Browsing by Title
Now showing items 775-794 of 961
-
(2012)The purpose of this master's thesis is to study nature values within the Finnish national Natura 2000 network on state owned land. The six goals of this work were achieved: 1) Areas with most nature values were identified by prioritizing habitats of Natura 2000 directive (92/43/EU) within. Areas with high nature value were usually in very natural state and had good connectivity to other similar places, or they were spots of some very rare nature types. 2) It was found out that data used was suitable for identifying conservation values, 3) find out the suitability of Zonation software in conservation area management and maintenance planning and 4) find out how results will change if conservation status is taken into account. As an addition to these 5) the most considerable areas with high conservation value were identified and 6) "Zonation software in a nutshell" was produced in Finnish to assist Finnish state officials to use the software for conservation purposes. These results will help Metsähallitus (The Finnish Forest and Park Service) - Natural Heritage Service - to target resourcing of habitat management and restoration in and around the areas with most considerable nature values. It is essential to sustain these areas and their values so that their nationwide importance can be maintained into the future. Data used in this study covered areas that were classified as Natura 2000 habitats according to European Union Council Directive 92/43/EEC. Analyses were done by using Zonation software, a tool for spatial conservation prioritization. Data consisted of 68 Natura 2000 habitat types and their state of naturalness and representativeness. Zonation took into account the rarity, quality, importance, threat status, biodiversity value, congruity and connectivity of these habitat types. As a result software produces a map of conservation priorities and associated quantitative information, which facilitate identification of areas with most considerable nature values. These were identified both ocularly and with Zonation software. Analyses were done at two levels: all habitat types together and in subgroups following division to major habitat types, such as coastal environments, inland waters, meadows, alpine habitats, peat lands, rocky areas and forests. Results showed that connectivity increased aggregation of areas with high nature values and weighting spread them. Hierarchical analysis was used to find out how nature values changed when the conservation status of the areas were taken into account. The results of hierarchical analysis show that conservation status changed the results a lot. Difference between main analysis and hierarchical analysis was much greater than when taken into account connectivity of feature weights. Hierarchical comparison revealed that many areas with considerable high nature values areas are not presently strictly protected.
-
(2018)For a long time protected areas have been vital in conserving species and biodiversity. But due to climate change it is important to study whether the protected area networks are able to fulfill their goals also in a changing climate. Because of climate change the amount of southern species is increasing. At the same time the number of northern species is declining as are the suitable habitats for them. In order to adapt to changes in the climate, species are forced to shift their distributions poleward and upward. As a result, species communities are changing and some species may be threatened with extinction. It is therefore urgent to study whether the protected areas can alleviate the effects of climate change and whether they are capable to protect biodiversity in a changing climate. The aim of the study was to investigate whether the protected areas in Finland have been able to alleviate the effects of climate change in the bird species communities. The study was based on line transect bird censuses carried out in 182 protected areas during the years 1980–1999 and 2000–2015. Community temperature index (CTI) was used to study bird communities’ response to temperature change. Thus, CTI is used as a climate change indicator. CTI is based on the average temperature of the species range. A higher CTI value therefore indicates that a higher proportion of birds in the community are warm-dwelling species whereas the low CTI value indicates the opposite. The aim was to find out how the size of the protected area, connectivity between the protected areas and the type of habitat had affected the change of CTI between research periods. Protected areas were divided into three groups based on their location: northern, central and southern parts. 14 models were built in each part, ranked according to their AIC values. Linear regression analysis was used as the analytical method. During the research period, CTI had risen in 155 protected areas indicating a change in the direction of warmer bird communities. However, we found out that certain features of protected areas were able to alleviate the effects of climate change. Better connectivity decreased the changes in bird communities in the northern and central parts. But in the southern parts a similar effect was not found, possibly due to the smaller size of the protected areas and the lower degree of connectivity. The larger size of the protected area was supposed to reduce the changes in CTI but the results did not support this hypothesis. In all parts open habitats were more effective in alleviating the effects of climate change than the forest habitats. On the basis of the results, increasing the connectivity between protected areas could potentially be advantageous for the species suffering from climate change.
-
(2015)Ympäristön- ja luonnonsuojelu Suomessa on muuttunut merkittävästi sotien jälkeen. Puhtaasti luonnontuntemukseen ja harrastuneisuuteen pohjaavan luonnonsuojelun rinnalle on kehittynyt 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa politisoitunut ja institutionalisoitunut ympäristönsuojelu. Vielä tuolloin ympäristön muutokset koettiin erillisinä ongelmina, kuten ilman saastumisena, elintarvikkeiden myrkkypitoisuuksina ja maiseman pilaantumisena, mutta yksittäisistä ongelmista alkoi kehittyä laajempi kokonaisuus eli ympäristökysymys. Ympäristökysymys käsittää negatiivisesti koettujen ympäristön muutosten tiedostamisen, problematisoinnin, hallinnan ja politiikat. Vaikka ympäristökysymys muodostui ja ympäristöongelmat tunnistettiin yhteiskunnallisiksi ongelmiksi jo 1960-luvun lopulla, kesti ympäristöhallinnon organisoituminen vuosikymmeniä ja ympäristöministeriö perustettiin vasta vuonna 1983. Tutkimuksessani selvitän, millaisena ympäristökysymyksen kehittyminen näyttäytyy Helsingin Sanomien pilapiirroksissa vuosina 1956-1985. Pilapiirros kertoo enemmän kuin pelkkä uutinen; siitä voi tulkita julkaisuajankohdan asenneilmapiiriä sekä ainakin piirtäjänsä mielipiteen, eli paljon sellaista, jota neutraaliin uutistekstiin ei paineta. Lisäksi se, että pilapiirros on tehty ja julkaistu, paljastaa piirroksessa kuvatun aiheen olevan ajankohtainen ja puhuttava. Tutkimuksen aineistona on Helsingin Sanomien pilapiirrokset vuosilta 1956-1985, jotka ovat kaikki Kari Suomalaisen käsialaa. Ajanjaksolle osuu monia suomalaisen ympäristökysymyksen suuria tapahtumia: yksittäisiä taisteluja, kuten Koijärvi, runsaasti uusien luonnon- ja ympäristönsuojeluun liittyvien lakien säätämisiä sekä ympäristöhallinnon organisaation uudistaminen ja oman ministeriön perustaminen. Tutkimus on yhteiskunnallista ympäristötutkimusta ympäristöhistorian kentällä, ympäristötietoisuuden ja ympäristöliikkeiden historiaan painottuen. Tutkimusote on teorialähtöinen, ja sisällönanalyysi on limittynyt aineistonkeruuvaiheeseen. Lopputuloksena on katselmus siitä, miten ympäristökysymys on kehittynyt Suomessa yksittäisten ympäristöongelmien käsittelystä yhteiskunnalliseksi kysymykseksi
-
(2018)In this study 39 methicillin-resistant Staphylococcus aureus CC398 isolates from Finnish pigs and pork were sequenced by whole-genome sequencing. Also, phenotypic antimicrobial resistance of the strains was examined. The strains originated from the culture collection of Finnish Food Safety Authority (Evira) and they were isolated between the years of 2008 and 2017. MRSA strains were isolated from both asymptomatic and infected pigs and pork. The strains represented the four most common spa types in Finnish pigs (t034, t2741, t011 and t108). DNA extraction method for S. aureus was optimized by comparing automatic DNA extraction robot and manual DNA extraction method. Extracted DNA samples were sent to Germany to be sequenced with Illumina sequencing. Paired-end raw read sequences were assembled using three different algorithms: Spades, Idba and Velvet. The assembled sequences were analysed by bioinformatics tools. Possible antimicrobial resistance genes, virulence genes, plasmids and SCCmec cassettes were identified. The strains were also typed by spa typing and sequence typing. spa typing was already performed in Evira using PCR and the new spa typing results were compared to the PCR results. Using the assembled sequences, a phylogenetic tree was also constructed. Phenotypic antimicrobial susceptibility testing was performed using broth microdilution panel. The manual extraction method was slightly better since the extracted DNA was purer. The best assembly algorithm was Spades and because of that all sequences were assembled with that algorithm for further analyses. The strains carried only a few virulence genes and many genes that are important for human infection were missing. All the strains carried the same SCCmec cassette type and sequence type ST398 both of which are known to be typical for pig related MRSA. Illumina sequencing and spa typing were not working perfectly since the used program was not able to distinguish spa types t034 and t011 from each other. The problem was probably due to very similar short tandem repeats that these two spa types share. Also, Illumina sequencing is known to produce short reads that could be problematic for sequence assembly. All the strains were resistant to beta-lactams and tetracycline which is typical for MRSA CC398 strains. Many strains were also resistant to clindamycin and trimethoprim. Antimicrobial resistance seemed to be carried by plasmids in some cases because the strains carried several plasmids that are known to contain antimicrobial resistance genes. The antimicrobial resistance profiles were different between different spa types since some spa types were more resistant to certain antimicrobials than others. According to the phylogenetic tree, the strains seemed to be a very heterogenic group. The strains that belonged in the same spa type were most related to each other as expected. There were no differences between strains originating from pigs and strains originating from pork which strongly indicates that bacteria could have spread from pigs to pork. Asymptomatic pigs also carried similar strains as infected pigs. The strains that were causing infections in pigs did not contain any more virulence factors compared to the other strains. The study gave plenty of new information concerning MRSA CC398 in Finnish pigs and pork. The antimicrobial resistance and virulence patterns in addition to other qualities of the strains were very similar that was described in the literature before. The strains seemed not to be very virulent for humans, but the situation must be observed in case of increasing resistance and virulence. The best way to prevent spreading of MRSA is to decrease the amount of MRSA in pig farms since MRSA bacteria are most likely to spread from pigs to the environment and to the people who work in pig farms and from there to the rest of the population.
