Browsing by discipline "ympäristöekologia"
Now showing items 21-27 of 27
-
(2020)In reductive dehalogenation, halogenated compounds act as electron acceptors in respiration or cometabolic reactions. The halogen atom is removed and usually replaced with hydrogen. Polybrominated diphenyl ethers (PBDEs) are persistent and toxic compounds, which have been extensively used as flame retardants. Even after bans and use restrictions, they are released to the environment from products manufactured earlier. PBDEs have been found ubiquitously in the environment. In anaerobic conditions like in sediments, they can be degraded through reductive dehalogenation. While remediating contaminated sediments, knowledge is needed about factors affecting the degradation of PBDEs. In the present work, anaerobic debromination of two PBDEs, BDE-47 and BDE-209 in sediment was investigated in microcosms. Sediment samples were taken from the estuary of the Kymijoki River from the Baltic, and from two sites in Lake Kernaalanjärvi, one representing clean and the other contaminated sediment. In addition to sampling site, the effect of incubation temperature on the degradation rate and products was investigated with different treatments, and possible abiotic degradation was examined with autoclaved controls. The samples were analyzed with gas chromatograph with electron capture detector (GC-µECD). The amounts of Dehalococcoides and total bacteria as 16S rRNA gene copies were determined with qPCR. Hypotheses were that debromination is faster in contaminated sediments, in warmer temperature, and in the microcosms with more bacteria of the genus Dehalococcoides. The half-time of BDE-47 varied from 173 to 7701 weeks, and that of BDE-209 from 28 to 173 weeks. The debromination rate could not be explained with sampling sites or incubation temperature, but the degradation of BDE-47 was significantly slower in autoclaved microcosms. In the microcosms where BDE-47 was removed most, the main debromination product was BDE-8. In the microcosms with sediment from the clean site of Lake Kernaalanjärvi, the amount of BDE-47 did not decrease. Obviously, bacteria capable of degrading it are not abundant in sites with little or no previous contamination with organohalogens. The removal of BDE-209 in autoclaved microcosms is probably explained with abiotic degradation or adsorption so that the compound is not extractable. At the end of incubation, there were more total bacteria in the microcosms with BDE-47 than those with BDE-209. The proportion of Dehalococcoides was greater in the microcosms with BDE-209, those incubated in room temperature, and those not autoclaved. Debromination was faster in the microcosms with more total bacteria in the beginning or Dehalococcoides at the end. BDE-47 proved to be more persistent than in the literature reviewed. The hypotheses about the effect of the incubation temperature and the contamination of the sediment did not reach statistical significance, but the importance of Dehalococcoides for debromination was established according to the hypothesis.
-
(2019)Antibioottien ylenmääräinen käyttö ja uusien antibioottien puute ovat johtaneet antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamien sairauksien yleistymiseen. Lisääntynyt antibioottiresistenssi on maailmanlaajuinen ongelma, joka uhkaa globaalia terveyttä ja ruoan turvallisuutta. Staphylococcus aureus ja Pseudomonas aeruginosa ovat sairaaloissa yleisiä infektioita aiheuttavia mikrobeja. Metisilliiniresistentti S. aureus eli MRSA pystyy aiheuttamaan infektioita lähes missä tahansa kudoksessa. P. aeruginosa on akvaattisissa ympäristöissä yleinen