Browsing by Title

Suicidal and death-related speech and self-harming behavior can manifest themselves even in young children. This review briefly considered suicidal thoughts, speech and behavior of children, ages 2 to 8. The focus was on the manifestation and assessment of suicidality as well as on the risk factors related to it. One target of interest was also children’s cognitions of death and suicide. On the basis of research, suicidality in children is rare and is associated with psychiatric disorders of the child. Associations between child´s suicidality, traumatic experiences and parents’ psychopathology have also been researched but there is no consensus on the topic. Suicidality in childhood is a likely risk factor for suicidality later in life so early intervention for suicidal thoughts and self-harming behavior is crucial. More research on the topic is needed and children’s understanding of death and suicide should be considered when examining their suicidality. 2-8 years old children are an extremely heterogenic group concerning their development and assessing motives and intents behind their thoughts, speech and behavior can be extremely challenging. More information of how suicidality manifests itself in thoughts, speech and behavior of young children and compared to older children is still necessary.

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä autismikirjon häiriön lasten arvioinnissa tulisi nykyistä paremmin huomioida, kun heille valitaan sopivaa AAC-keinoa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, onko arvioinnin tueksi olemassa tutkimusten tukemia arviointimenetelmiä. Aiempien tutkimusten perusteella puheterapeuttien toteuttama AAC-keinoja tarvitsevien autismikirjon häiriön lasten arviointi perustuu vielä liiaksi tuttujen ja helposti saatavilla olevien menetelmien käyttöön, kokemusperäiseen, koulutuksissa ja kollegoilta saatuun tietoon sekä tutkimuksiin. Ilman tarkempia ohjeistuksia ja suoria, systemaattisia arviointimenetelmiä esimerkiksi symbolifunktion tai muiden taitojen kehityksen ongelmat saattavat jäädä löytämättä, jolloin lapsi ei saa tarpeittansa vastaavaa AAC-keinoa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus, johon etsittiin aineistoa kolmesta tieteellisestä tietokannasta. Hakusanoina käytettiin termejä autismikirjon häiriö, AAC-keinot ja arviointi, jotka hakulausekkeessa olivat muodossa autis* ja asd, aac ja augmentative and alternative communication sekä assess* ja evaluat*. Hakutuloksista valittiin artikkeleita ensin otsikon ja abstraktin perusteella, ja näistä koko tekstin perusteella valittiin 9 artikkelia. Yksi artikkeli valittiin hakutuloksista löytyneen artikkelin lähdetiedoista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten perusteella autismikirjon häiriön lapsilta kannattaa arvioida nykyistä paremmin symbolifunktiota, semanttista organisointia ja kategorisointia, yhdistämis- ja jäljittelytaitoja sekä taitojen vakiintumista ja yleistymistä. Tutkimusten koehenkilömäärät olivat kuitenkin pieniä, minkä vuoksi tulokset ovat vain suuntaa antavia. Havaitsemista ja symboleiden ymmärtämistä voidaan tutkia ComFor-arviointimenetelmällä, jonka reliabiliteetti ja validiteetti todettiin hyviksi. Semanttista organisointia ja kategorisointia voidaan tutkia muokatulla MTS-testillä, mutta menetelmä tarvitsee vielä lisää tutkimusta.