-
(2020)In the years 2017-2019 there was quite vivid discussion about the level of logging in Finland. Finland, as forested country, had put high hopes of bioeconomy as a strategyline for future. In addition the demand of cellulose and other woodproducts had been on rising track and there was plans to build numereous pulp- and bioproduct plants in Finland. Hence the pressure to increase the level of logging had been risen. In the meantime European union tried to achieve more ambitious climatepolicy and conceived a new LULUCF (land use, land-use change and forestry)-act, which allows to take into acount carbon sinks of forests in each of the member country. Aspiration to increase logging and mitigate climate change and preserve forestnature did not go together very well. As a method in this study theory-based content analysis is used, in which thoughts of economic historian Karl Polanyi of self-regulated markets, fictitious commodities and double movement is applied. According to Polanyi self-regulated markets wake protective counter movements in society. These counter reactions are spontanious and they can emerge from various parts of society. They softened the hit caused to people and nature by markets. Polanyi called this mechanism doudle movement. The material contains mediasources such as articles from Helsingin Sanomat and Yleisradio and also public documents of the state. According to this study the markets determinate the use of forests and the level of logging in Finland. Public policy doesn’t want to compromise the strong export industry and employer such as forestry. The use of forest is organized by the rules of markets and tree is now used as a commodity as a timber, even if nature is not originally produced to sale. Finnish forestry is a small part of growth demanding global capitalist system. As counter movements in this case appear environmental organizations, scientists, journalists, politics and citizens. Those groups were worried about carbon sinks and biodiversity of forests. Also European unoion acted as counter movement, when it demanded reduction of emissions of other sectors like housing and transport if carbon sinks of forests decrease. All in all the power of counter movements wasn’t high enough to change the direction of forestry in Finland, which is over the years embedded in finnish society. A potential conflict can still emerge, when traditional nature based industry navigates in the field of international commerce, which resemble Polanyi’s selfregulated markets. There was clear evidence of counter movements and they got more value from the discussion of climate change and the overall greening of society. On the other hand also lumber industry could present them as green, because they use renewable resources, which also replace fossil fuels. The larger impact on the level of logging is system-based pendulumus counter movement, like depression, which swing the world economy.
-
(2018)Lepakot ovat suuri, monimuotoinen ja ekologisesti merkittävä nisäkäslahko. Viime vuosikymmenien aikana ne ovat paljastuneet myös merkittävien zoonottisten taudinaiheuttajien kantajiksi. Suomessa esiintyy kolmetoista lepakkolajia, joista suurin osa esiintyy täällä levinneisyysalueensa pohjoislaidalla ja joiden kantamista taudinaiheuttajista on tehty vielä hyvin vähän tutkimuksia. Tutkielmassani selvitän korona- ja paramyksovirusten esiintymistä eteläisen Suomen lepakoilla vuosina 2013-2016. Lisäksi pyrin kerätyn aineiston perusteella selvittämään, onko näytteitä luovuttaneiden lepakoiden iällä, näytteiden keruukuukaudella tai näytteiden keruualueella vaikutusta löydettyjen virusten esiintyvyyteen. Aineistona käytettiin muiden tutkimusprojektien yhteydessä lepakoilta kerättyjä uloste- ja anaalipyyhkäisynäytteitä sekä lepakoiden päivehtimispaikoilta kerättyjä ulostenäytteitä. Näytteistä eristettiin RNA ja ne seulottiin koronaviruksia ja paramyksoviruksia tunnistavilla ja optimoiduilla kvantitatiivisilla käänteistranskriptio- PCR-menetelmillä (RT-qPCR) ja löydökset varmistettiin tavallisilla käänteistranskriptio-PCR-menetelmillä (RT-PCR). Jälkimmäisistä reaktioista saadut tuotteet myös sekvensoitiin. Ulostenäytteiden seulonnan tuloksista kertyneestä aineistosta tehtiin tilastolliset analyysit yleistetyillä lineaarisilla sekamalleilla, joissa vastemuuttujana käytettiin viruksen esiintymistä ja mallin muuttujina näytteen luovuttaneen lepakon ikäryhmää ja lajia, näytteen keräyskuukautta ja eliömaakuntaa, josta näyte oli kerätty. Mallien satunnaistekijöinä käytettiin näytteiden keräyskuntaa tai näytteiden keräysvuotta. Sekvenssiaineistosta tehtiin fylogeneettiset analyysit käyttäen suurimman todennäköisyyden (Maximum Likelihood) menetelmää ja Bayesilaista menetelmää, joiden tuloksina saatiin kaksi fylogeneettista puuta. Neljän vuoden aineistosta todettiin yhteensä 18 lepakkoyksilöä, jotka kantoivat koronaviruksia, mutta paramyksoviruksia ei aineistosta löydetty. Tilastolliseen tarkasteluun hyväksyttiin 77 ulostenäytettä, joista 13 oli positiivisia koronaviruksille. Anaalipyyhkäisynäytteistä kerättiin 38 kappaletta ja näistä 5 oli positiivisia koronaviruksille. Päivehtimispaikoilta kerättyjä ulostenäytteitä tutkittiin 28 kappaleitta ja näistä 4 oli koronaviruspositiivisia. Koronaviruksia löydettiin Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon eliömaantieteellisiltä alueilta. Uloste- ja anaalipyyhkäisynäytteiden perusteella koronaviruksia esiintyy Suomessa pohjanlepakoilla, isoviiksisiipoilla, vesisiipoilla ja viiksisiipoilla. Tutkielmassa esitellään ensimmäinen pohjanlepakon beetakoronaviruslöytö. Tämä virus ryhmittyy fylogeneettisissa puissa samaan haaraan muiden saman lepakkosuvun kantamien beetakoronavirusten kanssa ja on samalla melko läheistä sukua MERS-koronavirukselle. Tutkielmassa esitellään myös ensimmäinen isoviiksisiipan koronaviruslöytö, joka fylogeneettisten analyysien perusteella ryhmittyy samaan fylogeneettisen puun haaraan luxemburgilaisen ruskosiipan alfakoronaviruksen kanssa. Eniten koronaviruksia löydettiin vesisiipoilta, jotka suurimmalta osin ryhmittyivät samaan fylogeneettisen puun haaraan. Merenkurkussa sijaitsevasta Mustasaaren kunnasta kerätystä vesisiipan ulostenäytteestä löydetty sekvenssi kuitenkin sijoittui erilleen muista suomalaisista sekvensseistä ja eteläisestä Euroopasta todettujen sekvenssien joukkoon, mikä voi viitata tämän alueen lepakkopopulaation ja sen kantamien virusten levinneen Suomeen läntistä reittiä. Tutkielman tulokset luovat hyvän pohjan jatkotutkimuksille, joissa voidaan selvittää virusten tarkempaa esiintyvyyttä sekä niiden tarkempia ominaisuuksia.
