Browsing by Title

Metakognitio on ihmisen tietoisuutta omista kognitiivisista prosesseistaan. Metakognitiivisten tietojen ja taitojen avulla yksilön on mahdollista suunnitella, monitoroida, kontrolloida ja arvioida omaa kognitiivista suoriutumistaan. Puheterapeuttien on hyödyllistä sekä kuntoutuksen että moniammatillisen yhteistyön kannalta kerätä tietoa metakognitiivisesta kehityksestä. Tieto metakognitiosta auttaa puheterapeutteja tukemaan lasten yksilöllistä oppimista yhä paremmin, sekä osallistamaan lapsia kuntoutuksessa yhä aktiivisemmiksi toimijoiksi. Lapsilla metakognitiota on tutkittu jonkin verran, mutta etenkin pitkittäistutkimusta, joka toisi metakognition kehityskulkua esiin kaivattaisiin lisää. Tietoa tarvittaisiin myös erilaisten häiriöiden, kuten autismin tai ADHD:n yhteyksistä metakognitiivisten tietojen ja taitojen kehitykseen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tutkia tyypillisesti kehittyvien 5–10-vuotiaiden lasten metakognitiivisia tietoja ja taitoja, sekä niiden kehityskulkua mainitulla ikävälillä. Aineistoa kerättiin samaa hakulauseketta käyttämällä EBSCO, ERIC (Proquest), LLBA (Pro-quest), ScienceDirect (Elsevier) sekä Web of Science – tietokannoista. Artikkeleita hyväksyttiin mukaan yhteensä kuusi kappaletta. Artikkelit olivat vuosilta 2001–2015. Kolmessa artikkeleista tutkittiin metakognitiivisia tietoja, ja loput kolme tutkivat metakognitiivisia taitoja. Yhdessä artikkelissa tosin myös vertailtiin taitojen kehitystä suhteessa tietojen kehitykseen. Tiedonhaun prosessissa sekä aineiston tulkinnassa käytettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Tässä kirjallisuuskatsauksessa saatiin koottua yhteen tietoa 5–10-vuotiaiden lasten metakognitiivisista tiedoista ja taidoista sekä niiden kehityksestä ikävuosittain. Tulosten perusteella metakognitiivisia tietoja ja taitoja kehittyy jo viisivuotiailla lapsilla, vaikkeivat he vielä niitä verbaalisella tasolla tiedostaisikaan. Etenkin 7–8 vuoden iässä tapahtui merkittäviä muutoksia metakognitiivisten tietojen ja taitojen laadussa. Kymmenvuotiaina lasten metakognitiivinen kehitys on vielä kesken, ja tiedot ja taidot ovat todennäköisesti vielä yksinkertaisella tasolla. Kompleksisemmat prosessit ja strategiat ovat vaikeasti ymmärrettävissä, ja näyttäisivät kehittyvän myöhemmin.

Muutoksien havaitseminen ääniympäristön säännönmukaisuuksissa on yksi kuulojärjestelmän tärkeimmistä ominaisuuksista. Ääniympäristön säännönmukaisuudet voivat olla luonteeltaan fysikaalisia muutoksia, mutta niihin voi liittyä myös vaikeammin havaittavia muutoksia, jotka liittyvät abstraktien sääntöjen rikkoutumiseen. Tässä tutkimuksessa käytettiin oddball -paradigmaa, jossa ärsykkeinä käytettiin kahden puhtaan siniäänen pareja. Korkeusero näiden parien äänien välillä oli joko yhden länsimaisen sävelasteikon askeleen tai yhden oktaavin verran. Yleisin esiintyvä äänipari oli nouseva, eli parin seuraava ääni oli korkeudeltaan edellistä korkeampi. Joukossa oli myös harvinaisia poikkeavia äänipareja, joissa sääntö oli käänteinen. Lisäksi käytin myös äänenvoimakkuudeltaan poikkeavia äänipareja. Tutkimus suoritettiin elektroenkefalografialla (EEG). Päätelmät tehtiin Mismatch Negativity (MMN) -vasteen perusteella. Tulokset olivat seuraavat: Suunnaltaan poikkeavat ääniparit synnyttivät MMN-vasteen, mutta se esiintyi varhaisemmin, kun korkeusmuutos oli poikkeavan parin äänissä yhden oktaavin verran. Suunnaltaan poikkeavien ääniparien synnyttävät MMN-vasteet heikkenivät, kun koehenkilöiden tarkkaavaisuus oli suunnattu erottelutehtävään, jossa kohteena olivat hiljaisemmat äänet. Tietoinen tarkkaavaisuuden kohdistaminen yhden tyyppiseen ärsykkeeseen mahdollisesti siis heikentää muiden äänivirran sääntöjen poikkeuksien käsittelyä kuulojärjestelmässä. Tämä viittaa siihen, että nämä prosessit eivät ainakaan täysin ole tarkaavaisuuden suunnasta riippumattomia.