Tavoitteet. Äänentuottoon osallistuvat sekä motorinen korteksi, että limbinen järjestelmä ja häiriö näiden kahden yhteistoiminnassa voi johtaa äänentuoton häiriintymiseen. Psyykkinen stressi on yksi tähän yhteistoimintaan vaikuttava tekijä, ja sitä pidetään riskitekijänä erityisesti toiminnallisten äänihäiriöiden syntymiselle. Toiminnalliset äänihäiriöt ovat häiriöitä, joissa kurkunpään elimelliset ongelmat eivät selitä äänioireita. Näiden häiriöiden tunnistamisessa ja luokittelussa on vaihtelua. Häiriöiden taustamekanismien tunteminen edesauttaa häiriöiden erottelemista ja tunnistamista, ja antaa pohjaa toimiville interventioille. Tässä katsauksessa kootaan yhteen saatavilla oleva tieto toiminnallisten äänihäiriöiden aivoperustasta, ja vertaillaan saatua tietoa normaalitilanteeseen, ja stressin aikaansaamiin muutoksiin aivotoiminnassa äänentuoton aikana. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista tammikuussa 2024. Lopullinen hakulauseke Medlinessa oli exp MRI/ OR fMRI.mp OR exp Brain/ AND exp Voice Disorders/ OR dysphoni*.mp, ja Scopuksessa TITLE-ABS-KEY ((neuroimaging OR fmri OR (neural AND control)) AND (dysphoni* OR (voice AND disorder))). Valintakriteerien mukaisen karsinnan jälkeen aineisto koostui neljästä artikkelista, käsinpoiminnalla löytyi yksi artikkeli lisää. Artikkelit olivat vuosilta 2012-2017. Aineiston analysoinnin kannalta tärkeät tiedot taulukoitiin. Tulokset ja johtopäätökset. Toiminnallisissa äänihäiriöissä motorisen korteksin osat, sekä vaihtelevasti limbisen järjestelmän osat ovat yliaktiivisia verrattuna normaalitilanteeseen. Lisäksi äänentuoton limbis-motorinen kontrolli ja tunnesäätelyn top-down kontrolli ovat häiriintyneet, muistuttaen stressin aikaansaamia muutoksia aivotoiminnassa. Nämä muutokset voivat olla syy uusien toimimattomien lihasaktivaation mallien synnylle ja ylläpidolle, ja saattavat sitä kautta osa toiminnallisten äänihäiriöiden taustamekanismia. Vaihtelevien tutkimusmenetelmien ja tutkimustehtävien, sekä pienen otoskoon vuoksi tulokseen on suhtauduttava varauksella, mutta se vahvistaa aikaisempaa käsitystä tunnesäätelyn merkityksestä äänentuotolle. Lisätutkimus aiheesta voisi antaa vankempaa pohjaa interventioille, sekä parantaa äänihäiriöiden erotusdiagnostiikkaa ja luokittelua.

Tavoitteet. Ääniongelmat ovat yleisiä ja ne ovat lisääntyneet. Niiden on havaittu heikentävän yksilöiden elämänlaatua ja niillä on todettu merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Terveydenhuollon resurssit ovat niukentuneet, mikä on lisännyt kansantaloudellisen analyysin tarvetta terveydenhuollon päätöksenteossa. Ääniongelmien taloudellisia vaikutuksia oli toistaiseksi tutkittu niukasti ja kokoavaa analyysiä kustannuksista ei ollut vielä tuotettu. Onkin perusteltua tarkastella ääniongelmien kustannuksia, jotta saataisiin kokonaisnäkemys niiden taloudellisten vaikutusten laajuudesta. Kustannuksia tarkastellaan tässä tutkielmassa CoI-lähestymistavalla (Cost of Illness), joka käsittää terveystaloustieteellisten kustannusarviointimenetelmien tutkimusperinteen. Kustannusten arvioinnin jälkeen voi edetä tutkimaan esimerkiksi ääniongelmien preventiivisten hoitojen hyötyjen ja kustannusten suhdetta. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaku tehtiin PubMed-, Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista tammikuussa 2024. Hakulausekkeeseen sisällytettiin taloudelliseen arviointiin ja ääniongelmiin liittyviä termejä. Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui tarkastelun jälkeen seitsemän artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2012–2022. Aineisto analysoitiin poimimalla artikkeleista tämän kirjallisuuskatsauksen kannalta tärkeimmät tiedot ja pohtimalla niitä. Aineisto kuvattiin tarkemmin taulukkoon ja tiedoista luotiin tutkielmaan synteesi. