Browsing by Subject "työuupumus"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2020)Occupational self-efficacy describes an individual's confidence in their own abilities to perform their duties. Occupational self-efficacy has been widely used in organizational studies because of its ability to predict various outcomes that affect well-being at work. This review examines the relationship between occupational self-efficacy and aspects related to well-being at work (job satisfaction, job engagement, job performance, burnout), which are some of the key factors when it comes to individual's psychological well-being at work. This thesis was carried out as a literature review, collected from PsycInfo, PubMed and Google Scholar -databases. Keywords were occupational self-efficacy, professional self-efficacy, burnout, satisfaction, and engagement. In addition, articles were searched using the bibliography of one of the articles found in the database search. A total of 13 articles were selected for the review. Based on the studies discussed in this review, occupational self-efficacy is related to experiences of job satisfaction and job engagement, as well as to job performance. The higher the occupational self-efficacy is, the more satisfied the individual is with her/his job and the more likely she/he is to experience job engagement. Work performance also improves with higher occupational self-efficacy. According to the review, occupational self-efficacy is negatively related to burnout, i.e., as occupational self-efficacy increases, the risk of burnout decreases. Occupational self-efficacy is an important personal resource that can be considered to increase well-being at work and improve job performance. Therefore, it is important for organizations to recognize the importance of occupational self-efficacy for well-being at work, and to utilize this knowledge especially when designing interventions to increase well-being. For example, improving the chances of influencing one's own work, encouraging continuous learning, and providing ways to manage stress creates a positive environment where well-being at work is increased, both directly and indirectly, through improved occupational self-efficacy.
-
(2024)Tavoitteet: Uupumus on yksilön psyykkistä hyvinvointia ja terveyttä voimakkaasti muokkaava tila. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, voiko kognitiivinen sulautuminen itsessään olla yhteydessä uupumusoireiluun. Kognitiivista sulautumista on tutkittu esimerkiksi yhtenä osana hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Se on kognitiivinen prosessi, joka tarkoittaa samaistuvaa suhtautumistapaan omia mielenesisäisiä ajatussisältöjä kohtaan. Tutkin tässä kirjallisuuskatsauksessa sitä, onko kognitiivisen sulautumisen yhteyttä uupumusoireilun tutkittu pelkän kognitiivisen sulautumisen näkökulmasta ilman muita siihen läheisesti liittyvistä psyykkisiä prosesseja. Menetelmät: Kirjallisuuskatsausta varten artikkelihaku suoritettiin Helsingin yliopiston Helka- portaalin tarkennetulla haulla hyödyntäen hakusanoja ”cognitive fusion” yhdistettynä hakusanoihin ”exhaustion” ja/tai ”burnout” sekä tarkastelemalla sitä kautta löytyneiden artikkelien lähdeluetteloista löytyvää kirjallisuutta. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsauksen perusteella vaikuttaa siltä, että kognitiivinen sulautuminen voi olla yhteydessä uupumiseen ja esimerkiksi tunne-elämään, energiatasoon ja toimintakykyä haastavaan stressiin. Lisäksi kognitiivinen sulautuminen vaikuttaa olevan transdiagnostinen riskitekijä monenlaiseen muuhun psykiatriseen oireiluun. Tutkimustietoa kognitiivisen sulautumisen ja uupumisoireilun yhteydestä, yhteyttä selittävistä tekijöistä, kausaliteetistä tai pelkkään kognitiiviseen defuusioon tähtäävistä interventioista uupumuksen hoidossa on kuitenkin vielä vähän, ja ilmiötä tulisi tutkia vielä lisää kattavamman ymmärryksen saavuttamiseksi.
