Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Fucus vesiculosus"

Sort by: Order: Results:

  • Macrofaunal communities associated to free-living bladderwrack Fucus vesiculosus (L.) 
    Halonen, Viivi (2021)
    During the last century, a decline in the canopy-forming foundation species Fucus vesiculosus has been observed in the Baltic Sea. The widely studied typical form of F. vesiculosus, that lives anchored to hard substrata, is at risk of further declines in the following century due to eutrophication and changes in water temperature and salinity. Fucus vesiculosus also exists in the Baltic Sea as a less common free-living form, which lives deposited in sheltered and shallow bays. This free-living form has been left understudied and little is known about their role in the ecosystem or the potential consequences of its disappearance. However, their occurrence may be equally or more under threat in the event of the aforementioned environmental changes. Additionally, it is currently unknown if mats of F. vesiculosus cause anoxia in the sediment below. This thesis will investigate the macroepifaunal and macroinfaunal communities associated to the presence of free-living F. vesiculosus across different sites in both Finland and Sweden. We will also estimate if F. vesiculosus causes anoxia. For this study, replicate frames of F. vesiculosus, including all vegetation and epifaunal community, were collected using mesh bags. Infaunal samples were randomly collected using benthic cores, both under the mat of F. vesiculosus and the adjacent bare soft bottom. All macroinvertebrates were identified to the lowest possible taxa, counted and weighed. Morphological measurements of F. vesiculosus thalli, such as length of thallus and wet weight, were recorded for every frame. Our results showed that the presence of free-living F. vesiculosus has a consistent effect across the two study locations. We found that increasing wet weight of F. vesiculosus significantly increased the abundance and biomass of the macroepifauna. The highest infaunal animal abundance and biomass were found in the bare sediment with high occurrence of opportunistic taxa. However, we found potential evidence to suggest that the presence of F. vesiculosus mats does not cause anoxia in the sediment. This study provides a much-needed first look into the macrofaunal communities associated to the free-living Fucus vesiculosus. Our study demonstrated that free-living F. vesiculosus is a potential foundation species in shallow, sheltered bays of the Baltic Sea by increasing the number of present taxa compared to adjacent bare sediment. Higher F. vesiculosus biomass directly increased the abundance and biomass of the macroepifaunal community, and the presence of free-living Fucus vesiculosus was not found to have significant negative effects on the associated macroinfaunal community.
  • Pohjoisen Itämeren vapaana elävien rakkohaurupopulaatioiden alkuperä ja lisääntyminen 
    Aittamäki, Anne (2020)
    Rakkohauru (Fucus vesiculosus) on ruskeisiin leviin kuuluva makrolevä, joka kasvaa Atlantin valtameressä laajalla alueella Grönlannista Portugaliin asti. Rakkohauru on valtamerissä vuorovesivyöhykkeen laji, joka sietää laajaa suolaisuuden ja lämpötilan vaihtelua. Itämeressä rakkohauru kasvaa kilpailun vähäisyyden vuoksi sublitoraalissa vyöhykkeessä jopa kymmenen metrin syvyyteen asti ja on tärkeä elinympäristöjä muodostava laji. Rakkohaurua pidetään useimmiten kovien pohjien lajina, joka kiinnittyy alustaansa tyvilevyn avulla. Rakkohaurusta tunnetaan kuitenkin myös toinen tyyppi, joka elää pehmeillä hiekkapohjilla tai suistoalueilla eikä ole kiinnittynyt tyvilevyllä pohjaan. Tässä työssä selvitettiin, ovatko kiinnittyneet ja vapaana elävät rakkohaurut geneettisesti erilaisia, mistä vapaana kasvavat yksilöt ovat peräisin ja voivatko ne lisääntyä itsenäisesti. Suomen ja Ruotsin rannikoilta kerättiin kymmenestä eri paikasta sekä vapaana kasvavia että kiinnittyneitä rakkohaurunäytteitä, joita verrattiin toisiinsa. Keräyspaikat sijaitsivat yhden, muutaman tai satojen kilometrien päässä toisistaan. Kerätyistä näytteistä eristettiin viisi DNA-mikrosatelliittimarkkeria, joiden perusteella tehtiin geneettiset analyysit. Tutkimustuloksista selvisi, että Suomen ja Ruotsin rakkohaurupopulaatioiden välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää geneettistä eroa eivätkä populaatioiden väliset geneettiset erot riippuneet niiden välisestä etäisyydestä. Niinpä kysymykseen siitä, mistä vapaana kasvavat populaatiot ovat lähtöisin, ei saatu vastausta. Sen sijaan vapaana kasvavat ja kiinnittyneet rakkohaurun muodot erosivat toisistaan geneettisesti. Tämä viittaa siihen, että vapaana kasvavat populaatiot lisääntyvät ainakin osittain itsenäisesti. On mahdollista, että tämä johtaa ajan kuluessa vapaana kasvavien ja kiinnittyneiden rakkohaurun muotojen kehittymiseen omiksi lajeikseen, mutta tällä hetkellä se ei vaikuta kovin todennäköiseltä. Koska tutkitut populaatiot olivat pieniä ja käytettyjen mikrosatelliittien määrä vähäinen, lisätutkimukset ovat tarpeen tulosten luotettavuuden varmistamiseksi.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO