Browsing by Subject "vaikuttavuus"

Tavoitteet. Interoseption on esitetty olevan autonomisen hermoston toimintaa koskeva subjektiivinen aistimus, joka muodostaa pohjan yksilön omalle arviolle siitä, miltä kehossa kullakin hetkellä tuntuu. Interoseption poikkeavan toiminta on liitetty moniin sairauksiin. Viime vuosina on tutkittu interoseptioon kohdistuvia interventioita, joilla voitaisiin hoitaa ahdistuneisuushäiriöitä. Hoidon tavoitteena on tällöin potilaan yleisen ahdistuneisuusherkkyyden väheneminen, jolloin voitaisiin vaikuttaa laajemmin ahdistuneisuuden eri muotoihin. Käytetyin interoseptioon kohdistuva hoitomuoto on ollut interoseptiivinen altistaminen. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli perehtyä siihen, minkälaisia interoseptioon kohdistuvia interventioita on kokeiltu ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa ja minkälaisia ovat olleet näiden interventioiden tulokset. Menetelmät. Tutkielmaa varten on haettu aineistoa Google Scholar- ja Scopus -tietokannoista sekä Helka:n kokoelmista hakusanoilla interoception, interoceptive, interoceptive interventions, interoception AND intervention, interoceptive exposure, anxiety AND intervention, anxiety sensitivity AND interoception, mental health AND interoception, pychopathology AND interoception. Lisäksi on etsitty julkaisuja edellä mainitulla tavalla löydettyjen julkaisujen lähdeluetteloista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksissa käytettiin yleisimmin interoseptiivistä altistamista. Interoseptiivinen altistaminen sisälsi fyysistä toimintaa sekä erilaisia tapoja hengittää, jolloin tarkoituksena oli altistaa potilas niille tuntemuksille, joita tämä koki ahdistavina. Lisäksi käytettiin erilaisia rentoutuskeinoja, tarkoituksena parantaa potilaan interoseptiivistä kyvykkyyttä. Tutkimuksissa käytetyt interventiot olivat melko yksinkertaisia toteuttaa ja hoitotuloksia voitiin saada nopeasti. Rajoitetusti niistä oli saatavilla myös hoidon pitkäaikaista vaikuttavuutta tukevaa seurantatietoa. Kaikissa tutkituissa interventioissa yleinen ahdistuneisuusherkkyys väheni merkitsevästi. Tulokset vahvistivat aiempaa käsitystä, että nämä interventiot vaikuttavat ahdistuneisuuden muodosta riippumatta yleiseen ahdistuneisuusherkkyyteen ja siten vähentävät potilaan ahdistuneisuutta. Myös niissä tutkimuksissa, joissa mitattiin interoseptiivisen kyvykkyyden muutoksia, todettiin kyvykkyyden lisääntyminen samanaikaisesti ahdistuneisuusherkkyyden vähenemisen kanssa. Interoseptioon kohdistuvat interventiot näyttäisivät mahdollistavan sen, että samalla hoidolla voisi hoitaa monenlaista ahdistuneisuusoireilua. Näin ollen potilaan tilanne saattaisi kohentua nopeammin. Koska interoseptioon kohdistuvat interventiot vähentävät yleistä ahdistuneisuusherkkyyttä, voisi niitä hyödyntää myös muun altistamishoidon täydentäjinä tai osana erilaisia terapiaprosesseja.