-
(2021)Perfektionismi toimii monen eri mielenterveyshäiriön, kuten syömishäiriöiden, ylläpitävänä mekanismina. Kuitenkin perfektionismin kokonaiskuva on epäselvä, sillä tutkimukset ovat osoittaneet perfektionismilla olevan maladaptiivisen dimension lisäksi myös adaptiivinen dimensio. Työuupumuksen ilmeneminen työympäristöissä on lisääntynyt huolestuttavalla tavalla ja tämä vaatii toimenpiteitä. Jotta näitä toimenpiteitä voidaan ottaa käyttöön, on tutkittava työuupumuksen luonnetta muun muassa tutkimalla mitkä tekijät lisäävät riskiä tai ylläpitävät sitä. Aiemmista persoonallisuuspiirre tutkimuksista perfektionismi onkin noussut esiin vaikuttavana piirteenä sen transdiagnostisen luonteen takia. Tämän kriittisen katsauksen tavoitteena on luoda yleiskuva perfektionismin käsitteestä sekä tarkastella perfektionismin yhteyttä työuupumukseen. Lähdekirjallisuus haettiin PubMed sekä Google Scholar -tietokannoista käyttäen hakusanoja kuten ”Perfectionism”, ”Multidimensional perfectionism”, ”Maladaptive perfectionism”, ”Adaptive Perfectionism”, ”Workplace” , ”Burnout” ja ”occupational health”. Kriittiseen katsaukseen otettiin mukaan kahdeksan eri tutkimusta, joissa tutkittiin perfektionismin yhteyttä työuupumukseen. Neljässä näistä tutkimuksista arvioitiin myös joko coping -tyylien tai stressin vaikutusta tähän yhteyteen. Tämä kriittinen katsaus sisältää tutkimuksia eri ammateista sekä eri kulttuureista. Perfektionismilla oli selkeä adaptiivinen dimensio joka sai tukea myös eri faktorianalyyseistä. Työympäristössä adaptiivinen dimensio oli negatiivisessa yhteydessä työuupumukseen ja lisäksi saattoi olla positiivisessa yhteydessä työn imuun. Kuitenkin tämä adaptiivinen dimensio ei näkynyt työelämässä niin vahvasti kuin maladaptiivinen dimensio. Maladaptiivinen dimensio oli positiivisessa yhteydessä työuupumuksen eri osa-alueisiin. Etenkin maladaptiivisen perfektionismin yhteys työuupumuksen eri osa-alueisiin todettiin vahvaksi, vaikka tätä yhteyttä on tutkittu toistaiseksi vielä vähän. Tämä yhteys välittyi joko osittain tai kokonaan emotionaalisesti fokusoitujen coping -tyylien tai stressin kautta. Näyttäisi siltä, että maladaptiivista perfektionismia omaavat työntekijät turvautuvat vältteleviin coping - tyyleihin kun työympäristö muuttuu stressaavaksi, jolloin tästä aiheutuva passiivisuus lisää riskiä työuupumukseen tai ylläpitää sitä.
-
(2023)Tavoitteet: Työuupumus on yleinen ongelma psykologeilla ja muilla mielenterveystyötä tekevillä. Työuupumusta on useimmiten tutkittu suhteessa työhön ja työympäristöön liittyviin tekijöihin, ja yksilökohtaisista eroista on yleisimmin tarkasteltu demografisia tekijöitä kuten ikää tai sukupuolta. Kuitenkin myös persoonallisuuden on havaittu olevan yhteydessä työuupumukseen. Tutkielman tavoitteena on tarkastella persoonallisuuden yhteyttä psykologien ja mielenterveysalan ammattilaisten työuupumukseen työhön liittyvät erityiset kuormitustekijät huomioiden. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin PubMedista, Ovid Medlinesta ja muista tieteellisistä tietokannoista hakutermeillä “burnout OR work stress OR occupational stress”, ”psychologists OR mental health professionals” ja ”personality traits”. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella persoonallisuudella on yhteys psykologien ja mielenterveystyötä tekevien työuupumukseen. Erityisesti korkea neuroottisuus sekä matala ulospäinsuuntautuneisuus ja sovinnollisuus vaikuttavat olevan yhteydessä psykologien lisääntyneeseen uupumisoireiluun, mutta taustalla vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta tarkasti. Koska työuupumus on mielenterveysalalla yleinen ongelma ja työhön liittyy erityisiä kuormitustekijöitä, aihetta tulisi tutkia lisää.