-
(2005)Perinteisesti ympäristönsuojelussa on kiinnitetty huomiota lähinnä myrkyllisiin yhdisteisiin. Suuret sinällään vaarattomien aineiden materiaalivirrat ovat jääneet huomiotta. Schmidt-Bleek (2002) korostaa näiden materiaalivirtojen merkitystä ja nostaa tavoitteeksi tuotteiden ja palveluiden dematerialisoinnin. Tuotteiden ja palveluiden materiaalienkulutusta mittaamaan on kehitetty Wuppertal-instituutissa MIPS-mittari. MIPS tulee sanoista material input per service-unit eli materiaalipanos palvelusuoritetta kohti. Kuljetuksien materiaalienkulutusta on tutkittu Suomen oloissa vähän ja maailmallakin vain rajoitetusti. Tämän vuoksi kuljetuksien materiaalien kulutusta tutkimaan perustettiin FIN-MIPS-Liikenne -hanke, jonka tarkoituksena on verrata keskenään eri kuljetusmuotoja. Tämän osatutkimuksen tarkoituksena on selvittää raideliikenteen materiaalienkulutus MIPS-laskentamenetelmän avulla. Tarkastelun kohteina olivat Kouvola–Pieksämäki-rata ja rakenteilla oleva Kerava–Lahti-oikorata. Kouvola–Pieksämäki-rata on vanha yksiraiteinen rataosuus, joita on runsaasti Suomen rataverkolla. Kerava–Lahti-oikorata taas edustaa modernia ratarakentamista. Rataosuuksilta poimittiin erilaisia ratatyyppejä: normaalirakenne, kallioleikkaus, silta ja tunneli. Näiden materiaalinkulutus tutkittiin, jotta saataisiin kuva siitä, mitkä rakenteet ovat olennaisia ratainfrastruktuurin materiaalipanoksessa. Myös kaluston materiaalipanos tutkittiin. Tämän lisäksi rataosuuksia tarkasteltiin tapaustutkimuksina. Tällöin tutkittiin myös ratapihojen, varikoiden, konepajojen, asemien, tehtaiden ja radanpidon vaikutus raideliikenteen materiaalipanokseen. Palvelusuoritteena oli henkilö- ja tonnikilometrit, joita tarkasteltiin kolmella erilaisella liikennetasolla. MIPS-luvut laskettiin neljässä eri kategoriassa: abioottiset luonnonvarat, bioottiset luonnonvarat, vesi ja ilma. Bioottiset materiaalipanokset olivat kuitenkin hyvin pieniä ja liittyivät ainoastaan muutamaan kulutettuun aineeseen. Abioottisen materiaalipanoksen muodostumisen kannalta olennaisimpia olivat maarakennustoimenpiteet. Veden kulutus taas koostui suurimmaksi osaksi pois paikoiltaan siirretystä sadevedestä. Ilman kulutuksen muodostumisessa keskeinen merkitys oli sähkönkulutuksella ja rakenteilla, joissa käytettiin runsaasti betonia. Kouvola-Pieksämäki radan materiaalipanos oli kaikissa kategorioissa Kerava-Lahti oikoradan materiaalipanosta alhaisempi, koska Kouvola-Pieksämäki rata on yksiraiteinen ja maarakennustoimenpiteiltään yksinkertaisempi. Kaluston osuus MIPS-luvusta oli alhaisin abioottisessa kategoriassa. Vesi-MIPS-lukuun ja erityisesti ilma-MIPS-lukuun kalusto vaikutti huomattavasti. Kaluston merkitys kasvoi liikenteen vilkastuessa.
-
(2007)Suomessa pitkään harjoitettu maatalous on luonut elinympäristöjä lukuisille kulttuuriympäristöihin erikoistuneille eliölajeille. Viime vuosikymmeninä maaseutumaisemamme luonne on muuttunut ja perinnemaisemiin sopeutuneiden lajien elinympäristöt käyneet harvinaisiksi. Uhanalaisia lajeja on metsien jälkeen toiseksi eniten juuri perinnebiotoopeilla. Eräs maatalouden muutoksista kärsinyt lajiryhmä on lantakuoriaiset, sillä muun muassa rehupeltojen laidunnus ja karjan sisäruokinta ovat johtaneet niittyjen ja luonnonlaitumien umpeenkasvuun. Lantakuoriaisiin lukeutuu myös tutkimukseni kohde isolaakasittiäinen (Onthophagus gibbulus). Se on ainoa maassamme jäljellä oleva laakasittiäisten sukua edustava laji. Suomesta jo hävinneeksi luultu isolaakasittiäinen löydettiin uudestaan vuonna 1995 Someron Häntälän Rekijokilaaksosta. Tämä on tiettävästi edelleen lajin ainoa esiintymä Suomessa. Maamme isolaakasittiäiskannasta tiedetään hyvin vähän, vaikka laji onkin suppean esiintymisalueensa takia äärimmäisen uhanalainen. Tämän työn tarkoituksena on hankkia perustietoa isolaakasittiäiskannan koosta, lajin fenologiasta, sekä esiintymän laajuudesta lajin suojelun tueksi. Tutkimukseni pyrkii vastaamaan kysymyksiin: Minkälainen elinkierto lajilla on Suomessa? Missä ja kuinka runsaana isolaakasittiäistä Suomessa tavataan? Tätä selvittääkseni tarkastelin uhanalaisten lajien löytörekisteritietoja, sekä suoritin havainnointia maastossa syyskesällä 2004. Populaatiokoon arvioimista varten käytin pyynti-jälleenpyynti -menetelmää, missä elävänä pyytävistä kuoppapyydyksistä saadut yksilöt merkittiin kukin omalla koodillaan. Analyyseissä käytin kahta toisiaan täydentävää populaatiokoon estimoimiseen tarkoitettua menetelmää. Tutkin myös lajin tilajakaumaa pääesiintymän sisällä, eli selvitin ovatko yksilöt sijoittuneet elinalueelleen tasaisesti, vai suosivatko ne erityisesti tietynlaisissa paikoissa sijaitsevia lantaläjiä. Mikäli suosivat, niin miksi? Näin sain merkittävää lisätietoa paikallisten ympäristöolojen vaikutuksesta isolaakasittiäiskantaan. Suojelun kannalta yksilöiden keskittyminen tiettyihin läjiin voi toisaalta lisätä kannan häviämisriskiä, mutta siitä voi olla myös etua yksilöiden lisääntymismenestykselle. Tutkimuksessani selvisi, että isolaakasittiäinen lentää läpi kesän ja ainakin osa kannasta kykenisi lisääntymään myös keväällä, mikäli lantaa olisi saatavilla. Tunnettu pääesiintymä on ainoa paikka, missä lajia on runsaslukuisena. Populaation koko on siellä noin 3000 5000 yksilöä. Laji on jossain määrin kyennyt levittäytymään myös uudelleen laidunnuskäyttöön otetuille lähilaitumille. Lisäksi löysin pääesiintymältä linnuntietä 3,3 km koilliseen toisen aiemmin tuntemattoman paikalliskannan, jossa isolaakasittiäistä esiintyy - joskaan ei runsaslukuisena. Isolaakasittiäisen tilajakauman analysointi osoitti, että yksilöt ovat sukupuolesta riippumatta merkittävissä määrin kasautuneet nimenomaan tiettyihin läjiin. Kasautumista selittäviksi tekijöiksi osoittautuivat pienen mittakaavan ympäristövaihtelut. Laji suosii lantaläjiä, jotka sijaitsevat avoimilla ja paahteisilla rinteillä, joilla myös aluskasvillisuuden on oltava lyhyttä. Isolaakasittiäiskanta on pääesiintymällä runsaslukuinen ja ylittää sekä demografiselle että geneettiselle stokastisuudelle yleisesti asetetut raja-arvot. Lajin esiintymisalue on kuitenkin niin suppea ja riippuvainen jokavuotisesta laidunnuksesta, että laji on vaarassa kuolla sukupuuttoon, mikäli sen suojeluun ei kiinnitetä jatkuvasti huomiota. Häntälässä suojelu on tähän asti toteutettu lähinnä sopimuksilla maanomistajien kanssa. On kyseenalaista riittävätkö nämä toimet turvaamaan lajin säilymisen. Niin isolaakasittiäisen kuin monien muidenkin perinnemaisemien eliölajien säilymisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että jokilaakson laiduntamista jatketaan vuosittain ja riittävässä mittakaavassa.
