Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "jäkäläsymbioosi"

Sort by: Order: Results:

  • Parviainen, Anna (2020)
    Jäkälät ovat sieniosakkaan ja yhteyttävän levän muodostamia symbiooseja, joista suurin osa elää maaekosysteemeissä ympäri maapalloa. Jäkälät toimivat ekosysteemeissä tärkeinä indikaattorilajeina, sillä ne ovat usein hyvin herkkiä elinympäristössä tapahtuville muutoksille, esimerkiksi ilmanlaadun huononemiselle. Sticta-suvun syanojäkäliä on tähän mennessä kuvattu noin 200 lajia erityisesti subtrooppisilta ja trooppisilta alueilta. Todellisuudessa lajimäärän arvioidaan olevan paljon suurempi. Afrikan jäkälistä tiedetään vielä suhteellisen vähän, ja tietomme Itä-Afrikan Sticta-lajeista pohjautuvat pääasiassa 1980-luvulla tehtyyn tutkimukseen. Tässä tutkimuksessa tavoitteenani oli tuottaa DNA- analyysiin perustuva selvitys Sticta-suvusta Kenian Taitavuorilla. Tutkimuksessa selvitin myös Sticta-lajien symbioottisten syanobakteerigenotyyppien levinneisyyttä Taitavuorten eri metsäsaarekkeissa ja eri Sticta-lajeissa. Tutkimukseni aineistona oli 176 jäkälänäytettä, jotka ovat kerätty Taitavuorten alueelta sekä Elgonvuoren rinteeltä Länsi-Keniasta Jouko Rikkisen ja Ulla Kaasalaisen toimesta vuosina 2009- 2017. Alustava lajinmääritys morfologian perusteella tapahtui mikroskopoimalla. Neljänkymmenenkahdeksan näytteen tarkempi lajinmääritys tehtiin DNA-menetelmin, selvittämällä jokaisesta näytteestä sienen sekä syanobakteerin genotyyppi. DNA-eristyksen, PCR:n sekä elektroforeesin tein Helsingin luonnontieteellisen museon laboratoriossa kesällä 2018. DNA- sekvensointi tehtiin Sanger-menetelmällä Saksassa GATC Biotech-yrityksen toimesta. Laboratoriotöiden tuloksena sain sieniosakkaan DNA-sekvenssin kaikkiaan 48 jäkälänäytteistä. Sekvenssien perustella 46 näytettä voitiin määrittää ennestään tunnetuiksi Sticta-lajeiksi, ja kaksi näytettä osoittautui Sticta pseudosylvatica -lajille sukua olevaksi, toistaiseksi kuvaamattomaksi lajiksi. Näytteistä löytyi kaikkiaan 21 erilaista syanobakteerigenotyyppiä. Eri metsäsaarekkeista kerättyjen näytteiden syanobakteerikoostumus ei näyttänyt poikkeavan toisistaan, mutta Sticta- lajien syanobakteerikannat poikkesivat toisistaan.