Tavoitteet. Ääniterapia on Suomessa ensisijainen hoitomuoto transihmisten äänen transitioprosessissa. Ääntöelimistön toimintamallien muutoksella pyritään ilman elimellistä muutosta femi-nisoimaan transnaisten äänen akustisia piirteitä, kuten perustaajuutta, resonanssia ja äänialaa. Koettua sukupuolta vastaavan äänen on havaittu parantavan transihmisten toimintakykyä ja mielenterveyttä, mikä viittaa äänenmuutoksen merkityksellisyyteen transitioprosessissa. Transnaisten ääniterapiassa käytetyt harjoitteet kuitenkin vaihtelevat ja niitä on tutkittu heikosti. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia ääniterapiamenetelmiä maailmalla hyödynnetään transnaisten äänen feminisoinnissa, kuinka vaikuttavia kyseiset menetelmät ovat ja miten transnaiset suhtautuvat ääniterapiaan kuntoutusmuotona. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin Ovid Medline ja Scopus tietokannoista hakulausekkeella (ABS (transwom*n) OR ABS (mtf) OR ABS ("male to female") OR ABS (male-to-female) AND ABS (voice) AND ABS (pitch) OR ABS ("fundamental frequency") AND ABS (femini*ation) AND NOT ABS (surger*) AND NOT ABS (glottoplast*) AND ABS (therap*)). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui viisi vuosina 2013–2021 julkaistua artikkelia. Analyysissä artikkeleista poimittiin tutkimuskysymyksiin vastaavia useassa tutkimuksessa esiintyviä mittauksia vertailtavaksi. Tulokset ja johtopäätökset. Transnaisten äänen feminisaatioon tähtäävissä ääniterapioissa hyödynnettiin erilaisia terapiamenetelmiä. Samankaltaisuuksia oli kuitenkin havaittavissa. Toistuvina harjoitteina esiintyi eturesonanssin lisääminen esimerkiksi /m/-äännöllä, korkeamman äänenkorkeuden asteittainen tavoittelu eri ääntökonteksteissa ja pitkät vokaaliäännöt kuten /i/ eri nuoteissa ja glissandoina. Asteittainen harjoittelu korostui myös toimintamallina. Uusia taitoja pyrittiin harjoittelemaan ensin äännekontekstissa, josta harjoitteet vaikenivat sana-, fraasi-, lause- ja keskustelutasolle. Puheterapeutti tarjosi malleja ja apuvälineitä tavoitellun äänenkorkeuden löytämiseen ja äänenlaadusta huolehtimiseen. Tulokset viittaavat siihen, että transnaisten äänenkorkeutta pystytään nostamaan ja äänialaa laajentamaan erityisesti korkeilla taajuuksilla uusien toimintamallien harjoittelun myötä. Transnaiset itse pitävät ääniterapiaa hyödyllisenä, mutta vaikuttavat kaipaavan vielä tehokkaampia tuloksia. Lisätutkimusta tarvitaan tehokkaimpien terapiamuotojen ja -harjoitusten tunnistamiseen ja yleistämiseen kliinisessä työssä sekä pitkäaikaishyödyn tarkasteluun.