-
(2022)Sustainability is a normative concept embedding ethical commitments. A central ethical issue in the sustainability debate and sustainability science regards moral standing. Moral standing is a philosophical concept that means that a being matters morally for their own sake and that there are direct duties owed to the being. It is widely accepted in contemporary ethics that, in addition to humans, at least some sentient nonhuman animals have moral standing. However, the dominant academic and political discourse of sustainability has hitherto focused only on the moral claims of humans without a critical examination of this anthropocentrism. In anthropocentrism, a view of moral standing, only humans have moral standing or they have a much higher moral standing than any nonhumans. Animal and environmental ethicists have questioned anthropocentrism through philosophical arguments. Nevertheless, the academic discourse of sustainability has been disconnected from the philosophical research on moral standing. There is, thus, a research gap in examining moral standing within sustainability science by drawing also on ethical research. This master’s thesis integrates the two distinct fields of knowledge, that is, sustainability science and ethical research on moral standing. The aim is to answer the following research questions: (1) What kind of anthropocentric and non-anthropocentric conceptions of sustainability are there in sustainability literature? (2) What kind of conceptions of sustainability ensue from the main philosophical views of moral standing? (3) How plausible are the different anthropocentric and non-anthropocentric conceptions of sustainability? The thesis applies the philosophical method for investigating the plausibility of alternative views. With animal ethical arguments, I defend the plausibility of a sentiocentric and unitarian conception of sustainability that considers the interests of all sentient beings equally. Also, I present a typology of the main anthropocentric and non-anthropocentric conceptions of sustainability based on philosophical literature on moral standing. My typology characterises the key features of what I call the strong variety of anthropocentric sustainability, the weak variety of anthropocentric sustainability, sentiocentric sustainability, biocentric sustainability and ecocentric sustainability. In addition, this research employs interdisciplinary literature related to the topic and reviews the anthropocentric and non-anthropocentric conceptions of sustainability in sustainability literature. Based on my analysis, I contend that the dominant conceptions of sustainability maintain anthropocentric speciesism, that is, discrimination according to species classification within an anthropocentric worldview. This bias is present, for example, in the conceptions of sustainability of the Brundtland Report, the United Nations’ Agenda 2030, the planetary boundaries framework as well as IPCC reports examined in this thesis. Some non-anthropocentric conceptions of sustainability are starting to emerge in academic discourses: interspecies sustainability, posthuman sustainability, ecocentric sustainability, multispecies sustainability, what I call multicriterial sustainability and defences of the animal ethical dimensions of sustainability. Hitherto, the discourse of sustainability has, still, rarely questioned anthropocentric speciesism. I argue that the anthropocentric conceptions of sustainability lack plausibility for five reasons. Firstly, it is morally wrong to engage in speciesist discrimination. It is wrong to disregard sentient nonhuman animals’ interests and equal duties owed to these creatures in the context of sustainability. Secondly, anthropocentric speciesism is connected to discrimination against certain animalised and marginalised humans, such as indigenous peoples. Thirdly, normative claims require ethical justification, which makes it unacceptable to assume anthropocentrism without critical examination. Sustainability science should consider ethical research on moral standing and aim at overcoming the speciesist bias through critical reflection. Fourthly, from a psychological perspective, it is valuable to oppose oppressive systems that, according to research by Melanie Joy, distance humans from reality and their authentic experience. Fifthly, the sentiocentric equality of all sentient beings protects environment and wellbeing by opposing the animal industry. Also the biocentric and ecocentric conceptions of sustainability lack plausibility, despite their non-anthropocentrism, as only sentient beings have interests. I conclude that there is a duty to embrace the sentiocentric and unitarian conception of sustainability that commits to the equality of all sentient beings, which eliminates discrimination. This conclusion entails a duty to transform the paradigm of sustainability science and the discourse of sustainability. In future research, it is essential to further develop this sentiocentric conception of sustainability, examine its possible challenges and how societies and the academic world could implement it.
-
(2023)Cellular agriculture (CA) is an overarching concept for biotechnologies using animal or plant cells or microbes to produce agricultural goods industrially. Although these technologies are promoted as green innovations allowing food and material production sustainably “without fields”, multiple technical and socio-ecological concerns remain. As increasing amounts of public money are invested in developing food biotechnologies in the name of the green transition, it becomes crucial to analyze which food futures are advanced at the expense of others. While located in the nexus of the sociology of expectations and social scientific research on alternative proteins, the study is also inspired by ecofeminist perspectives on food systems. Analyzing how relevant stakeholders (industry vanguards, researchers, policy-makers, and NGO representatives) situate CA vis-à-vis the current food system and envision its future in Finland, it builds from 15 semi-structured in-depth interviews and a secondary data set consisting of media and industry websites. Concretely, I explore 1) how CA is defined and framed as a solution to the crises of industrial agriculture; 2) what types of vanguard visions can be identified, and how the prevalent visions intend to structure the field; and 3) what types of uncertainties, or narrative silences, the stakeholders identify regarding the future of CA in the Finnish context. The study identifies eight vanguard visions (increased efficiency, controlled environment, environmental restoration, less livestock more ethically, enhancement through molecularization, feeding the growing population, local revitalization through technology, and clean technology for green growth). It illustrates how the vanguards link their visions to the broader sociotechnical imaginary of carbon neutrality in Finland in order to gain public acceptance and attract future funding. Moreover, the concept of narrative silences structures the analysis of the potential consequences of a successful sociotechnical revolution. Those consequences are divided into creative (e.g., the creation of new energy demand) and destructive ones (e.g., the damaging impacts for farmers and more-than-human rural livelihoods). Lastly, I argue that future research on CA should engage in thinking how food biotechnologies could support the re-worlding of technoscience while asking critical questions regarding ownership and the dominant growth-driven sustainability paradigm.