mikrobi, joka on usein luonnollisesti vastustuskykyinen useille antibiooteille. Lisäksi molemmat bakteerit kykenevät biofilmin muodostamiseen, joka heikentää entisestään antibioottien tehoa. Jätevesien puhdistamoilla on yleisesti havaittu esiintyvän S. aureus- ja P. aeruginosa -bakteereita, mutta suurin osa tutkimuksista on keskittynyt tulevan ja käsitellyn jäteveden mikrobimääriiin ja/tai aktiivilietteeseen. Jätevesillä on ehdotettu olevan merkittävä rooli antibioottiresistenssin kehittymisessä ja leviämisesessä. Jätevesien puhdistamot keräävät yhteen kotitalouksien, teollisuuden ja sairaaloiden jätevesiä ja luovat niiden mukana tulleille mikrobeille tilaisuuden sekoittua ja vaihtaa geneettistä materiaalia, kuten antibioottiresistenssigeenejä. Toisaalta ne ovat myös paikkoja, joissa antibioottiresistenssejä bakteereita vastaan voi kehittyä uusia antimikrobiaalisia aineita tuottavia mikrobeja. Pro Gradu tutkielmani on osa TWIN-A konsortion hanketta ”uusia antibiootteja jätteistä”, jonka päämääränä on uusien antimikrobiaalisten aineiden löytäminen jätevesistä ja teollisista komposteista. Pro Gradu tutkielmassani kartoitan S. aureus ja P. aeruginosa bakteerien esiintymistä jätevedenpuhdistamoiden eri prosesseissa reaaliaika-PCR:n perusteella. Tutkimukseni tuloksia voidaan käyttää hankkeen jatkotutkimuksissa sekä jätevedenpuhdistamoiden riskinarvioinnissa. S. aureus -bakteeria kartoitettiin metisilliiniresistenttiä koodaavan mecA-geenin avulla ja S. aureus -bakteerille spesifistä nukleaasia koodaavan nucA-geenien avulla. P. aeruginosa -bakteeria kartoitettiin gyrB- ja ecfX-geenien avulla. Lisäksi näiden geenien kartoituksessa oli apuna koettimet.GyrB- ja ecfX-geeneissä olevilla muutoksilla on havaittu olevan vaikutusta bakteerin virulenssikykyyn. Kartoitettuja geenejä havaittiin esiintyvän yleisesti jätevedenpuhdistamojen prosesseissa, mutta pitoisuudet olivat alle määritysrajan. MecA-geenin esiintymisfrekvenssi oli nucA-geeniä suurempi, joka voi johtua siitä, että mecA-geeniä esiintyy myös muilla stafylokokki-lajeilla, kun nucA-geeni on spesifinen S. aureus-lajille. Myös gyrB-geenin esiintymisfrekvenssi oli korkeampi kuin ecfX-geenin, joka selittynee gyrB-geenin heikommalla lajispesifisyydellä. Kaikkien kartoitettujen geenien esiintyminen oli painottunut välppeeseen, aktiivilietteisiin, raakalietteeseen, palautuslietteeseen ja tiivistämölietteisiin. Välppeen läheinen kontakti ihmisen kanssa ja suuri orgaanisen aineen määrä selittävät korkeita esiintymisfrekvenssejä tässä prosessissa. Mikrobeille otolliset olot ja mikrobien sorptio aktiivilietteeseen selittävät kartoitettujen bakteerien yleisyyden aktiivilietteissä ja sen jälkeisissä prosesseissa mädättämölle asti. Mädättämöllä anaerobinen mädätys johtaa kartoitettujen geenien vähenemiseen. Mädättämöliete käsitellään Suomessa pääosin kompostoimalla, jossa lämpötilan nousu tappaa suurimman osan patogeeneistä. Kartoitettujen geenien poistuminen jätevedenpuhdistusprosesseista aktiivilietteen mukana, selittää myös geenien matalamman esiintymisfrekvenssin käsitellyssä jätevedessä verrattuna tulevaan jäteveteen. Tulosten perusteella kartoitetut bakteerit ja niiden antibioottiresistenssigeenit eivät aiheuta riskiä ympäristölle. Vaikka havaitut pitoisuudet olivat alle määritysrajan on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että ympäristötekijöistä riippuen antibioottiresistenssigeenit ja bakteerit voivat kertyä ympäristöön ja sopivissa olosuhteissa lisääntyä ekspotentiaalisesti. Multiresistenssien bakteerien on myös havaittu selviävän paremmin jätevedenpuhdistusprosesseista, jonka vuoksi tilannetta olisi hyvä seurata tulevaisuudessa.