-
(2021)Tavoitteet. Tunnetyö työnteon kontekstissa on psykologian alalla verrattain uusi tutkimusalue, ja sen ulottuvuuksista ja prosessista on esitetty monenlaisia hypoteeseja ja malleja. Käsitteellistämisessä on korostettu tunneilmaisun vaatimuksia sekä tunteiden säätelyä. Tunnetyön on esitetty olevan yhteydessä erilaisiin työhyvinvoinnin indikaattoreihin, kuten työuupumukseen. Tunnetyön ja työuupumuksen välinen yhteys on tähänastisen tutkimusnäytön perusteella vielä monilta osin epäselvä. Tutkielman tavoitteena on jäsentää tunnetyön ulottuvuuksia ja prosessia, sekä niiden yhteyksiä työuupumukseen. Tietoa tunnetyön eri ulottuvuuksien negatiivisista ja positiivisista yhteyksistä työuupumukseen voidaan hyödyntää työuupumusta ennaltaehkäisevissä toimissa. Menetelmät. Lähdekirjallisuutta haettiin Scopus- ja Helka -verkkotietokannoista käyttäen hakusanoja ”emotional work”, ”emotion work”, ”emotional labor” ja ”burnout”. Hakua jatkettiin tietokannoista löydettyjen artikkelien lähteistä. Tunnetyön käsiteanalyysin jälkeen tutkimuskirjallisuutta käytiin läpi vertaillen tutkimusten tuloksia. Analyysin tukena käytettiin tutkimusten perusteella laadittua tunnetyön prosessimallia. Tulokset ja johtopäätökset. Vaikka tunnetyötä voidaan kuvailla monilla ulottuvuuksilla, nähdään vaikutusvaltaisimmissa tunnetyön malleissa tunneilmaisun vaatimukset taustatekijöinä ja säätelystrategiat sekä emotionaalinen dissonanssi tunnetyön ydinkomponentteina. Tunnetyön eri ulottuvuudet olivat eri tavoin yhteydessä työuupumukseen, joskin näyttö on monin paikoin puutteellista. Tunnetyön vaatimuksilla oli sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia työntekijälle, riippuen osittain siitä, kokiko työntekijä emotionaalista dissonanssia. Emotionaalisen dissonanssin osalta yhteydet olivat selkeimpiä: sen osoitettiin johdonmukaisesti olevan yhteydessä korkeampaan työuupumuksen tasoon. Tunnetyön strategioiden yhteydet työuupumukseen ovat vaatimusten tavoin vielä osin epäselviä, joskin pintanäyttelyn strategia vaikuttaa tutkimusnäytön perusteella olevan syvänäyttelyä haitallisempi strategia työuupumuksen kannalta. Tunnetyön ja työuupumuksen yhteyttä välittävistä mekanismeista on esitetty ehdotuksia, mutta niiden empiirinen tutkimus on vasta aluillaan.
-
(2022)Työuupumuksen riskitekijöitä ja ennaltaehkäisyä on tutkittu laajalti, mutta usein keskittyen työympäristöön liittyviin tekijöihin. Useimmiten työntekijällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa työympäristön tekijöihin suoraan, minkä vuoksi on tärkeää huomioida myös yksilölliset riskitekijät ja työntekijän mahdollisuudet ennaltaehkäistä työuupumusta sitä kautta. Terveydenhuollon ammattilaisilla esiintyy huomattavasti työuupumusta ja etenkin vallitsevan covid-19 pandemian seurauksena työuupumuksen ennaltaehkäiseminen heidän kohdallaan on ensiarvoisen tärkeää. Tämän katsauksen tarkoituksena on koota kirjallisuutta työuupumuksen riskitekijöistä sekä ennaltaehkäisevistä mekanismeista työntekijän eli yksilön näkökulmasta käsin terveydenhuollon ammattilaisilla. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä työntekijän mahdollisuuksista ennaltaehkäistä omaa mahdollista työuupumustaan. Tätä tarkoitusta varten kirjallisuutta kerättiin PubMed, PsycInfo sekä Medline (Ovid) tietokannoista hakusanoilla ”burnout AND prevent*”, syksyn 2021 aikana. Kirjallisuudesta valittiin terveydenalan ammattilaisia koskevaa tutkimustietoa. Kirjallisuudessa ilmenneitä yksilöllisiä riskitekijöitä työuupumukselle olivat demografiset tekijät (ikä, sukupuoli, naimattomuus, etnisyys jne.), persoonallisuuspiirteet, heikot coping-strategiat ja defenssimekanismit sekä mielenterveydelliset tekijät (emotionaalinen älykkyys, samaistuttavat omakohtaiset kokemukset asiakkaan kanssa). Näiden riskitekijöiden vaikutus on näytön mukaan osittain ristiriitaista. Työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa työuupumuksensa ennaltaehkäisyyn yksilöllisten tekijöiden kautta, ovat rajalliset. Osa riskitekijöistä on luonteeltaan sellaisia, että niitä on jopa mahdoton muuttaa. Kuitenkin tunnistamalla omat riskitekijänsä työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa niihin tekijöihin, joita voi muuttaa. Esimerkiksi toimivimpien coping-keinojen opettelu, resilienssin ja kommunikaatiokeinojen kehittäminen ovat keinoja, joilla omaa työuupumuksen ennaltaehkäisyä voi tehostaa. Tulevaisuudessa työuupumuksen ennaltaehkäisevien interventioiden kehittämisessä on tärkeää huomioida työympäristön tekijöiden vaikuttamisen lisäksi työntekijän ominaisuuksien tuomat riskitekijät. Tunnistamalla työntekijöihin itseensä liittyviä riskitekijöitä, voidaan interventioita kohdentaa tehokkaammin ja siten ennaltaehkäistä työuupumusta juuri heidän kohdalla, jotka ovat siihen taipuvaisimpia.
Now showing items 1-6 of 6