen työntekijä, tuottava työntekijä -hypoteesin (happy-productive worker thesis) mukaan hyvinvoivat työntekijät ovat tuotteliaampia kuin heikommin voivat. Mikäli hypoteesi pitää paikkaansa, olisi jo rekrytointivaiheessa hyödyllistä arvioida tulevan työsuoriutumisen lisäksi mahdollista hyvinvointia tulevassa työssä. Rekrytoinnissa päätöksenteon apuna voidaan käyttää soveltuvuusarviointia, jolla pyritään ennustamaan tulevaa työsuoriutumista ja siinä arvioidaan taitojen lisäksi psyykkisiä ominaisuuksia ja persoonallisuutat psykologisin testimenetelmin. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, voidaanko soveltuvuusarvioinnissa käytettävillä persoonallisuustesteillä ennustaa työhyvinvointia. Menetelmät. Tutkielman lähteiden hakemiseen käytettiin Google Scholar- ja Helsingin yliopiston kirjaston Helka -palveluita. Hakusanoina käytettiin sanoja ”work wellbeing”, ”personality”, ”working personality inventory”, ”occupational personality questionnaire”, “personnel assessment” ja “job performance”. Lisäksi lähteenä käytettiin Suomen Psykologiliitto ry:n ohjeistusta hyvään henkilöarviointiin ja Työterveyslaitoksen verkkosivuja sekä soveltuvuusarvioinnissa käytettävien persoonallisuustestien tarkastelussa käytettiin niiden tulkintakäsikirjoja. Tulokset ja johtopäätökset. Soveltuvuusarvioinnissa käytettävien persoonallisuustestien tarkastelussa havaittiin, etteivät ne täysin vastaa tai perustu yleisesti hyväksyttyyn Big Five -teoriaan persoonallisuuden piirteistä. Kuitenkin jotkin persoonallisuustestien dimensiot vastasivat Big Five -piirteitä. Big Five - piirteillä oli yhteys työhyvinvointiin. Vaikka persoonallisuustestit eivät mittaa Big Five -piirteitä, voidaan joitain niiden yksittäisiä dimensioita hyödyntää työhyvinvoinnin ennustamisessa.

Tavoitteet: Psyykkisen resilienssin, kapasiteetin adaptoitua positiivisesti erilaisiin stressitekijöihin ja haastaviin tilanteisiin, tiedetään olevan hyödyllistä työssä jaksamiselle ja suoriutumiselle. Tutkimusta erilaisista tavoista tukea ja vahvistaa resilienssiä työelämän kontekstissa on kuitenkin vasta melko vähän. Tässä tutkielmassa pyrittiin saamaan kokonaiskäsitys siitä, millaisia mahdollisuuksia työntekijän resilienssin tukemiselle työympäristössä on, ja miten toimiviksi erilaiset menetelmät on havaittu. Menetelmät: Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tietojen haussa käytettiin Helka-kirjaston, PubMedin ja Google Scholarin tietokantoja. Lähteet olivat pääasiallisesti kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita. Hakusanoina käytettiin “resilience”, ”employee resilience”, “improving resilience”, ”resilience AND work life”, ”resilience training”, “leader AND resilience” sekä “social support AND resilience AND work”. Tutkimuskirjallisuutta etsittiin myös artikkeleiden lähdeluetteloita tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: Koska resilienssi on ominaisuus, jota vielä aikuisuudessakin voidaan kehittää, on työelämän kontekstissakin löydetty useita mahdollisuuksia resilienssin vahvistamiseksi ja tukemiseksi. Tutkimusnäytön perusteella muun muassa monilla erilaisilla resilienssiä vahvistamaan pyrkivillä interventioilla ja työyhteisön sosiaalisella tuella havaittiin olevan positiivinen vaikutus työntekijän resilienssiin. Erityisesti työkavereiden tarjoaman sosiaalisen tuen hyöty tunnistettiin, mutta myös esihenkilön johtamistyylillä ja resilienssillä havaittiin olevan yhteys alaisen resilienssiin. Erilaisten resilienssi-interventioiden suhteen tarkentavaa jatkotutkimusta jäätiin kaipaamaan tehokkaimman intervention löytämiseksi.