Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "kartoitus"

Sort by: Order: Results:

  • Mustasaari, Teemu (2023)
    Tämä opinnäytetyö käsittelee uuden ympäristöseurantamenetelmän kehitystyötä. Hauruja (Fucus spp.) on seurattu Suomen rannikolla jo pitkään, mutta nykyisiin kartoitus- ja seurantamenetelmiin liittyy haasteita ja epätarkkuutta. Hauruvaltaiset elinympäristöt ovat uudessa uhanalaisuusarvioinnissa määritelty erittäin uhanalaisiksi. Tarvetta uusille seurantamenetelmille siis on. Drone-teknologia on kehittynyt ja halventunut viime vuosina, mikä on avannut uusia mahdollisuuksia hyödyntää kaukokartoitusta. Edulliset valokuvaamiseen tarkoitetut dronet mahdollistavat sekä ajallisesti että paikallisesti erittäin tarkkojen ilmakuvien tuottamisen. Näitä on maailmalla käytetty menestyksellisesti myös rannikon kartoituksessa ja seurannassa. Suomessa drone-kuvia ei kirjallisuuden perusteella ole käytetty makrolevien kartoitukseen tai seurantaan. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, sopivatko tällaiset drone-kuvat hauruyhteisöjen kartoitukseen ja monitorointiin itäisellä Suomenlahdella sekä tuottaa tietoa menetelmän jatkokehitystä ajatellen. Kuvasin 22 merenranta-alueen reunaympäristön alkukesällä 2020. Kuvatuista alueista valitsin kahdeksan jatkotutkimuksiin, jotka kuvattiin uudelleen syksyllä 2020. Tällöin niiden alueelta kerättiin kuvatulkinnan tueksi 263 tukipistettä, joilta mitattiin veden syvyys ja arvioitiin haurujen esiintyvyys Drop-kuvausmenetelmällä. Rajasin ilmakuvilta näkyvät haurualueet ja vertasin niitä tukipisteaineistoon. Havaitsin, että 80 % havainnoista tieto luokittui oikein. Cohenin kappa -testin perusteella kohteiden välillä sekä eri syvyyksillä olevilla kasvustoilla oli suuria eroja havaintojen luotettavuudessa. Syvemmällä kuin 2,5 metrissä olevien haurukasvustojen erottaminen onnistui huomattavasti huonommin. Myös matalimman kasvuston (0 – 0,5 m) erottaminen oli hankalaa. Tulokset ovat lupaavat, mutta niiden perusteella menetelmää ei kuitenkaan vielä voi todeta toimivaksi, vaan lisätutkimuksia tarvitaan. Tämän tutkimuksen perusteella kehitystyötä kannattaa jatkaa käyttämällä tarkkaa paikkatietoa ilmakuvien ja tukipisteaineiston tuottamiseen sekä uusia kuvantamismenetelmiä, jotka kykenevät tuottamaan tavanomaista RGB-kameraa paremman erottelukyvyn. Drone- ja meritöiden turvallisuuden parantamiseksi tehtiin riskienhallintaprosessi, jossa tunnistin, analysoin sekä raportoin töihin liittyvät merkittävimmät riskit.
  • Peltola, Aino (2021)
    Kurtturuusu (Rosa rugosa) on haitallinen vieraslaji Suomessa. Se on levinnyt alkuperäisiltä esiintymisalueiltaan Koillis-Aasiasta Itämeren ja Pohjanmeren rannikolle sekä Pohjois-Amerikan koillisosiin. Se uhkaa luonnon monimuotoisuutta erityisesti merenrannoilla. Suomessa kaikki hiekkarantojen ja dyynien luontotyypit ovat uhanalaisia ja kurtturuusu vaikuttaa erityisesti niiden ekosysteemeihin muodostamalla suuria tiheitä kasvustoja. Kurtturuusukasvustossa muut lajit vähenevät. Vieraslajilain nojalla kurtturuusun kasvattaminen on kielletty, mutta kasvatuskielto astuu voimaan vasta siirtymäajan jälkeen 1.6.2022. Kurtturuusu on suosittu koristepensas. Siitä on myös jalostettu uusia lajikkeita. Niiden kasvatusta kielto ei koske, koska niiden lisääntymiskyvyn on ajateltu olevan heikko. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kurtturuusun levinneisyyttä Espoon rannoilla sekä tutkia sen lisääntymiskykyä. Tutkimuksessa kartoitettiin Espoon merenrantoja järjestelmällisesti maastossa havainnoiden ja etsittiin niiltä kurtturuusua. Kasvustojen ominaisuuksia tutkittiin ja selvitettiin morfologisten tuntomerkkien avulla, ovatko ne kurtturuusun perusmuotoa vai jotakin jalostettua lajiketta. Kasvustoista valittiin osa tarkempaa siementutkimusta varten. Siementen elinkykyä tutkittiin tetrazoliumtestin avulla ja kelluntakykyä vesiastioissa. Siementutkimuksessa selvitettiin, eroaako kurtturuusun perusmuodon ja jalostettujen lajikkeiden siementuotto tai siementen elinkyky toisistaan ja kuinka hyvin pähkylät kelluvat. Tilastollisina menetelminä käytettiin varianssianalyysiä ja t-testiä. Kurtturuusua kasvoi Espoon rannoilla runsaasti monenlaisilla kasvupaikoilla sekä istutettuna että villiytyneenä. Mantereella sitä oli enemmän kuin saaristossa. Villiytyneenä tai mahdollisesti villiytyneenä kasvoi vain muutamia kasvustoja jalostettuja kurtturuusulajikkeita. Istutettuina niitä oli enemmän. Kurtturuusun siementuotto vaikuttaa olevan suurempi perusmuodolla kuin jalostetuilla lajikkeilla. Perusmuoto tuotti myös keskimäärin enemmän elinkykyisiä siemeniä. Hajonta molemmissa ryhmissä oli kuitenkin suurta. Osa jalostetuista lajikkeita tuotti melko runsaastikin elinkykyisiä siemeniä, toiset taas hyvin vähän. Kurtturuusun pähkylät kelluivat hyvin. Tulokset tukevat käsitystä siitä, että jalostetut kurtturuusulajikkeet eivät olisi yhtä haitallisia kuin perusmuoto. Sekä perusmuodon että jalostettujen lajikkeiden siementuoton ja elinkyvyn hajonta oli kuitenkin suurta. Eri lajikkeiden eroja olisikin tarpeen selvittää järjestelmällisesti. Kurtturuusulla on hyvät edellytykset levitä veden välityksellä uusille kasvupaikoille, koska se kasvaa rannoilla ja sen siementen kelluntakyky on hyvä. Kurtturuusun kartoitus Espoossa auttaa sen torjunnan suunnittelussa myös muissa kaupungeissa.