-
(2018)For a long time protected areas have been vital in conserving species and biodiversity. But due to climate change it is important to study whether the protected area networks are able to fulfill their goals also in a changing climate. Because of climate change the amount of southern species is increasing. At the same time the number of northern species is declining as are the suitable habitats for them. In order to adapt to changes in the climate, species are forced to shift their distributions poleward and upward. As a result, species communities are changing and some species may be threatened with extinction. It is therefore urgent to study whether the protected areas can alleviate the effects of climate change and whether they are capable to protect biodiversity in a changing climate. The aim of the study was to investigate whether the protected areas in Finland have been able to alleviate the effects of climate change in the bird species communities. The study was based on line transect bird censuses carried out in 182 protected areas during the years 1980–1999 and 2000–2015. Community temperature index (CTI) was used to study bird communities’ response to temperature change. Thus, CTI is used as a climate change indicator. CTI is based on the average temperature of the species range. A higher CTI value therefore indicates that a higher proportion of birds in the community are warm-dwelling species whereas the low CTI value indicates the opposite. The aim was to find out how the size of the protected area, connectivity between the protected areas and the type of habitat had affected the change of CTI between research periods. Protected areas were divided into three groups based on their location: northern, central and southern parts. 14 models were built in each part, ranked according to their AIC values. Linear regression analysis was used as the analytical method. During the research period, CTI had risen in 155 protected areas indicating a change in the direction of warmer bird communities. However, we found out that certain features of protected areas were able to alleviate the effects of climate change. Better connectivity decreased the changes in bird communities in the northern and central parts. But in the southern parts a similar effect was not found, possibly due to the smaller size of the protected areas and the lower degree of connectivity. The larger size of the protected area was supposed to reduce the changes in CTI but the results did not support this hypothesis. In all parts open habitats were more effective in alleviating the effects of climate change than the forest habitats. On the basis of the results, increasing the connectivity between protected areas could potentially be advantageous for the species suffering from climate change.
-
(2020)Työn tarkoituksena oli perehtyä valuma-alueiden dynamiikkaan kartoittamalla Vantaan Myyraksenojan virtaamia ja vedenlaatua sekä Kuusijärven ja Bisajärven vaikutuksia Myyraksenojan vedenlaatuun. Työ tehtiin Vantaan kaupungille, Maankäytön, rakentamisen ja ympäristön toimialalle, Kuntatekniikan keskus tulosalueelle, Vesihuollon yleissuunnittelu yksikölle. Työlle oli asetettu kaksi hypoteesia. Ensimmäisessä hypoteesissa oletettiin, että sadetapahtumien vaikutuksesta Myyraksenojan valuma-alueen pintavalunta ja avouoman virtaama kasvavat valuma-alueen ominaisuuksien mukaisesti ja että valuma-alueen järvet, Kuusijärvi ja Bisajärvi tasaavat sateen aiheuttamia virtaamahuippuja Myyraksenojan vesistössä. Toisessa hypoteesissa oletettiin, että Bisajärven valuma-alueelta Myyraksenojaan laskeva vesi on laadullisesti puhtaampaa kuin Kuusijärven valuma-alueelta Myyraksenojaan laskeva vesi, koska Bisajärvi on luonnontilainen järvi ja Kuusijärvi on ympärivuotisen ihmistoiminnan alainen järvi. Työn tutkimusalueena olivat Myyraksenojan valuma-alueen pääuoma sekä valuma-alueella sijaitsevat Kuusijärvi ja Bisajärvi. Tutkimusalueesta mitattiin virtausta, sademääriä, veden lämpötilaa ja otettiin vesinäytteitä, joista analysoitiin biologisia, fysikaalisia ja kemiallisia tekijöitä. Virtausta, sademääriä ja veden lämpötilaa mitattiin jatkuvatoimisilla mittareilla ajanjaksolla 28.4.2015-5.6.2015. Jatkuvatoimisen