Browsing by Subject "Niitty"

Maailmanlaajuisesti kiihtyvä luonnon monimuotoisuuden vähentyminen uhkaa ekosysteemien toimin-taa, ja toimia luontokadon pysäyttämiseksi tarivitaan nyt. Elinympäristöjen häviäminen on yksi luonto-kadon pääasiallisista aiheuttajista. Suomessa niityt kuuluvat monimuotoisimpiin elinympäristöihin, mutta niiden määrä on vähentynyt ja erityisesti perinneniityt ovat uhanalaistuneet 1800-luvun lopulta nykypäivään. Niittyjen muutoshistoriaa on tarkasteltu lähinnä perinnebiotooppien näkökulmasta, vaikka niiden ohella niittylajeja esiintyy myös muunlaisilla niityillä, kuten ilman ihmisen myötävaikutusta syntyneillä alkuniityillä sekä erilaisissa uuselinympäristöissä. Tässä työssä niityt määritellään laajasti, sillä pyrkimyksenä on tarkentaa käsitystä niiden kokonaistilasta sekä niissä tapahtuneista muutoksista, ja tunnistaa uusia mahdollisuuksia niittyjen ja biodiversiteetin suojelemiseksi. Viime vuosina kaupun-geissa onkin herätty niittyjen ja biodiversiteetin suojeluun, ja myös Helsingissä on laadittu niittyjen sel-vitys ja kehittämissuunnitelma. Tässä työssä tarkastellaan pääkaupunkiseudun niittyjen muutoshistoriaa vuosien 1870–1907 ja 2022 vä-lillä paikkatiedon menetelmin. Historiallisten niittyjen määrän arvioimiseen käytettiin niin kutsuttujen Senaatin kartastojen pohjalta tuotettua paikkatietoaineistoa, kun taas nykypäivän niittyalan arvioiden perustana on Syken ja Scalgon tuottama maanpeiteaineisto. Työn tavoitteena oli selvittää niittyjen pin-ta-alan ja levinneisyyden muutoksia pinta-aloista laskettujen tilastojen sekä Overlap- ja Optimized hot spot -analyysien avulla, vertailla niitä Helsingin niittyverkoston paikkatietoaineistoon ja lopuksi pohtia, voisivatko työn tulokset tarjota uutta näkökulmaa niittyjen ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun Helsingissä sekä laajemmin. Niittyjen tarkastelu laajemman määritelmän kautta paljasti, että vaikka niittyjen määrä on vähentynyt pääkaupunkiseudulla vuosista 1870–1907 nykypäivään, vähentyminen on ollut aikaisempiin arvioihin verrattuna maltillista ja niittyjä on edelleen runsaasti. Niittylaikkujen keskimääräinen koko oli kuitenkin pienentynyt, ja valtaosa niityistä sijaitsi nykyään eri alueilla kuin vuosina 1870–1907. Kuitenkin löydet-tiin joitain alueita, joilla niittyjä esiintyi molempina ajankohtina. Suurten ja vanhojen niittyjen säilyt-täminen olisi biodiversiteetin suojelun kannalta ensiarvoisen tärkeää, ja ne tulisi huomioida paremmin myös Helsingin niittyverkostostrategiassa. Elinympäristön pinta-alan ohella sen biodiversiteettiin vai-kuttavat keskeisesti kytkeytyneisyys ja laatu, ja lisää tutkimusta tarvittaisiin niiden muutoksista ja ny-kytilasta pääkaupunkiseudun niityillä. Huomattiin myös, että niittyjen määrittelyllä on valtava merkitys niiden tilan arvioinnissa, ja käsitteitä olisikin tarpeen yhdenmukaistaa.