Tavoitteet: Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella, millaista tietoa monimuuttujamenetelmiä hyödyntävät tutkimukset tarjoavat abstraktien käsitteiden aivoperustasta. Kyky käsitteelliseen ajatteluun on keskeinen osa ihmisyyttä ja sitä tarvitaan paitsi kommunikointiin ja ajatteluun myös käytännön toiminnanohjaamiseen. Aivojen semanttisen muistijärjestelmän toiminnasta on esitetty useita erilaisia malleja, joista eniten keskustelua ovat herättäneet erilaiset versiot kehollistuneen kognition mallista sekä hub-and-spoke-mallista. Suuri osa tutkimuksesta on keskittynyt tarkastelemaan konkreettisiin käsitteisiin liittyviä aivovasteita perinteisillä yksimuuttujamenetelmillä. Abstraktien käsitteiden aivovasteita ymmärretään huomattavasti heikommin. Noin viimeisen kymmenen vuoden aikana käsitteellisen ajattelun aivoperustaan liittyvässä tutkimuksessa ovat yleistyneet monimuuttujamenetelmät, jotka tarkastelevat perinteisten aktivaatiovasteiden keskiarvojen sijaan aktivaation hajontaan perustuvaa informaatiota, mikä mahdollistaa uudenlaisen tavan tarkastella semanttiseen prosessointiin liittyviä aivoverkostoja. Menetelmät: Tutkielmaa varten etsittiin vertaisarvioituja tutkimuksia, joissa on tarkasteltu abstraktien käsitteiden aivoperustaa käyttämällä kielellisiä ärsykkeitä ja aivokuvantamismenetelmänä funktionaalista magneettikuvausta (fMRI). Tutkimuksilta edellytettiin, että käsitteisiin liittyvien fMRI-vasteiden analyyseissä on hyödynnetty ensisijaisesti jotakin monimuuttujamenetelmää. Artikkeleita haettiin PubMed, Web of Science ja Google Scholar -tietokannoista käyttämällä monipuolisesti seuraavien hakusanojen yhdistelmiä: Abstract concepts, Abstract words, Concrete concepts, Concrete words, Word imageability, Word concreteness, fMRI, Multivariate, Multivoxel, Cognitive neuroscience, Semantic, Semantic processing Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että abstraktien käsitteiden aivovasteet ovat hyvin eroteltavissa paitsi konkreettisista käsitteistä myös eri abstraktien käsitteiden välillä. Lisäksi abstrakteihin käsitteisiin liittyvät aivovasteet vaikuttaisivat olevan huomattavan yhdenmukaisia eri koehenkilöiden välillä, sekä alustavasti myös eri kielten välillä. Vahvan kehollistuneen kognition malli ei saanut tukea tuloksista, mutta sen sijaan hub-and-spoke-mallille keskeiset aivoalueet nousivat korostuneesti esiin abstraktien käsitteiden prosessoinnissa. Myös perinteiset vasemman aivolohkon kielialueet etuotsalohkossa ja temporaalilohkossa nousivat korostuneesti esiin useassa tutkimuksessa.

The traditional approach of perfectionism focuses merely on the pathological side of the concept. In this thesis, perfectionism is conceptualized as a multidimensional construct. According to the multidimensional model, perfectionism can be divided into two separate dimensions, maladaptive evaluative concerns and positive achievement strivings. The aim of this thesis was to distinguish between the maladaptive and adaptive sides of perfectionism by examining the connections between different dimensions of perfectionism and psychopathological symptoms, personality traits, and positive outcomes. The main interest was to find out to what extent perfectionistic achievement strivings can be described as a positive side of perfectionism and, on the other hand, how consistently the factor of evaluative concerns reflects the maladaptive side of perfectionism. Also, the meaningfulness of the division between maladaptive and adaptive forms of perfectionism is discussed. The harmfulness of perfectionism is mainly a consequence of concern over mistakes, uncertainty, socially prescribed actions and other factors associated with maladaptive evaluative concerns. On the other hand, more adaptive sides of perfectionism such as high personal standards, ambition and preference for order and organization are not solely responsible for the negative consequences of perfectionism. Positive achievement strivings and its subfacets seem to be connected both with maladaptive and adaptive qualities whereas maladaptive evaluative concerns are consistently correlated with psychopathological symptoms, personality disorders and other negative characteristics. Hence, instead of defining the dimension of positive achievement strivings as an adaptive side of perfectionism, it is better to be understood as a neutral form of perfectionism. In conclusion, according to the present studies of perfectionism there seems to be an overlap between maladaptive evaluative concerns and positive achievement strivings. Hence, it is crucial to define more accurately and in greater detail the concept of perfectionism and tighten the criteria for the dimensions attached to adaptive and maladaptive forms of perfectionism. Even though there is still confusion about depicting the categories of perfectionism, it is crucial to underline the multidimensional nature of perfectionism in order to deal more extensively with the subject.

Attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) is characterized by an early onset of inattention, hyperactivity and impulsiveness. Many studies have shown that ADHD is related to later substance use disorders (SUD). Although the association between the disorders has been proven in several studies, the true nature of this association is still unknown. The latest findings of the association between ADHD and SUD and the mediating factors are discussed in this review. Because substance abuse can cause major problems for individuals and the society, risk factors of SUD should be identified at an early stage. The latest findings have shown that almost one of four SUD patients also meet the diagnostic criteria of ADHD. ADHD patients seem to be in an elevated risk for alcohol, nicotine and marijuana dependence and the use of psychoactive substances. Current research suggests that both genetic and psychosocial factors play a role in the development of SUD in ADHD patients. Genetic studies and studies on families have shown that ADHD and SUD might share a common genetic background. ADHD patients with comorbid conduct disorder seem to have the greatest risk for later SUD. Fetal alcohol and tobacco exposure are risk factors for both ADHD and SUD. In addition, some psychosocial environmental factors, such as academic and social problems, might increase the risk for SUD. The high prevalence of ADHD in SUD patients should be taken into account in the prevention of SUD and in the treatment of both disorders. According to the current knowledge, ADHD medication that is started early on and used properly can reduce the risk for later SUD. However, in order to prevent substance use disorders more effectively, it is important to develop and investigate new possible early preventions for ADHD patients. Instead of treating these disorders separately, we should also provide targeted and optimal treatment for patients with ADHD and comorbid SUD. To make targeted treatment possible, ADHD symptoms should be distinguished from the symptoms of SUD.

Tavoitteet. Aiemmissa tutkimuksissa afasian on havaittu vaikeuttavan työhönpaluun mahdol-lisuuksia huomattavasti verrattuna muihin aivoinfarktipotilaisiin. Varsinkin nuorelle infarktikun-toutujalla työ ja urakehitys ovat usein tärkeitä, mutta työhönpaluun esteenä on usein monen-laisia tekijöitä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tarkastella niitä haasteita, joita afaattiset henkilöt kohtaavat palatessaan takaisin työelämään sairastumisensa jälkeen. Li-säksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten työhönpaluuta voidaan edistää puhetera-peuttisen kuntoutuksen keinoin. Menetelmät. Kandidaatintutkielmassa käytettiin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsaus-ta. Lopullinen aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2021 kahdesta tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Ovid Medline. Hakusanana käytettiin termejä aphasi* (afasia), ”return-to-work” (työhönpaluu), employment (työllisyys), vocational (ammatillinen), career (ura), speech-therap*/speech-and-language-therap* (puheterapia) ja rehabilitat* (kuntoutus). Aineisto rajat-tiin poissulkukriteerejä käyttämällä. Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui lopulta 6 tutki-musartikkelia, jotka analysoitiin laadullisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella afaattiset henkilöt kohtaavat työhönpaluussaan hyvin monimuotoisia haasteita, jotka pystyttiin jakamaan yksi-löllisiin piirteisiin, työn luonteeseen, sosiaalisiin suhteisiin ja työympäristöön liittyviin tekijöihin. Tyypillisimpiä haasteita aiheuttivat teknisten laitteiden käyttö, kommunikaatiotilanteiden vaih-televuus sekä ryhmätilanteet. Tulosten perusteella yksilöllisesti kohdistetulla puheterapialla voidaan mahdollisesti edistää afaattisen henkilön työhönpaluuta, mutta tutkimustieto aiheesta on hyvin niukkaa. Erityisesti lukemisen ja kirjoittamisen taitojen kuntoutus on tämän katsauk-sen perusteella tarpeen afaattiselle henkilölle, jolla on tavoitteenaan paluu työelämään.

