Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "vuorovaikutustaidot"

Sort by: Order: Results:

  • Abd-El Rahim, Safa (2023)
    Tavoitteet. Autismikirjon häiriö on jo varhain lapsuudessa havaittavissa oleva oireiden kirjo, jota voidaan yleisellä tasolla kuvata sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissa ja kommunikaatiossa ilmenevinä pulmina ja poikkeavina käyttäytymismalleina. Vuorovaikutustaidot ovat vuorovaikutustilanteissa käytettäviä, sekä kielellisiä, että ei-kielellistä taitoja ja strategioita, joiden päämääränä on vuorovaikutukseen osallistuvien henkilöiden välisen tiedonvaihdon molemminpuolinen sujuvuus. Autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitoja pyritään kuntouttamaan logopedisin menetelmin huomioiden vuorovaikutuksen eri osa-alueet. Tällaiselle logopediselle kuntoutukselle ei kuitenkaan ole yleistä konsensusta tai hoitosuositusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää autismikirjolla olevien lasten kuntoutuksessa käytettyjä logopedisiä interventioita sekä niiden vaikutuksia näiden lasten vuorovaikutustaitoihin. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä hakulauseketta (Speech language therapy intervention) AND (autism spectrum disorder in children OR ASD in children) AND (communication skills). Tulokset ja johtopäätökset. Autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitoja voidaan kuntouttaa erilaisin logopedisin menetelmin. Käytettyjen interventioiden näytönaste vaihteli, mutta selvästi käytetyimmät menetelmät ovat näyttöön perustuvia käytänteitä, joiden vaikuttavuus on tämän tutkimuksen valossa tilastollisesti merkitsevää. Tulokset tukivat aiempaa käsitystä siitä, että vanhempien ja muiden lähi-ihmisten rooli on merkittävä autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutuksessa. Lisäksi tutkimustulokset tukivat edeltävän tiedon mukaista ajatusta siitä, että interventiot pyritään aloittamaan jo varhaislapsuudessa, ja että tukea todennäköisesti tarvitaan myös lapsuuden myöhemmissä vaiheissa. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että puheterapeuttien keskuudessa on jonkinlainen konsensus autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutusmenetelmistä kansainvälisellä tasolla, ja että on olemassa suuntaviivoja sille, mitä näyttöön perustuvia käytänteitä tämän kohderyhmän kohdalla suositaan. Vastaavaa, interventiomenetelmien vaikuttavuutta selvittävää tutkimusta tarvitaan lisää hoitosuositusten aikaansaamiseksi ja resurssien oikeinkohdistamiseksi.
  • Kunnari, Vilma (2023)
    Aim. Children and adolescents have been found to learn emotional and social skills effectively through movement, practice and active participation. Therefore, dance is often utilized as a tool of learning. Emotional and social skills are necessary for understanding and managing emotions, setting and achieving goals, feeling and expressing empathy, as well as building and maintaining meaningful relationships. The aim of this literature review is to explore the potential of dance intervention in supporting school-aged children and adolescents’ social-emotional competence. Factors that may influence the effectiveness of an intervention are further discussed. Methods. Literacy search was conducted by searching the PubMed, PsychINFO, and Google Scholar databases with search terms “dance/dance intervention/dance therapy”, ”emotional skills/social skills/SEL”, and ”children/youth/adolescence”. Reference lists of subject-related articles were also utilized in the search process. Time of publication (articles published since 2010 were included) and use of quantitative measures and a control group were applied as inclusion criteria. Distinctly clinical samples were excluded. Six studies were selected, in all of which children or adolescents took part in a dance intervention. Results and conclusions. In five studies, improvement of the social-emotional competence of the intervention group was statistically significant compared to the controls in at least one of the measured areas. In one study, skills of the intervention group improved, but the result was not statistically significant. Based on this review, dance intervention may improve the social-emotional competence among children and adolescents. Evidence comprised both intra- and interpersonal dimensions of the competence. Longer duration of intervention and teaching methods emphasizing teamwork may improve the effectiveness of a dance intervention. Gender or cultural factors may also impact effectiveness. Further research is needed on stability, generalizability, and effect mechanisms of these results.