virtausmittarin ja veden lämpötilamittarin lisäksi virtauksia ja veden lämpötilaa mitattiin kenttäolosuhteissa aina vesinäytteidenoton yhteydessä. Vesinäytteitä otettiin Myyraksenojasta ja sen valuma-alueella sijaitsevista Kuusijärvestä ja Bisajärvestä huhti-, touko-, kesä- ja heinäkuussa. Myyraksenojan virtaama noudattelee melko hyvin sadetapahtumia ollen hieman jäljessä sadetapahtumista. Virtaamassa näkyy ajallinen vaihtelu siten, että virtaama pienenee kevään edetessä kesäksi, vaikka sademäärät olivat lähes samaa luokkaa koko mittausajanjakson. Myyraksenojan valuma-alueen pintavalunta ja avouoman virtaama noudattelevat jokseenkin valuma-alueen ominaisuuksia. Kuusijärven ja Bisajärven vaikutus sateen aiheuttamia virtaamahuippuja tasaavina tekijöinä alkaa näkyä mentäessä keväästä kohti kesää. Sadetapahtumia oli melko tasaisesti koko mittausajanjakson ja sademäärät olivat lähes samaa luokkaa koko mittausajanjakson. Sadetapahtumilla näytti olevan hetkellistä vaikututusta Myyraksenojan virtaamaan ja etenkin virtaamahuippuihin, jotka ajoittuivat pääsääntöisesti hieman sadetapahtumien jälkeen. Sadetapahtumien vaikutukset Myyraksenojan virtaamaan olivat kuitenkin sen verran hetkellisiä, että Myyraksenojan virtaama pienenee kevään edetessä kesäksi. Myyraksenojan veden lämpötila nousi lähes tasaisesti koko mittausajanjakson läpi. Sadetapahtumien yhteydessä Myyraksenojan veden lämpötila näytti laskevan hetkellisesti, mutta tällä ei näyttänyt olevan suurempaa vaikutusta veden lämpötilan nousuun huomioiden koko mittausajanjakso. Bisajärvestä ja sen valuma-alueelta Myyraksenojaan laskeva vesi on laadullisesti tasalaatuisempaa, kuin Kuusijärvestä ja sen valumaalueelta laskeva vesi ja tällöin Bisajärvestä ja sen valuma-alueelta laskevan veden kuormittava vaikutus Myyraksenojan veteen on laadullisesti tasalaatuisempaa, kuin Kuusijärvestä ja sen valuma-alueelta laskevan veden kuormittava vaikutus. Näin ollen Bisajärvestä ja sen valuma-alueelta Myyraksenojaan laskevan veden voidaan sanoa olevan laadullisesti puhtaampaa, kuin Kuusijärvestä ja sen valuma-alueelta Myyraksenojaan laskevan veden.
-
(2019)Suomen ilmasto-olosuhteissa viherkattojen toiminnasta ja vedenpidätyskyvystä on vielä niukasti tietoa. Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen viherkattotyyppi olisi optimaalisin hulevesien hallintaan. Tutkielmassa selvitetään kokeellisesti sekä kirjallisuuden avulla viherkattojen kasvillisuuden sekä kasvualustan paksuuden ja koostumuksen vaikutuksia kattojen toimintaan. Tutkielman koeasetelmaan kuului kolme erilaista viherkattovaihtoehtoa. Kaikki on perustettu tiilimurskapohjaiselle kasvualustalle. Kasvillisuutena on joko sammalia, maksaruohoja, kukkakasveja ja heiniä kasvava valmismatto (3 kpl) tai taimi-istutuksin ja kylvämällä perustettu taimikylvökatto (3 kpl). Näiden lisäksi on yksi valmismattokatto, johon on lisätty 1 cm:n kerros biohiiltä. Taimikylvön kasvillisuus koostuu ruohovartisista kukkakasveista ja parista maksaruohosta. Vedenkulkua koeasetelmassa seurattiin kahdella sademittarilla sekä seitsemällä valuntamittarilla, jotka seurasivat sadannan ja valunnan määrää sekä ajoitusta. Lisäksi kolmessa kattoruudussa oli jatkuvatoimiset kosteus- ja lämpötilasensorit eri syvyyksillä: 2 cm, 5cm, 8 cm ja 8 cm etureunassa. Tutkimusten avulla selvitetään 1) miten kasvualustojen vedenpidätyskyvyt eroavat, 2) mikä käsittely hidastaa valuntaa eniten, 3) miten kasvualustojen lämpötilat eroavat ja 4) mistä erot johtuvat. Biohiilen uskotaan lisäävän veden pidättymistä sateen yhteydessä ja hidastavan veden poistumista sadetapahtumien välillä. Valmismattojen uskotaan pidättävän vettä paremmin kuin taimikylvön, koska runsaampi kasvillisuus pidättää enemmän vettä. Pienimmän valunnan oletetaan vapautuvan hitaimmin. Taimikylvön lämpötilan odotetaan kohoavan korkeimmaksi, koska sen vähäinen kasvillisuus ei varjosta tai haihduta yhtä paljon. Korkean lämpötilan odotetaan nopeuttavan kosteuden poistumista kuivilla kausilla. Keskimääräinen vedenpidätyskyky oli hieman korkeampi taimikylvössä kuin muissa käsittelyissä. Kaikki käsittelyt pidättivät hyvin vettä verrattaessa kirjallisuuteen. Vedenpidätyskyvyn todettiin vähenevän sademäärän kasvaessa. Keskimääräistä suurempien