Browsing by Author "Pahkala, Aino"

Dermatologia on visuaalisia taitoja vaativa lääketieteen osa-alue, joka tutkii iholla, päänahassa, hiuksissa ja kynsissä esiintyviä sairauksia ja syöpiä. Ihotautien diagnosointi vaatii visuaalista asiantuntijuutta, joka tarkoittaa kykyä tehdä havaintoja ja tulkita niitä tarkoituksenmukaisesti. Asiantuntijuus syntyy havainto-oppimisesta, joka perustuu kokemuksen kautta kehittyneeseen kykyyn erotella ja luokitella tietoa. Se tarkoittaa kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta, yhdistellä tietoa ja niiden välisiä suhteita sekä käsitellä poimittua tietoa nopeammin ja tehokkaammin. Visuaalista tarkkuutta vaativilla aloilla silmänliikkeiden tutkiminen voi paljastaa lääketieteellisten taitojen taustalla vaikuttavia ajatusprosesseja sekä oppimiseen liittyviä mekanismeja. Silmänliikkeiden ja digitaalisten havainto-oppimismoduulien yhdistäminen voi tarjota hyödyllistä tietoa visuaalisen asiantuntijuuden kehittymisestä ja auttaa suunnittelemaan toimivampia opetusmenetelmiä. Digitaalisista oppimismoduuleista saatu tutkimustieto on tarjonnut viitteitä siitä, että ne vaikuttavat positiivisesti visuaalisiin taitoihin. Tässä tutkimuksessa tutkittiin Helsingin yliopiston lääketieteen perustutkinto-opiskelijoiden visuaalisen asiantuntijuuden kehittymistä ihotautikurssin ja havainto-oppimismoduulien avulla. Opiskelijat (N = 63) tekivät ihotautikurssin yhteydessä kahta erilaista digitaalista havainto-oppimismoduulia, jotka sisälsivät kliinisiä ihotautikuvia. Niiden avulla tutkittavien tuli tunnistaa kuvissa esiintyvät ihosairaudet niistä näkyvien piirteiden perusteella. Suoriutumista mitattiin onnistumisprosentin, vastausajan ja varmuuden perusteella. Pienempään osaotokseen osallistui 13 opiskelijaa ja 7 ihotauteihin erikoistunutta lääkäriä. Suoriutumisen lisäksi tallennettiin heidän silmänliikkeensä (fiksaatioiden määrä, kesto ja sijainti), jotta nähtäisiin, mihin heidän katseensa kiinnittyy moduulien tekemisen aikana. Lopuksi opiskelijoiden ja asiantuntijoiden tuloksia verrattiin keskenään. Tulokset osoittivat, että opiskelijat suoriutuivat kohtalaisen hyvin moduuleissa kurssin alussa, mutta erot asiantuntijoihin olivat suuria. Visuaalisessa prosessoinnissa (fiksaatioiden määrä, kesto ja sijainti) eroja oli erityisesti fiksaatioiden määrässä: opiskelijoilla oli selvästi enemmän fiksaatioita kuin asiantuntijoilla. Kurssin lopussa opiskelijoiden ja asiantuntijoiden väliset erot suoriutumisessa pienenivät merkittävästi ja visuaalisessa prosessoinnissa eroja ei ollut enää lainkaan. Tutkimus osoitti, että opiskelijoiden visuaalinen asiantuntijuus kehittyi kurssin aikana ja havainto-oppimismoduulit olivat hyödyllinen opetusväline dermatologian opetuksessa. Toimivien opetusmenetelmien kehittäminen on tärkeää, jotta ne tukisivat opiskelijoiden oppimista ja visuaalisen asiantuntijuuden kehittymistä. Opiskelijoiden diagnoositarkkuuden ja kliinisen päättelykyvyn tehostuminen voisivat vähentää aikaisemmissa tutkimuksissa havaittuja eroja eksperttien ja noviisien välillä.