Browsing by Author "Salminen, Pihla"

Luontosuhde on noussut tärkeäksi tutkimuskohteeksi muun muassa ympäristövastuullisen käyttäytymisen ja ihmis-ten hyvinvoinnin tutkimuksessa. Ihmisen ja luonnon suhteeseen liittyvä käsitteistö on kuitenkin vielä hyvin haja-naista, ja itse termi ”luontosuhde” voi viitata useampiin eri asioihin. Tämän työn tärkeimpänä tavoitteena on muo-dostaa yhtenäinen, kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ohjaava käsitteellinen kehys luontosuhdetutkimuksen käyttöön ja toisaalta työkaluksi ympäristökasvatukseen. Työssä tarkastellaan tieteidenvälisesti sitä, miten luontosuhde käsitetään luontosuhdetutkimuksessa. Työssä etsitään Galtungin-Kuitusen tiedekäsityksen mukaisesti vastauksia kysymyksiin “Miten asioiden pitäisi [luontosuhdetutki-muksessa] olla?”, “Miten asiat ovat nyt?” ja “Miten asioita tulisi kehittää?” Näiden kolmen kysymyksen mukaan muotoiltiin kolme tutkimustehtävää, joita ratkotaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan, hermeneuttisen kehän ja ab-duktiivisen päättelyn tuella. Vastauksena kysymykseen ”miten asioiden pitäisi olla?” muodostetaan käsitteellis-teoreettisesti kokonaisvaltaisen luontosuhdekäsityksen kehys, jolla pyritään tavoittamaan luontosuhteen monet eri puolet ja ilmenemistavat. Kehys koostuu kolmesta tasosta, joilla luontosuhdetta voidaan tarkastella. Lähtökohtana ja kehyksen ensimmäisenä tasona on näkemys luontosuhteesta ihmisen suhteena luonnon kokonaisuuteen, jonka osa hän systeemeineen itsekin on. Kehyksen toisella tasolla tarkastellaan käsityksiä ihmisen ja todellisuuden inhimillisen ulottuvuuden (esim. kaupun-git, tietokoneet, ajatusrakennelmat) kuulumisesta luontoon sekä ihmisen oman ekologisen ulottuvuuden, sisäisen luontomme, roolia osana luontosuhdetta. Kolmannella tasolla luontosuhde jäsennetään neljään eri ulottuvuuteen: ekologinen, tajunnallinen, toiminnallinen ja sosiokulttuurinen. Kehyksen avulla analysoidaan systemoidun kirjallisuuskatsauksen keinoin luontosuhdetutkimusten käsityksiä luon-tosuhteesta (vastauksena kysymykseen ”miten asiat ovat?”). Aineistoksi rajattiin 28 luontosuhdetutkimusta rapor-toivaa artikkelia. Tutkimuksista tunnistettiin neljä erilaista luontosuhdekäsityksen tyyppiä. Kokonaisuudessaan luon-tosuhdetutkimuksissa painottui luontosuhteen tajunnallisen ulottuvuuden sekä ihmisen ja muun luonnon suhteen tut-kiminen. Ihmisen omaa ekologista ulottuvuutta käsiteltiin hyvin harvassa tutkimuksessa. Todellisuuden inhimillinen ulottuvuus taas asetettiin läpi aineiston luonnon ulkopuolelle, ja useissa tutkimuksissa se kuvattiin ihmisen luonnosta eriyttävänä tekijänä. Systemoituun kirjallisuuskatsaukseen sisältyi teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa selvitettiin luontosuhdekäsitysten lisäksi luontosuhdetutkimusten kehityskohtia vastauksena kysymykseen “miten asioita tulisi kehittää?” Luontosuh-detutkimuksen käyttöön ehdotetaan kolmea, työssä muodostetun kokonaisvaltaisen luontosuhdekäsityksen mukaista välinettä, joista yksi soveltuu erityisen hyvin myös ympäristökasvatuksen välineeksi. Työn tulosten perusteella luon-tosuhdetutkimuksessa tulisi nostaa selvemmin esiin erityisesti luontosuhteen ilmeneminen myös todellisuuden inhi-millisen ulottuvuuden kautta sekä ihmisen oman ekologisen ulottuvuuden rooli luontosuhteen kokemisessa.