sadetapahtumien (yli 7,3 mm) kohdalla vedenpidätyskyky vaihteli valmismattokatolla 19–97 % välillä, biohiilikatolla 33–98 % välillä ja taimikylvössä 22–99 % välillä. Keskimääräistä pienempien sadetapahtumien kohdalla vedenpidätyskyky puolestaan vaihteli valmismattokatolla 90–99 % välillä, biohiilikatolla 64–99 % välillä ja taimikylvössä 65–100 % välillä. Valuntamäärillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja käsittelyjen välillä. Suodosvesi valui nopeimmin taimikylvöstä ja hitaimmin biohiilikatosta. Biohiili siis hidasti valuntaa. Tilastollisia eroja valunnan kestoille ei löytynyt Kruskal-Wallisin testillä. Taimikylvön todettiin olevan yleensä kuivin käsittelyistä, mutta se myös vettyy nopeimmin. Taimikylvökatolla mitattiin käsittelyjen korkeimmat sekä matalimmat lämpötilat. Lähellä pintaa lämpötila vaihteli huomattavasti. Valmismaton ja biohiilikaton lämpötilat olivat tasaisempia, koska runsaampi kasvillisuus varjostaa ja eristää. Regressioanalyysin perusteella valmismatto- ja biohiilikattojen kosteuspitoisuus vaikutti merkitsevästi niiltä syntyvän valunnan määrään, kun sademäärä oli yli 7,3 mm, mutta ei pienemmillä sateilla. Sateen intensiteetti myös selitti kosteuspitoisuuden muutosta.
-
(2019)Viruses are a functional part of the water ecosystems microbial network. There is scientific evidence that viruses have impact to biotic communities, nutrient recycle and genetic diversity. Still there is a lack of studies concerning fresh water ecosystem viruses. In Finland, studies of fresh water viruses have not been published. Main objective of this thesis was to study, first time in Finland, abundance and variation of virus like particles (VLP) in boreal lake. The study was carried out on Lake Vesijärvi in Southern Finland. Purpose was also to study the abundance relations of VLP to bacterial abundance and algae biomass. Temporal changes of the variables were studied in 4 periods during growing season in 2007 and 2 periods during winter season in 2008. Spatial changes of variables were studied in littoral and pelagic zones in early summer 2007. Abundance of VLP was high in productive layer (11,9 ± 0,7 x 107 (ml-1)). Similar results have been observed from studies with other lakes in boreal zone. Highest abundance observed was in early summer period (14,9 ± 0,2 x 107 (ml-1)) and lowest at the end of the winter season period (5,5 ± 1,3 x 107 (ml-1)). High bacteria abundance and algae biomass with suitable physical and chemical conditions were the main reasons for high VLP abundance. In the growing season an average amount of chlorophyll –a was 8,6 μgl-1. In the winter season a very high amount of chlorophyll –a was observed (22,4 ± 1,2 μgl-1) indicating under ice algal bloom. Bacteria abundance was stable during the growing season (1,3 x 107 ml-1) corresponding to findings with earlier studies on Lake Vesijärvi. Virus / bacteria ratio (VBR) –level varied between 7,5 – 25,3 in the growing season and in the winter season between 1,6 - 9,3. Bacterial abundance growth explained 18,2 % of the growth of the VLP abundance (p=0,004, all periods included). In the growing season chlorophyll –a explained 17,4 % of the growth of the VLP abundance (p=0,013). In the winter season, connections between VLP and other biological variables were not found. As a conclusion, in the growing season algae cells (Inc. cyanobacteria) are dominant hosts for viruses. Dominant host probably varies between the seasons. Between littoral ja pelagic zones, differences of abundance of VLP, bacteria and algae biomass were not found. This was probably caused by windy conditions creating similar conditions between zones. There is a high abundance of viruses in productive layer in Lake Vesijärvi year-round. Viruses have direct and indirect interactions with algae and bacteria varying in different time scales. It is likely that viruses have interactions also with other functional groups of the lake microbial network. The results of this study confirmed, for the first time in Finland, the virus abundance, its variation and interactions with functional groups of microbial network. The role of viruses in biochemical cycles of fresh water ecosystems need to study more in Finland.