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkelit edustivat kolmenlaisia tutkimusasetelmia. Aineistot koostuivat terveys- ja korvaustietokannoista äänihäiriöiden taustadiagnooseilla (ICD-9) haetuista tiedoista, yksittäisen klinikan potilastiedoista ja opettajien, ammatillisen äänihäiriön riskiryhmässä olevien, kyselytutkimusvastauksista. Tutkimusartikkeleissa raportoitujen kustannusten välillä oli vaihtelua. Artikkeleissa oli raportoitu suoria ja epäsuoria kustannuksia erilaisista otoksista. Tuloksista ilmeni, että äänihäiriödiagnoosit ovat kasvussa ja siksi myös hoitojen (suorat) kustannukset ovat kasvaneet. Äänihäiriöiden yleistyminen ja niiden kustannusten nousu selittynee osin hoitojen patoutuneella kysynnällä; hoitoon hakeutuvien osuus on edelleen suhteellisen pieni. Leikkaushoidot kasvattavat suoria kustannuksia ja työpoissaoloja (epäsuoria kustannuksia). Hidas hoitoon pääsy nostaa kustannuksia, koska siihen liittyy sairauden pahenemista, vääriä diagnooseja ja hoitoja sekä elämänlaadun ja työn tuottavuuden heikentymistä. Nopea hoitoon pääsy onkin itsessään preventiivinen toimi. Ääniongelmat ovat opettajilla yleisiä ja niistä aiheutuu paljon epäsuoria kustannuksia, erityisesti työn tuottavuus heikkenee äänihäiriöissä. Ääniongelmien hoitojen tutkimiseen kannattaisi jatkossa panostaa yhä enemmän.

Tavoitteet. Ääniterapia on Suomessa ensisijainen hoitomuoto transihmisten äänen transitioprosessissa. Ääntöelimistön toimintamallien muutoksella pyritään ilman elimellistä muutosta femi-nisoimaan transnaisten äänen akustisia piirteitä, kuten perustaajuutta, resonanssia ja äänialaa. Koettua sukupuolta vastaavan äänen on havaittu parantavan transihmisten toimintakykyä ja mielenterveyttä, mikä viittaa äänenmuutoksen merkityksellisyyteen transitioprosessissa. Transnaisten ääniterapiassa käytetyt harjoitteet kuitenkin vaihtelevat ja niitä on tutkittu heikosti. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia ääniterapiamenetelmiä maailmalla hyödynnetään transnaisten äänen feminisoinnissa, kuinka vaikuttavia kyseiset menetelmät ovat ja miten transnaiset suhtautuvat ääniterapiaan kuntoutusmuotona. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin Ovid Medline ja Scopus tietokannoista hakulausekkeella (ABS (transwom*n) OR ABS (mtf) OR ABS ("male to female") OR ABS (male-to-female) AND ABS (voice) AND ABS (pitch) OR ABS ("fundamental frequency") AND ABS (femini*ation) AND NOT ABS (surger*) AND NOT ABS (glottoplast*) AND ABS (therap*)). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui viisi vuosina 2013–2021 julkaistua artikkelia. Analyysissä artikkeleista poimittiin tutkimuskysymyksiin vastaavia useassa tutkimuksessa esiintyviä mittauksia vertailtavaksi. Tulokset ja johtopäätökset. Transnaisten äänen feminisaatioon tähtäävissä ääniterapioissa hyödynnettiin erilaisia terapiamenetelmiä. Samankaltaisuuksia oli kuitenkin havaittavissa. Toistuvina harjoitteina esiintyi eturesonanssin lisääminen esimerkiksi /m/-äännöllä, korkeamman äänenkorkeuden asteittainen tavoittelu eri ääntökonteksteissa ja pitkät vokaaliäännöt kuten /i/ eri nuoteissa ja glissandoina. Asteittainen harjoittelu korostui myös toimintamallina. Uusia taitoja pyrittiin harjoittelemaan ensin äännekontekstissa, josta harjoitteet vaikenivat sana-, fraasi-, lause- ja keskustelutasolle. Puheterapeutti tarjosi malleja ja apuvälineitä tavoitellun äänenkorkeuden löytämiseen ja äänenlaadusta huolehtimiseen. Tulokset viittaavat siihen, että transnaisten äänenkorkeutta pystytään nostamaan ja äänialaa laajentamaan erityisesti korkeilla taajuuksilla uusien toimintamallien harjoittelun myötä. Transnaiset itse pitävät ääniterapiaa hyödyllisenä, mutta vaikuttavat kaipaavan vielä tehokkaampia tuloksia. Lisätutkimusta tarvitaan tehokkaimpien terapiamuotojen ja -harjoitusten tunnistamiseen ja yleistämiseen kliinisessä työssä sekä pitkäaikaishyödyn tarkasteluun.