Sikiö alkaa omaksua äidinkieltään jo kohdussa viimeisen raskauskolmanneksen aikana. Korva kehittyy aikaisin sikiökauden aikana, ja kuulohermo alkaa lähettää aistimuksia aivoihin noin raskausviikosta 24 alkaen. Ennenaikaisesti syntyneillä eli keskosilla on riski kielellisiin kehitysongelmiin. Keskoseksi määritellään lapsi, joka on syntynyt ennen raskausviikkoa 37 tai painaa alle 2500 grammaa. Suomessa syntyy keskimäärin 3000 keskosta vuodessa ja määrä on nousussa kehittyneen vastasyntyneisyyskauden tehohoidon johdosta. Aikaisemman tutkimuksen perusteella sikiö oppii raskausaikana puheen prosodisia piirteitä ja pystyy erottamaan äitinsä äänen vieraan naisen äänestä sekä äidinkielensä vieraasta kielestä. On epäselvää, miten sairaalan äänialtistus vaikuttaa keskosen puheen havainnointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten sikiöaikainen oppiminen vaikuttaa prosodisen prosessoinnin kehittymiseen ja miten täysiaikaisena syntyneen lapsen prosodisen prosessoinnin valmiudet eroavat keskosena syntyneen valmiuksista. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistohaku tehtiin neljään eri elektroniseen tietokantaan: ProQuestiin, ScienceDirectiin, Pubmed Centraliin (PMC) ja EBSCOHostiin. Hakulauseke muodostui käsitteiden kohdunsisäinen, äidinkielen oppiminen ja prosodia englanninkielisistä vastineista. Aineiston keruuta ohjasi tutkimuksille asetetut valintakriteerit: 1) tutkimuksen tuli olla vertaisarvioitu, 2) julkaisuvuosi 2006–2017, 3) tutkimuksen tuli olla luettavissa englannin tai suomen kielellä, 4) koko tekstin tuli olla saatavilla, 5) tutkimuksen tuli liittyä kirjallisuuskatsauksen aiheeseen, 6) ei kokoomatutkimuksia. Hakulausekkeella löytyi 38 tieteellistä artikkelia, joista lopulliseen aineistoon valikoitui kahdeksan artikkelia. Kaikkien kahdeksan artikkelin perusteella prosodinen prosessointi alkoi kehittyä sikiöaikana. Kolmessa artikkelissa oli mukana keskosia, ja niiden perusteella täysiaikaisella lapsella on paremmat valmiudet prosodiseen prosessointiin kuin keskosena syntyneellä. Kahden tutkimuksen mukaan keskosilla oli poikkeava prosodinen prosessointikyky ainakin ensimmäisten kuuden elinkuukauden ajan. Tulokset vahvistavat aikaisempaa tutkimusta aiheesta. Keskosten syntymänjälkeistä hoitoa tulisi kehittää kielen kehityksen näkökulmasta.

In brain imaging research, two types of inferences are regularly employed: direct inference proceeds from a cognitive function to observed brain activation, whereas inverse inference takes an opposite direction from observed activation to a cognitive function. Inverse inference is more problematic of these two. Its hasty application could lead to errors in the interpretation of experimental results. In this study, conditions for the succesful use of inverse inference are analyzed. To start with, inverse inference should always be part of the testing process of a neurocognitive model, and there should be at least preliminary understanding of the neural correlates of cognitive functions. With the help of Bayesian analysis, quantitative estimates for the strength of inverse inference could be calculated. The bayesian analysis shows that this strength is inversely proportional to the number of different experimental tasks associated with activations in the region of interest. There is also an important distinction between two types of inverse inference: constrained inference is restricted to the activations associated with one type of experimental task, wheras unconstrained inference involves all the tasks that activate the region of interest. Especially unconstrained inference is strengthened by the use of large pools of experimental results, which are recently collected to the neuroscientific databases such as BrainMap or NeuroSynth. One problem for inverse inference is that there are not any commonly accepted taxonomies of cognitive functions. The lack of unitary vocabulary could leave the mapping between mental functions and brain mechanisms indeterminate. As a solution, some researchers have developed cognitive ontologies, which are formal knowledge structures with an explicit goal to define unitary empirically-based cognitive concepts. As a conclusion, it could be stated that if the above mentioned considerations are carefully taken into account, the employment of inverse inference becomes acceptable in the context of brain imaging studies.

The connection between cognitive biases and pathological gambling has been under investigation for a while now. In this paper the link between problem gambling and cognitive biases, is examined in the context of their simultaneous coexistence and in their possible cause and effect relationship. This paper attempts to answer the questions: What or which cognitive biases are linked to problem gambling? In what way are they linked? Are there some identifiable mechanisms, that can be used to explain how the cognitive biases might lead into, and help to maintain the habit of problem gambling? The cognitive biases covered in this paper are: Gamblers fallacy, illusion of control, near-miss, chasing and entrapment, as well as double-switching and related dual processing model.