-
(2018)Pohjavesien pilaantuminen on merkittävä ympäristöongelma. Esimerkiksi jotkut haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), kuten metyyli-tert-butyylieetteri (MTBE) sekä trikloorietyleeni (TCE), ovat saastuttaneet laajojakin pohjavesialueita. Pohjavesien kunnostuksessa ongelmana on, että nykyisillä menetelmillä pohjavettä on vaikeaa ja kallista puhdistaa. Perinteisessä pump & treat –menetelmässä vesi pumpataan maan päälle puhdistettavaksi, ilman että vuosienkaan jälkeen pitoisuudet välttämättä laskevat merkittävästi. Air sparging on edullisempi ja nopeampi menetelmä, mutta menetelmän soveltuvuus on tapauskohtaista. Myös kemiallinen hapetus on kohdespesifinen ja siksi toimivuudeltaan epävarma menetelmä. Näin ollen uusille puhdistustekniikoille on todellista tarvetta. Yksi mahdollinen vaihtoehto voisi olla uusi vetyperoksidin kuplitus -menetelmä, joka perustuu vetyperoksidin (H2O2) hajoamisreaktioiden kykyyn mobilisoida ja haihduttaa pohjavedessä sijaitsevia VOC-aineita. Pohjavesikerrokseen korkeana pitoisuutena syötetty H2O2 leviää ja luonnostaan esiintyvä rauta katalysoi sen hajoamista. Hajoamisreaktioiden käynnistyessä vapautuvan kaasun oletetaan johtavan ilmastuksen ja strippauksen kaltaisiin vaikutuksiin, johtaen VOC-yhdisteiden haihtumiseen. Etuna ilmastukseen verrattuna olisi se, että vaikutussäde olisi nestettä lisäämällä mahdollista saada suuremmaksi kuin ilmaa syöttämällä. Vaikka käytetyt reagenssit ovat samoja kuin kemiallisessa hapetuksessa, toimintaperiaatteen takia menetelmän ei uskota olevan yhtä kohderiippuvainen. Tässä pro gradu –tutkielmassa selvitettiin vetyperoksidin kuplitus –menetelmän soveltuvuutta VOC-yhdisteiden poistamiseen pohjavedestä. Tutkielma koostui laboratorio-, lysimetri- ja kenttäkokeista. Laboratoriokokeissa selvitettiin menetelmän soveltuvuutta ominaisuuksiltaan erilaisille VOC-yhdisteille. Lisäksi selvitettiin, miten eri muuttujat (H2O2- ja rautakonsentraatio sekä kelaattilisäys) vaikuttavat H2O2:n hajoamisreaktioaikaan sekä MTBE:n poistumaan. Pilot-mittakaavan lysimetrikokeissa testattiin MTBE:n poistamista sekä pelkästä vesifaasista että hiekkamaasta. Kokeissa käytettiin bensiini- ja TCE-saastunutta vettä sekä keinotekoista MTBE-vettä, jonka pitoisuus oli 750 mg/l. Menetelmän toimivuutta täydessä mittakaavassa testattiin entisellä polttoaineiden jakeluasemalla yhdessä Nordic Envicon oy:n kanssa. Laboratoriokokeissa sekä pilot-kokeen vesikokeessa saavutettiin lähes 100 %:n puhdistumistulos. Pilot-vaiheen hiekkakokeessa MTBE:n poistuma oli noin 94 % ja toistetulla käsittelyllä lähes 97 %, mutta seisotuksen myötä pitoisuudet nousivat, jolloin poistuma jäi 85 ja 66 prosenttiin. Kenttäkokeessa vetyperoksidin havaittiin levinneen koko koealueelle, mutta epätasaisesti. Puhdistumista tapahtui alueella, jonne vetyperoksidia oli levinnyt eniten, ja jossa pitoisuuden oletettiin olleen riittävä tutkitun vaikutuksen aikaansaamiseksi. BTEX- ja bensiinijakeiden pitoisuudet laskivat muutamassa kuukaudessa jopa 88–97 %. Vaikka pitoisuuksien laskun kannalta kokeet olivat onnistuneita, ei vetyperoksidin kuplitus -menetelmää pystytty hypoteesien vastaisesti erottamaan kemiallisesta hapetuksesta. Sen sijaan hapettumista sekä haihtumista tapahtuu tulosten perusteella samanaikaisesti. Täyden mittakaavan sovellutuksia varten menetelmää onkin tarpeen vielä tutkia ja optimoida esimerkiksi massatasapainokokeiden avulla.
Now showing items 21-27 of 27