Tavoitteet: Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella, millaista tietoa monimuuttujamenetelmiä hyödyntävät tutkimukset tarjoavat abstraktien käsitteiden aivoperustasta. Kyky käsitteelliseen ajatteluun on keskeinen osa ihmisyyttä ja sitä tarvitaan paitsi kommunikointiin ja ajatteluun myös käytännön toiminnanohjaamiseen. Aivojen semanttisen muistijärjestelmän toiminnasta on esitetty useita erilaisia malleja, joista eniten keskustelua ovat herättäneet erilaiset versiot kehollistuneen kognition mallista sekä hub-and-spoke-mallista. Suuri osa tutkimuksesta on keskittynyt tarkastelemaan konkreettisiin käsitteisiin liittyviä aivovasteita perinteisillä yksimuuttujamenetelmillä. Abstraktien käsitteiden aivovasteita ymmärretään huomattavasti heikommin. Noin viimeisen kymmenen vuoden aikana käsitteellisen ajattelun aivoperustaan liittyvässä tutkimuksessa ovat yleistyneet monimuuttujamenetelmät, jotka tarkastelevat perinteisten aktivaatiovasteiden keskiarvojen sijaan aktivaation hajontaan perustuvaa informaatiota, mikä mahdollistaa uudenlaisen tavan tarkastella semanttiseen prosessointiin liittyviä aivoverkostoja. Menetelmät: Tutkielmaa varten etsittiin vertaisarvioituja tutkimuksia, joissa on tarkasteltu abstraktien käsitteiden aivoperustaa käyttämällä kielellisiä ärsykkeitä ja aivokuvantamismenetelmänä funktionaalista magneettikuvausta (fMRI). Tutkimuksilta edellytettiin, että käsitteisiin liittyvien fMRI-vasteiden analyyseissä on hyödynnetty ensisijaisesti jotakin monimuuttujamenetelmää. Artikkeleita haettiin PubMed, Web of Science ja Google Scholar -tietokannoista käyttämällä monipuolisesti seuraavien hakusanojen yhdistelmiä: Abstract concepts, Abstract words, Concrete concepts, Concrete words, Word imageability, Word concreteness, fMRI, Multivariate, Multivoxel, Cognitive neuroscience, Semantic, Semantic processing Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että abstraktien käsitteiden aivovasteet ovat hyvin eroteltavissa paitsi konkreettisista käsitteistä myös eri abstraktien käsitteiden välillä. Lisäksi abstrakteihin käsitteisiin liittyvät aivovasteet vaikuttaisivat olevan huomattavan yhdenmukaisia eri koehenkilöiden välillä, sekä alustavasti myös eri kielten välillä. Vahvan kehollistuneen kognition malli ei saanut tukea tuloksista, mutta sen sijaan hub-and-spoke-mallille keskeiset aivoalueet nousivat korostuneesti esiin abstraktien käsitteiden prosessoinnissa. Myös perinteiset vasemman aivolohkon kielialueet etuotsalohkossa ja temporaalilohkossa nousivat korostuneesti esiin useassa tutkimuksessa.