-
(2019)In a national assessment of threatened habitat types published in December 2018, the state of brooks in Finland was evaluated poor throughout the country. The situation is the worst in the channels of clay rich areas that have a long history of agriculture and are suffering from excessive nutrient loads. The developmental direction of all flowing water habitat types is negative compared to the assessment given in 2008. Currently there are tens of thousands of kilometers of brooks in the need of restoration.The problem with the already accomplished restorations is that they are limited only to specific and short parts of the channels. Because the restorations usually do not include monitoring, the data available of the effects of the restorations is limited. The problem is global, which has led to only small development in the restoration methods in the past decades. In order to improve the condition of brooks in Finland, there is a need for new planning methods focusing on the drainage basins and the importance of monitoring. Methods developed in Central Europe and North America focus in considering the restoration area and its drainage basin as one unit, mapping of the original characteristics of the ecosystem and specifying the goals of restoration. In the presence of specific goals, the monitoring will become an integral part of the restoration plan. This study investigated the effect of setting specific goals for the restoration, and whether it could offer solutions in improving the situation of brooks in Finland. This study applies to brooks in general, but through the restoration example used, focuses especially in the restoration of channels in agricultural areas. This study describes the first extensive restoration of agricultural brook completed in Finland. Kumianoja, located in Hämeenkoski, was restored to flow in its original meandering shape of the channel in the length of approximately one kilometer. With the documentation of this restoration, this study creates an overview of brook restoration planning and the different stages of its execution. The study was part of the “Sustainable management and restoration of dredged agricultural streams (KURVI)”-project (2016-2018) of the Finnish Environment Institute that was funded by the Ministry of the Environment. The goal of the project was to develop methods for improving the state of the flowing waters damaged by the agricultural land drainage according to the Strategy for Protection and Restoration of Small Water Bodies published in 2015 and the goals of the Water act renewed in 2011.
-
(2018)The insulin/insulin-like growth factor signaling pathway plays an important role in the regulation of growth and development, metabolism, lifespan, reproduction and stress response of an organism. As the pathway is evolutionarily conserved, Drosophila melanogaster serves as a powerful model for characterizing the underlying molecular mechanisms and genetic components, which may further appear as potential therapeutic targets for metabolic disorders. Drosophila has eight genes encoding insulin-like peptides (DILPs), which display stage- and tissue-specific expression patterns. Furthermore, the expression of DILPs is regulated by nutritional status. To date, only few transcription factors have been shown to regulate the expression of the dilp genes: for instance Dachshund and Eyeless are known transcriptional activators of dilp5 and dFOXO is a known transcriptional activator of dilp6. Since transcription factors directly regulating the expression of dilps are not yet well known, there is a need to study them further. The aim of this master’s thesis was to screen for novel transcriptional regulators of the dilp genes and study their phenotypic effects in vivo. For this purpose Drosophila S2 cells were transfected with vectors containing the promoter regions of all the dilp genes and with a library of 822 transcription factors. Promoter activity of the dilp genes was further measured by using the Dual-Luciferase® Reporter Assay System. Some of the revealed potential regulators were further studied in vivo to confirm their regulatory functions by using RNA interference to silence these factors or overexpressing them and by performing quantitative real-time PCR to measure dilp expression levels. Subsequently, organismal growth and development were assessed and effects on larval metabolic profiles were monitored. The screen revealed a few potential transcriptional regulators, among which Spalt-related (Salr) was selected for further study. It was shown to act as an activator of dilp6 expression. dilp6 is an interesting target among the dilp network due to its central role as a communicator between two of the important organs involved in insulin signaling: the brain and the fat body. Subsequently, both Salr and DILP6 were shown to have a role in controlling growth and development of larvae. Based on the experiments in this thesis Spalt-related seems to have a broader role as a metabolic regulator, which is not limited to its function as a regulator of dilp6. Thus, it might act as an important link between the insulin signaling pathway and other pathways regulating growth and metabolism in Drosophila.
-
(2015)Tutkimuksessa haluttiin määrittää aikaisempaa tietämystä tarkemmin sytoplasmisen A2-tyypin fosfolipaasi α:n (cPLA2α) substraattispesifisyys sekä sitä rajoittavat tekijät. Tätä varten entsyymin geeniä ekspressoitiin bakulovirusmenetelmällä viljellyissä Spodoptera frugiperda- soluissa. Entsyymi eristettiin ja sen aktiivisuus määritettiin. Aktiivista puhdistettua entsyymiä käytettiin useissa pienillä unilamellaarisilla vesikkeleillä ja miselleillä (makrosubstraatteina) tehdyissä glyserofosfolipidien hydrolyysikokeissa, jotka analysoitiin massaspektrometrisellä menetelmällä. Tutkimuksissa selvitettiin glyserofosfolipidien tyydyttyneisyyden, asyyliketjujen pituuden ja polaaristen pääryhmien vaikutusta hydrolyysiin. Lisäksi tutkittiin keskenään positionaalisten isomeerien hydrolyysin eroja. Tutkimus vahvisti, että cPLA2α todellakin on spesifinen arakidonihappoa sisältäville glyserofosfolipideille. Lisäksi sen todettiin hydrolysoivan merkittävästi 1,2-dilinolenoyyli-sn- glysero-3-fosfatidyylikoliinia. Muita lyhytketjuisia ja tyydyttymättömiä glyserofosfolipidejä se hydrolysoi pieniä määriä. Eri glyserofosfolipidien polaarisista pääryhmistä se hydrolysoi parhaiten fosfatidihappoa, toiseksi parhaiten fosfatidyyliglyserolia ja kolmanneksi parhaiten fosfatidyylikoliinia. Tärkeimmäksi hydrolyysiä rajoittavaksi tekijäksi osoittautui substraattien sitoutuminen entsyymin aktiiviseen keskukseen ja toissijaiseksi niiden kyky irtautua kalvosta/misellistä. cPLA2α:n kohonnut aktiivisuus on yhdistetty muun muassa lukuisiin eri syöpiin, tulehduksellisiin autoimmuunisairauksiin ja neurodegenaratiivisiin sairauksiin. Tutkimuksesta saatua tietoa voitaneen käyttää tulevaisuudessa cPLA2α:a inhiboivien täsmälääkkeiden kehittelyyn kyseisten sairauksien hoitoon.
-
(2019)Today it is desirable to utilise and reproductive sidestream materials from the industry. The food industry generates lot of sidestream waste which could be utilised in various products. Grain hulls are one example. The aim of this work was to study the structure and chemical features of sidestream oat and barley hulls from the industry. Furthermore, the potential to use hull fractions with pulp to produce kraft paper was examined. The grain structure and chemical features of oat and barley have been studied extensively in the food industry but hulls barely at all. The intention was to study lipids, hemicellulose sugars and lignins. From the perspective of paper production, it was important to examine hulls fibres (anatomy), fibre separation and fibre wall fibrillation. Kraft paper must possess specific mechanical properties. Sufficient fibrillation and fibre network of the plant fibres renders paper durable. The hull fibres were examined with a light microscope. The hulls were macerated before microscopy. Compounds, lipids, organic acids and sugars were extracted with hexane and acetone in the Accelerated Solvent Extraction. The samples were analysed with gas chromatography-mass spectrometry. The hemicellulose sugars of the hulls were isolated with methanolysis and analysed with a gas chromatography-flame ionization detector. The hull lignins were defined with pyrolysis-gas chromatography-mass spectrometry. The other compounds of the samples were extracted with acetone by Accelerated Solvent Extraction before pyrolysis determination. The oat and barley hulls were milled with a disc refiner and added to the softwood (pine) pulp in a Valley hollander beater. The pulp was milled for 90 min and the pulp filtration was measured with a Schopper-Riegler freenes tester. Also, water retention value was calculated. Sheets of paper were made with a conventional sheet mould. The aim grammage of the paper sheets was 60 g/m². The mechanical, physical and optical properties of the paper sheets were measured. The properties measured were thickness, density, surface smoothness/roughness, air permeability, opacity, light scattering, light absorption, brightness, tensile strength, breaking strength, elongation, bursting strength and tearing strength. Half of the paper sheets were calandered. The chemical properties of oat and barley hulls did not differ significantly from each other. The same hemicellulose sugars were found in the hulls of both grains, however more mannose and arabinose were found in oat hulls. The hulls of both grains had almost the same total hemicellulose quantity. The quantity and quality of lignins were also similar in both grain hulls. Guaiacyl lignin was dominant in both hulls. Minor differences in hemicellulose sugars does not have an impact on paper production. The hull fibres were very similar in microscopic examination, but oat hulls were somewhat longer than barley hulls. These differences did not impact the separation of fibres, the fibrillation of fibre wall or paper making. Oat hulls were harder, which became most apparent in the calandering and appearance of the sheets. Barley hulls were darker but the mechanical and physical properties of the grain hull paper sheets were quite similar. The hull fractions amount in the pulp (10% or 20%) did not significantly impact the results. The milled hull fractions were not distributed evenly in the sheets, the fibres did not separate properly and no internal or external fibrillation occurred. As mentioned before, the sheets were not homogeneous and the standard deviation of the sheet properties were partly significant. Adding the hull fractions to the pulp was successful and the milled hull fractions did not fall off the sheets. Calandered sheets were smooth and glossy. Moreover, the sheets were visually pleasing. This study indicated that it is possible to use hull fractions for paper and kraft paper production. The paper mostly met the same quality requirements as commercial paper. More research is needed for further optimisation. More research into the chemical properties of oat and barley hulls is also needed, because of the hulls of both grains contain antioxidant components and could provide more information about advanced fibre separation and fibre wall fibrillation.