MDMA (3,4-methylenedioxymethamphetamine) was used as an adjunct to psychotherapy before recreational use of MDMA in the form of “ecstasy” led to its criminalization in the U.S. in 1985. However, MDMA has still been thought to have psychotherapeutically beneficial effects on socioemotional processing. Research into MDMA-assisted psychotherapy (MDMA-AP) for chronic, treatment-resistant post-traumatic stress disorder (PTSD) is moving into Phase III clinical trials in the U.S., and the approval of European Medicines Agency will also be sought. The purpose of this thesis was to assess the efficacy and psychological safety of MDMA-AP. Source material included, and was limited to, placebo-controlled & double-blind clinical (and experimental) studies of pure MDMA’s effects in humans, as well as follow-up and analysis studies based on them, from the last decade. The efficacy of MDMA-AP was found promising at least for chronic, treatment-resistant PTSD. However, MDMA-AP meetings that last for many hours do require, both from the therapists and the patients, more commitment and stamina than meetings of traditional length, and more research is needed on the role of therapists in MDMA-AP’s efficacy. Pure MDMA in a controlled setting was not found to have severe nor non-transient adverse psychological effects in the single doses (≤ 125 mg) used in the studies. Physiological effects were also mostly mild, transient, and highly predictable. The most considerable risks in participating in MDMA-AP treatment might be cardiovascular. MDMA-AP was not found to predispose the participants to problem use of illegal substances outside the research setting; rather, successful treatment protects from it.

Tavoitteet. Puheen dyspraksia on neurologinen lapsuuden puheen häiriö, jonka kolme pääpiir-rettä ovat puheliikkeiden epäjohdonmukaisuus, äännesiirtymien sekä äänteiden vääristymät ja epänormaali prosodia. Australiassa kehitetty ReST kuntoutusmenetelmä pureutuu puheen dys-praksian pääpiirteisiin käyttäen pohjanaan motorisen oppimisen teorioita. Aiemmat tutkimukset ovat antaneet positiivisia tuloksia ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuudesta puheen dys-praksian kuntoutuksessa. ReST kuntoutusmenetelmän keskiössä on intensiivinen kuntoutusjak-so, sekä suuret epäsanojen toistomäärät. Kotona tapahtuvan eli kotikuntoutuksen avulla inten-siivisyys voidaan saavuttaa osallistuttamalla vanhempi mukaan kuntoutuksen toteuttamiseen. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuutta puheen dyspraksiassa selvittämällä, miten ReST kuntoutusmenetelmä vaikuttaa puheen dyspraksiaan sekä mikä on kotikuntoutuksena toteutetun ReST kuntoutusmenetelmän vaikuttavuus. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkielman aineistohaussa käytettiin Medline sekä Psycinfo -tietokantoja ja aineistohaku suoritettiin tam-mikuun 2023 aikana. Hakulausekkeeksi muodostui (”childhood apraxia of speech” OR ”deve-lopmental apraxia of speech” OR ”developmental verbal dyspraxia”) AND (”ReST” OR ”Ra-pid syllable transition” OR ”TEMPO”). Tulosten tarkastelujen ja rajaamisen jälkeen tutkimusai-neistoksi valikoitui neljä artikkelia sekä maksumuurin takana ollut yksi artikkeli, jota pyydettiin tutkijalta itseltään. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2015–2021. Tulokset ja johtopäätökset. Puheterapeutin toteuttama lähikuntoutus paransi tutkittavien tulok-sia kaikissa mitatuissa osa-alueissa tilastollisesti merkitsevästi verrattuna lähtötasoon nähden. Myös kotikuntoutuksena puheterapeutin toteuttama verkkovälitteinen etäkuntoutus oli vaikut-tavaa, joskin tavoitetut tulokset eivät kaikilla tutkittavista pysynyt kuntoutusjakson jälkeisissä mittauksissa. Sen sijaan vanhemman toteuttama kotikuntoutus paransi osalla tutkittavien tulok-sia lähtötasoon nähden vain tietyllä mitattavista osa-alueista ja yksi tutkittava ei hyötynyt kun-toutuksesta ollenkaan. Tutkielman tulosten perusteella ReST kuntoutusmenetelmän käyttö pu-heen dyspraksian kuntoutuksessa on vaikuttavaa, mutta kuntoutus tulee toteuttaa puhetera-peutin toimesta, ei vanhemman toteuttamana. Tutkimusta on aiheesta kuitenkin vielä vähän ja varsinkin ReST kuntoutusmenetelmän kääntäminen suomen kielelle sopivaksi ja sen vaikutta-vuuden tutkiminen olisi Suomen puheterapeuteille tärkeää.