The traditional approach of perfectionism focuses merely on the pathological side of the concept. In this thesis, perfectionism is conceptualized as a multidimensional construct. According to the multidimensional model, perfectionism can be divided into two separate dimensions, maladaptive evaluative concerns and positive achievement strivings. The aim of this thesis was to distinguish between the maladaptive and adaptive sides of perfectionism by examining the connections between different dimensions of perfectionism and psychopathological symptoms, personality traits, and positive outcomes. The main interest was to find out to what extent perfectionistic achievement strivings can be described as a positive side of perfectionism and, on the other hand, how consistently the factor of evaluative concerns reflects the maladaptive side of perfectionism. Also, the meaningfulness of the division between maladaptive and adaptive forms of perfectionism is discussed. The harmfulness of perfectionism is mainly a consequence of concern over mistakes, uncertainty, socially prescribed actions and other factors associated with maladaptive evaluative concerns. On the other hand, more adaptive sides of perfectionism such as high personal standards, ambition and preference for order and organization are not solely responsible for the negative consequences of perfectionism. Positive achievement strivings and its subfacets seem to be connected both with maladaptive and adaptive qualities whereas maladaptive evaluative concerns are consistently correlated with psychopathological symptoms, personality disorders and other negative characteristics. Hence, instead of defining the dimension of positive achievement strivings as an adaptive side of perfectionism, it is better to be understood as a neutral form of perfectionism. In conclusion, according to the present studies of perfectionism there seems to be an overlap between maladaptive evaluative concerns and positive achievement strivings. Hence, it is crucial to define more accurately and in greater detail the concept of perfectionism and tighten the criteria for the dimensions attached to adaptive and maladaptive forms of perfectionism. Even though there is still confusion about depicting the categories of perfectionism, it is crucial to underline the multidimensional nature of perfectionism in order to deal more extensively with the subject.

Attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) is characterized by an early onset of inattention, hyperactivity and impulsiveness. Many studies have shown that ADHD is related to later substance use disorders (SUD). Although the association between the disorders has been proven in several studies, the true nature of this association is still unknown. The latest findings of the association between ADHD and SUD and the mediating factors are discussed in this review. Because substance abuse can cause major problems for individuals and the society, risk factors of SUD should be identified at an early stage. The latest findings have shown that almost one of four SUD patients also meet the diagnostic criteria of ADHD. ADHD patients seem to be in an elevated risk for alcohol, nicotine and marijuana dependence and the use of psychoactive substances. Current research suggests that both genetic and psychosocial factors play a role in the development of SUD in ADHD patients. Genetic studies and studies on families have shown that ADHD and SUD might share a common genetic background. ADHD patients with comorbid conduct disorder seem to have the greatest risk for later SUD. Fetal alcohol and tobacco exposure are risk factors for both ADHD and SUD. In addition, some psychosocial environmental factors, such as academic and social problems, might increase the risk for SUD. The high prevalence of ADHD in SUD patients should be taken into account in the prevention of SUD and in the treatment of both disorders. According to the current knowledge, ADHD medication that is started early on and used properly can reduce the risk for later SUD. However, in order to prevent substance use disorders more effectively, it is important to develop and investigate new possible early preventions for ADHD patients. Instead of treating these disorders separately, we should also provide targeted and optimal treatment for patients with ADHD and comorbid SUD. To make targeted treatment possible, ADHD symptoms should be distinguished from the symptoms of SUD.