-
(2019)Ilmastonmuutos on yksi suurimmista eliöiden runsauteen vaikuttavista tekijöistä. Keskilämpötilat nousevat pohjoisella pallonpuoliskolla etenkin talvella, mikä vaikuttaa talvehtiviin lintuyhteisöihin. Osa lajeista hyötyy lämpenemisestä ja osalle siitä on haittaa. Lauhtuvista talvista hyötyvät esimerkiksi eteläiset, lämpöä suosivat lajit, jotka leviävät pohjoista kohti. Pohjoiset lintulajit joutuvat taas vetäytymään pohjoiseen vähentyvistä elinalueista johtuen. Kylmien alueiden linnuilta voi loppua elintila, sillä ne eivät voi vetäytyä loputtomasti. Euroopassa esimerkiksi Jäämeri rajoittaa monien lajien leviämistä enää pohjoisemmaksi. Suomessa on talvella huomattavasti vähemmän lintuja kuin kesällä, sillä suurin osa linnuistamme muuttaa pois talveksi. Tämä saattaa tulevaisuudessa muuttua, mikäli talvet muuttuvat leudommiksi. Osa muuttajista voi viivytellä mahdolli-simman pitkään ennen muutolle lähtöä ja osa saattaa jäädä jopa yrittämään talvehtimista. Tästä seuraa, että lintuyhtei-söt voivat muuttua enemmän lämpöä suosiviksi, jolloin yhteisöjä dominoivat eteläiset, lämpöä suosivat lajit. Talvisia lintuyhteisöjen muutoksia voidaan tutkia esimerkiksi talvilintulaskentojen avulla, joita Suomessa on tehty vapaaehtoisten toimesta jo noin 60 vuoden ajan. Tässä tutkimuksessa selvitin runsastuvatko eteläiset lämpöä suosivat lajit suhteessa pohjoisiin, kylmää sietäviin lajeihin Suomessa. Tutkimukseni aineistona olivat talvilintulaskennat koko Suomen alueelta alkaen talvesta 1956/1957 talveen 2014/2015. Aineisto sisältää yhteensä 609 laskentareittiä, joista jokaista reittiä oli laskettu vähintään 15 kertaa. Lisäksi selvitin, voidaanko joulukuun muuttuvilla koko Suomen keskilämpötiloilla selittää talvisten lintuyhteisöjen muutoksia. Keskilämpötilat olivat saatavilla vuodesta 1961. Suomen talviset lintuyhteisöt ovat muuttuneet enemmän lämpöä suosiviksi. Muutoksen voi aiheuttaa esimerkiksi muutaman eteläisen lajin yksilömäärien runsastuminen tai kylmää suosivien lajien katoaminen alueelta. Joulukuun nousevat keskilämpötilat selittivät puolestaan yhteisöjen muuttumista vuositasolla. Tulokset voivat tarkoittaa sitä, että leudon-tuvat alkutalvet tulevat muuttamaan lintuyhteisöjä myös jatkossa. Tutkimukseni osoitti, että lintuyhteisöt muuttuvat ilmastonmuutoksen myötä. Pohjoisille leveyksille jää yhä enemmän talvehtivia lajeja ja pohjoisen lajirikkaus saattaa jopa nousta. Koska ilmastonmuutos vaikuttaa lintuihin, on erittäin todennäköistä, että se vaikuttaa myös muihin eliöyhteisöihin. Linnut reagoivat ympäristön muutoksiin erittäin nopeasti, joten niiden avulla on mahdollista havaita muutoksia lyhyellä aikajänteellä. Suomalaiset lintulaskenta-aineistot ovat kansainvälisesti vertailtuna hyvin kattavat. Ne sisältävät arvokasta tietoa lintujen määristä, joten niitä on tärkeää hyödyntää tutkimuksessa myös tulevaisuudessa. Lisäksi on tärkeää tutkia ilmastonmuu-toksen ja elinympäristöjen muutosten yhteisvaikutusta lintuyhteisöihin, sillä nämä kaksi tekijää voivat vaikuttaa merkittävästi lajien kannankehityksiin.
