Browsing by Author "Lintulaakso, Kari"

Paleoekologia tutkii fossiloituneita kasveja ja eläimiä ja niiden suhdetta ympäristöönsä. Se on yksi niistä tutkimusaloista, joka pyrkii selvittämään kuinka esimerkiksi nisäkäsyhteisöjen rakenne on muuttunut aikojen kuluessa ympäristön ja muiden pitkäaikaisten muutosten seuraksena. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko kehittää menetelmä, joka voisi muutamalla nisäkkäisiin liittyvällä perusmuuttujalla, kuten niiden liikkumistavalla ja ravinnolla, määrittää nisäkäslajien muodostaman yhteisön rakenne sekä sen, ovatko nämä rakenteet erilaisia eri elinympäristöjen kesken. Mikäli menetelmä toimisi nykyisten nisäkäslajien tiedoilla, voisi sitä kehittää myös paleoympäristöjen ennustamiseen. Tutkimukseen valittiin kaksi menetelmää nisäkäsyhteisöjen muodostamiseksi. Ensimmäinen menetelmä pohjautui itseorganisoituvaan kartta-algoritmiin (SOM, Self-Organizing Map). Toinen perustui nisäkkäiden ryhmittelyyn liikkumismuodon ja ravinnon perusteella. Kaikki tutkimukseen valitut muuttujat olivat sellaisia, että niitä voidaan käyttää myös paleontologisissa aineistoissa. Ensimmäisen menetelmän tuloksena voidaan todeta, että itseohjautuvan kartan käyttö nisäkäsyhteisöjen muodostamiseen ei ollut toimiva. Muodostuneet yhteisörakenteet olivat hyvin abstrakteja ja niitä oli vaikea selittää. Itseohjautuvien karttojen käyttö soveltui kuitenkin muiden rakenteiden, kuten nisäkkäiden ravintoryhmien luokitteluun. Toisen menetelmän tulokset osoittavat, että on mahdollista erottaa suurin osa maalla olevista pääelinympäristöistä niillä nisäkäsyhteisöjen rakenteilla, jotka muodostettiin lajien liikkumismuodolla ja ravinnolla. Näillä kahdella muuttujalla muodostui merkitseviä eroja eri nisäkäsyhteisöjen välillä. Nämä yhteisöt toimivat hyvin myös eri pääelinympäristöjen indikaattoreina. Osoittautui, että useassa tapauksessa alueilla, joilla oli samankaltaiset ympäristöolot, vaikka sijaitsivatkit eri mantereilla, oli samankaltaiset nisäkäsyhteisöt. Jälkimmäistä menetelmää voidaan kehittää edelleen ryhmittelemällä nisäkäsyhteisöjä myös muiden muuttujien avulla. Näitä muuttujia voisivat olla esimerkiksi nisäkkäiden koko sekä hampaiden rakenne. Kehittämällä algoritmeja, jotka laskevat erikseen elinympäristöjen indikaattoreita ja myöhemmin yhdistävät niitä voisi muodostaa vielä tarkemman mallin elinympäristöjen ennustamiseen.