Tavoitteet. Aiemmissa tutkimuksissa afasian on havaittu vaikeuttavan työhönpaluun mahdol-lisuuksia huomattavasti verrattuna muihin aivoinfarktipotilaisiin. Varsinkin nuorelle infarktikun-toutujalla työ ja urakehitys ovat usein tärkeitä, mutta työhönpaluun esteenä on usein monen-laisia tekijöitä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tarkastella niitä haasteita, joita afaattiset henkilöt kohtaavat palatessaan takaisin työelämään sairastumisensa jälkeen. Li-säksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten työhönpaluuta voidaan edistää puhetera-peuttisen kuntoutuksen keinoin. Menetelmät. Kandidaatintutkielmassa käytettiin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsaus-ta. Lopullinen aineistohaku suoritettiin helmikuussa 2021 kahdesta tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Ovid Medline. Hakusanana käytettiin termejä aphasi* (afasia), ”return-to-work” (työhönpaluu), employment (työllisyys), vocational (ammatillinen), career (ura), speech-therap*/speech-and-language-therap* (puheterapia) ja rehabilitat* (kuntoutus). Aineisto rajat-tiin poissulkukriteerejä käyttämällä. Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui lopulta 6 tutki-musartikkelia, jotka analysoitiin laadullisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella afaattiset henkilöt kohtaavat työhönpaluussaan hyvin monimuotoisia haasteita, jotka pystyttiin jakamaan yksi-löllisiin piirteisiin, työn luonteeseen, sosiaalisiin suhteisiin ja työympäristöön liittyviin tekijöihin. Tyypillisimpiä haasteita aiheuttivat teknisten laitteiden käyttö, kommunikaatiotilanteiden vaih-televuus sekä ryhmätilanteet. Tulosten perusteella yksilöllisesti kohdistetulla puheterapialla voidaan mahdollisesti edistää afaattisen henkilön työhönpaluuta, mutta tutkimustieto aiheesta on hyvin niukkaa. Erityisesti lukemisen ja kirjoittamisen taitojen kuntoutus on tämän katsauk-sen perusteella tarpeen afaattiselle henkilölle, jolla on tavoitteenaan paluu työelämään.

Tavoitteet. Aivovauriosta seuranneessa afasiassa voi kirjoitustaitoon liittyvä äänne-kirjain -vastaavuustieto häiriintyä. Kirjoittaminen on yhteiskunnassamme keskeinen taito, joten sen kuntoutuminen on tärkeä osa afasiasta kuntoutumista. Tutkimuksessa luodaan katsaus afasian äänne-kirjain -vastaavuustiedon häiriön kuntoutukseen sekä kuntoutuksen vaikutuksiin kirjoittamiseen, kieleen, toiminnalliseen kommunikaatioon ja arjessa selviytymiseen. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto kerättiin kolmesta eri tietokannasta sekä käsinpominnalla. Hakulauseke oli muotoa aphasia AND (writing OR spelling OR agraphia OR dysgraphia) AND (rehabilit* OR therap* OR treatment* OR intervention*) AND (outcome* OR effect*). Haun kautta aineistoon valikoitui 8 ja käsinpominnalla 2 vertaisarvioitua artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Interventiot sisälsivät eniten fonologisen analyysin tehtäviä, sanelukirjoittamista ja avainsanojen hyödyntämistä. Ne erosivat toisistaan painottumisessa subleksikaaliseen reittiin vs. kirjoittamisen tiedonkäsittelyn kokonaisuuteen sekä siinä, kuinka pitkän tekstin tuottamista kuntoutettiin. Tuloksia eri interventioiden paremmuudesta ei noussut esiin. Kuntoutuksella oli positiivisia vaikutuksia äänne-kirjain -vastaavuuksien oppimiseen ja näiden vastaavuuksien soveltamiseen sanatasoisessa kirjoittamisessa. Positiivisia vaikutuksia havaittiin myös pidemmän tekstin tuottamiseen. Arjessa selviytymisen näkökulmaa oli huomioitu vain vähän, mutta raportoidut vaikutukset olivat positiivisia. Kirjoittamisen ja lukemisen subleksikaalisten taitojen kuntoutumisella oli toisiinsa yleistyviä vaikutuksia. Kuntoutuksesta saadut hyödyt olivat säilyneet seurantamittauksissa. Vaikutukset leksikaaliseen kirjoittamiseen, suulliseen nimeämiseen ja fonologisten taitojen kokonaisuuteen olivat epäselviä. Tulosten perusteella afasian subleksikaalisen kirjoittamisvaikeuden kuntoutuksella voi olla positiivisia vaikutuksia.