-
(2010)Elinympäristön vaikutusta eliölajien esiintymiseen voidaan tutkia habitaattimallinnuksen keinoin. Havainnot lajin esiintymisestä ja puuttumisesta eri kohdissa maisemaa suhteutetaan tilastollisen mallin avulla ympäristötekijöihin, jolloin saadaan kuva lajin elinympäristövaatimuksista. Tällöin oletetaan, että laji esiintyy kaikkialla siellä, missä sen elinympäristövaatimukset täyttyvät. Metapopulaatioteorian valossa näin ei kuitenkaan aina ole: maisemassa voi olla runsaasti lajille soveltuvia mutta asuttamattomia kasvupaikkoja, koska uusien yksilöiden leviäminen ja vanhojen häviäminen eivät välttämättä ole yksittäisten kasvupaikkojen tasolla tasapainossa. Siten myös lajin leviämiskyky vaikuttaa siihen, millaiseksi sen levinneisyyskuvio maisematasolla muodostuu. Tässä työssä keskityn tammen (Quercus robur) alueellisen levinneisyyden mallintamiseen. Tammen suhteellinen harvinaisuus Suomessa sekä sen rooli luonnon monimuotoisuuden merkittävänä tukipilarina tekevät siitä mielenkiintoisen kohdelajin ekologiselle tutkimukselle. Tutkimuskohteekseni valitsin Wattkastin saaren, n. 5 km2:n alueen Länsi-Turunmaalta. Wattkastissa on tutkittu kahdeksan vuoden ajan tammella elävien hyönteisyhteisöjen rakennetta ja kannanvaihteluita, ja saaressa kasvaa yli 1800 luonnonvaraista tammea, joiden tarkat sijainnit tiedetään. Tässä ympäristössä tutkin, rajoittaako tammen alueellista levinneisyyttä ensisijaisesti sopivien elinympäristöjen tilajakauma vai pikemminkin sen leviämiskyky. Yhdistin tammen esiintymiskuviota kuvaavaan habitaattimalliin kokeellisen aineiston, jonka avulla arvioin tammen paikallisen esiintymiskuvion ja tammelle soveltuvien elinympäristöjen tilajakauman vastaavuutta. Kokeellisen aineiston muodostivat 104 Wattkastiin vuonna 2004 istutettua pikkutammea, joiden selviytymisen ja kasvupaikkaolot kartoitin syksyllä 2009. Tutkin yleistetyillä lineaarisilla malleilla puiden menestymiseen - siis selviytymiseen ja kuntoon - vaikuttavia tekijöitä. Etsin potentiaalisia selittäjiä tammen menestymiselle kasvupaikan ympäristötekijöistä sekä istutetun puun sijainnista suhteessa luontaisiin tammikasvustoihin. Lisäksi tutkin habitaattimallin avulla, selittävätkö ympäristötekijät tammen nykyisen esiintymiskuvion Wattkastissa. Havaitsin, että istutetut puut olivat selviytyneet keskimäärin hyvin ja ettei niiden menestyminen riippunut sijainnista suhteessa luontaisiin tammikasvustoihin. Habitaattimallin selitysaste oli vain 19 %, eli kasvupaikkatekijät selittivät heikosti tammen nykyisen esiintymiskuvion Wattkastissa. Tulosten perusteella tammen paikallinen esiintymiskuvio ei vastaa sille soveltuvien elinympäristöjen jakaumaa maisemassa, joten tammen levinneisyyttä Wattkastissa rajoittaa ilmeisesti sen leviämiskyky. Tulokseni viittaavat siihen, ettei tammen elinympäristön laadussa ole suuria vaihteluita Wattkastin sisällä, koska sopivia kasvupaikkoja on tarjolla tammen nykyesiintymiseen nähden runsaasti. Tämä on tammihyönteistutkimusten kannalta kiinnostava tulos, koska se tarkoittaa, että aiemmat havainnot isäntäpuun sijainnin ja hyönteisten kannanvaihteluiden välisestä yhteydestä edustavat todellisia, tilaan sidottuja populaatioprosesseja eivätkä isäntäpuun välittämiä eroja elinympäristön laadussa. Lisäksi tutkimukseni osoittaa, että yhdistämällä habitaattimallinnukseen kokeellinen lähestymistapa saadaan realistisempi kuva lajin levinneisyyttä rajoittavista tekijöistä kuin tutkimalla pelkästään ympäristötekijöiden vaikutusta lajin esiintymiseen. Jos lajin rajoittunut leviämiskyky on vaikuttanut sen esiintymiskuvion syntyyn, pelkästään ympäristötekijöihin perustuva levinneisyysmalli liioittelee levinneisyyttä. Kokeellisen tutkimuksen avulla on tällaisessa tapauksessa mahdollista paljastaa myös leviämiskyvyn rooli esiintymiskuvion taustalla.
-
(2018)The aim of this study was to provide information about using citizen science in biology education. Citizen science is a form of scientific research, where public can participate in data collection or other phases of research. It is important to study educational use of citizen science, because citizen science has a lot of potential to increase students´ interest towards biology and knowledge about scientific research. In addition, citizen science could provide meaningful ways to use information and communication technology (ICT) in education. Using ICT, such as computers and smartphones, has become very common way to collect data in citizen science projects. This is a case study about using citizen science project called Matoseuranta, as part of biology education. Research questions were: (1.) How the teachers that participated in Matoseuranta experience the educational use of citizen science? (1.1) What benefits and challenges there is in the educational use of citizen science, according to the teachers? (2.) How well data collecting with mobile application is suited in citizen science project that is used in education? (2.1) What challenges and benefits there were related to collecting data with Matoseuranta-application according to the teachers? (2.2) How the teachers evaluate their skills and knowledge executing fieldwork that includes ICT? Survey was used to collect data from teachers that participated in Matoseuranta. 49 teachers answered to the survey (n=49). Open-end questions were used to collect qualitative data about teachers´ experiences about educational use of citizen science (1.1) and mobile app (2.1). This qualitative data was then categorised using qualitative content analysis. Likert-scaled questionnaire based on TPACK (=technological pedagogical content knowledge), was used to collect quantitative data about teachers´ self-efficacy related to executing fieldwork that includes using ICT (2.2). According to teachers, the most important benefit of educational use of citizen science was the autenthic research context, which increased student motivation. In addition, teachers mentioned that Matoseuranta increased students´ knowledge about scientific research. The unreliability of collected data was the most often mentioned challenge. Teachers felt that collected data was not reliable because students had no prior experience in executing scientific research. The mobile app was suited well in data collecting, because it provided an easy way to send data to researchers. In addition, few teachers mentioned that the app motivated students. Unfortunately, the app had many technical issues, which was the most often mentioned challenge about using the app. Most of the teachers felt that they master the use of technology and the skills needed in executing fieldwork. However, only few teachers felt that they have sufficient skills to execute fieldwork that icludes using ICT in a meaningful way. Based on the results of this study, it would be important to offer more citizen science projects that are suited in educational use to teachers. It would be beneficial to study what types of projects (theme, execution, ICT) teachers would want to use in their teaching. Results confirm prior assumption, that the task value is a very important factor influencing student motivation. It is important to make sure that students feel their work in school is meaningful. This study also suggest, that there is a need to provide training and materials about how ICT can be used in biology fieldwork.
-
(2023)Lung cancer, the current leading cause of death by cancer, can be categorized into small cell lung cancer (SCLC) and non-small cell lung cancer (NSCLC), lung adenocarcinoma of NSCLC being the most common. Advances have been made in lung adenocarcinoma treatment based on the tumor genetic profile, especially with epidermal growth receptor (EGFR) gene mutated lung cancers. The initial responses of targeted therapy have promising outcomes, but the patients acquire drug resistance against the selective EGFR tyrosine kinase inhibitors (TKIs), such as osimertinib. To find a way to prevent, revert, or bypass various EGFR TKI resistance mechanisms, they are studied in hopes of discovering new ways to inhibit or degrade EGFR, to target the bypass mechanisms, or tumor heterogeneity. This study aims to target intratumor heterogeneity of EGFR expression to prevent Osimertinib resistance/enhance Osimertinib efficacy in PC9 cells. It was detected that PC9 cells were a heterogeneous population, that could be separated into EGFR-low expressing and EGFR-high expressing cells. Based on clustered regularly interspaced short palindromic repeats (CRISPR) screening, EGFR-low cells had enriched expression of Ariadne RBR E3 Ubiquitin Protein Ligase 2 (ARIH2) and RING finger protein 7 (RNF7) genes compared to EGFR-high cells. These genes encode proteins that are part of a ubiquitylation complex E3-E3 ligase, possibly mediating proteasomal degradation of EGFR. To verify this, the genes are first knocked out (KO) in PC9 EGFR-low cells with CRISPR-Cas9 method. Second, parental cells are treated with pevonedistat, which is an E3-E3 ligase activator inhibitor. The effects of ARIH2/RNF7 KO cells, and pevonedistat-treated cells are analyzed with flow cytometry. Lastly, an in vitro drug experiment to see, if the combination of osimertinib and pevonedistat would have a synergistic effect in killing PC9 EGFR-low cells. RNF7 KO cells and pevonedistat-treated cells appeared to have elevated levels of EGFR, insinuating EGFR is proteasomally degraded by E3-E3 ligase. The results of in vitro drug experiment looked promising as the combination drug treatment seemed to be the most effective. The E3-E3 ligase is an appealing target for cancer therapy but it has not been researched much in lung cancer context. Also, pevonedistat is still on clinical trials and has cytotoxic effects, therefore, the proteasomal degradation pathway of EGFR requires to be more studied.
-
(2018)Metsällä on vahva asema suomalaisessa yhteiskunnassa niin historiallisesti, taloudellisesti kuin kulttuurillisestikin. Metsällä on myös merkittävä rooli maapallon hiilen kierrossa, mikä tekee metsien hoidosta ja metsätaloudesta keskeisiä kysymyksiä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Kesällä 2017 Suomessa käytiin laaja julkinen keskustelu Euroopan parlamentin tulevasta metsien käyttöä säätelevästä LULUCF-päätöksestä. Keskustelu tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden tutkia metsien, ilmastonmuutoksen ja suomalaisuuden suhdetta. Heinäkuussa 2017 Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta teki ehdotuksen maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta (ns. LULUCF-sektori) aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin. Esitys pohjasi komission aiempaa esitykseen ja sen tavoitteena oli panna täytäntöön Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset velvoitteet hiilinielujen kasvattamisesta. Esitys koettiin Suomen metsäteollisuuden ja Suomen hallituksen parissa kohtelevan Suomen metsäsektoria epäoikeudenmukaisesti, sillä se uhkasi rajoittaa hallituksen tavoitetta lisätä metsähakkuita merkittävästi. Ympäristöjärjestöt sekä monet metsä- ja ilmastotutkijat kritisoivat tätä hallituksen tavoitetta voimakkaasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena on diskurssianalyysin avulla selvittää, millaisia puhetapoja Euroopan parlamentin hiilinielupäätöksenteosta tehdyssä uutisoinnissa esiintyi kesän 2017 aikana. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat eri toimijoiden valitsemat diskursiiviset strategiat ja kuinka valittujen puhetapojen avulla rakennettiin tukea omalle näkemykselle – pyrittiin oman puhetavan hegemonisointiin. Parlamentin hiilinielupäätöksentekoa käsittelevien uutisten diskurssianalyyttinen tarkastelu nostaa esiin kaksi valta-aseman saavuttanutta diskurssia. Käytän näistä hegemonisoituneista diskursseista nimiä metsäisen taistelun diskurssi ja eettisen metsätalouden diskurssi. Molemmissa diskursseissa Suomen hallituksen tavoite kasvattaa hakkuita näyttäytyi positiivisena. Tutkimusajanjakso ajoittui keskelle Suomen satavuotisjuhlavuotta. Tämän voidaan katsoa vaikuttaneen yhteiskunnalliseen keskusteluun helpottaen isänmaallisuutta korostavien diskurssien rakentamista. Molemmat hegemonisen aseman saavuttaneista diskursseista perustuivat isänmaallisuutta ja suomalaisia hyveitä painottavaan retoriikkaan. Tutkimus nosti esiin myös kaksi hakkuiden kasvattamiseen kriittisesti suhtautuvaa diskurssia. Ne eivät kuitenkaan saavuttaneet hegemonista valta-asemaa, eivätkä juuri kyenneet uhkaamaan valtadiskursseja. Näistä ei-hegemonisista diskursseista käytetään tässä tutkimuksessa nimiä ilmastokiireen diskurssi ja kansallisen itsekkyyden diskurssi. Molemmat nojaavat hegemonisia diskursseja vahvemmin tutkijoiden auktoriteettiin asiantuntijoina ja abstraktille tasolle jääneeseen argumentointiin ilmastonmuutoksen pysäyttämisen kiireellisyydestä. Näin ympäristönsuojelijoiden argumentaatio ei onnistunut vetoamaan suomalaisten tuntemuksiin yhtä voimakkaasti kuin hakkuiden kasvattamista tukevien toimijoiden retoriikka. Metsäteollisuuden etujärjestöt käyttävät merkittävää taloudellista ja poliittista valtaa Suomessa. Ympäristöjärjestöillä ja tutkijoilla ei ole käytössään vastaavaa valtaa. Tutkimuksen pohjalta tämä ei kuitenkaan täysin selitä sitä, että ympäristönsuojelijat eivät onnistuneet rakentamaan diskurssia, joka olisi pystynyt haastamaan metsähakkuiden kasvattamista tukevien diskurssien hegemonisoitumisen.
-
(2022)Talousmetsissä on huomattavasti vähemmän lahopuuta kuin luonnontilaisissa metsissä. Noin 25 % metsälajeista on riippuvaisia lahopuusta, ja lahopuun väheneminen on syynä monen lajin uhanalaisuuteen. Talousmetsiin on luotu lisää lahopuuta tekopökkelöiden avulla. Tekopökkelöitä tehdään harvennus- tai päätehakkuissa katkaisemalla puu noin 1–5 m korkeudelta. Tekopökkelöiden teko on yleistynyt 1990-luvulta lähtien, mutta niitä hyödyntävää lajistoa, etenkin lintuja, on tutkittu Suomessa vasta vähän. Tutkin, mitkä lintulajit käyttävät teko- ja luonnonpökkelöitä ja eroavatko niiden lajistot toisistaan. Lisäksi tutkin, millaisia pökkelöitä linnut käyttävät. Keräsin tutkimusaineistoni Viitasaarelta Keski-Suomesta tuoreilta päätehakkuilta, vanhoilta päätehakkuilta ja harvennushakkuilta. Laskin yhteensä 78 tekopökkelöstä ja 69 luonnonpökkelöstä (puulajeina kuusi ja koivu) lintujen syönnösjälkien ja pesäkolojen määrän sekä määritin ne tehneet lajit. Mittasin myös pökkelöistä ja tutkimuskuvioista ympäristömuuttujia selvittääkseni, millaisia pökkelöitä linnut käyttävät. Tutkimuskuvioilla ja niiden lähistöllä suoritettiin lisäksi lintujen linjalaskennat, jotta pystyin vertaamaan, eroavatko tutkimuskuvioiden lintulajiston laji- tai parimäärät lähialueen lintulajistosta. Vertasin tutkimusalueen linjalaskenta-aineistoa myös pohjoisen Keski-Suomen lintujen vakiolinjalaskenta-aineistoon saadakseni tietää, eroaako tutkimusalue yleisesti pohjoisen Keski-Suomen lintulajistosta laji- tai parimäärän suhteen. Käytin tilastollisissa analyyseissä lineaarisia sekamalleja ja yleistettyjä lineaarisia sekamalleja. Tutkimukseni perusteella linnut käyttävät tekopökkelöitä pesintään ja ruokailuun. Suurin osa syönnösjäljistä ja koloista oli tikkojen tekemiä, todennäköisesti käpytikan. Pökkelötyypillä (teko- tai luonnonpökkelö) ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä pökkelön syönnösjälkien tai pesäkolojen määrään. Pökkelöllä oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän syönnösjälkiä, kun pökkelö oli korkeampi, paksumpi, pidemmälle lahonnut, kaarnan peittävyys oli alhaisempi tai pökkelö sijaitsi lähellä metsän reunaa. Kolojen määrä oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi, kun pökkelö oli korkeampi, paksumpi tai kun metsäkuviolla oli vähemmän maalahopuuta. Kolojen tai syönnösjälkien määrään ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi se, sijaitsiko pökkelö harvennushakkuulla vai päätehakkuulla säästöpuuryhmässä, keskellä päätehakkuuta tai päätehakkuun reunassa. Linjalaskennoissa tutkimuskuvioiden lintulajisto ei eronnut laji- tai parimäärältään lähialueen linnustosta. Tutkimusalueen lintulajisto ei myöskään poikennut pohjoisen Keski-Suomen linnustosta lajimäärältään, joten tuloksiani voi pitää yleistettävissä laajemminkin. Parimäärät olivat tutkimusalueen laskentalinjoilla alhaisempia, koska linjat olivat lyhyempiä kuin vakiolinjat. Tulosteni perusteella linnut hyötyvät eniten korkeammista ja paksummista tekopökkelöistä, jotka sijaitsevat lähellä metsän reunaa. Ajan myötä pökkelön lahotessa siitä tulee paremmin lintujen käyttöön soveltuva.
Now showing items 775-794 of 961