Browsing by Subject "kokonaisvaltainen lähestymistapa"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2018)Luontosuhde on noussut tärkeäksi tutkimuskohteeksi muun muassa ympäristövastuullisen käyttäytymisen ja ihmis-ten hyvinvoinnin tutkimuksessa. Ihmisen ja luonnon suhteeseen liittyvä käsitteistö on kuitenkin vielä hyvin haja-naista, ja itse termi ”luontosuhde” voi viitata useampiin eri asioihin. Tämän työn tärkeimpänä tavoitteena on muo-dostaa yhtenäinen, kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ohjaava käsitteellinen kehys luontosuhdetutkimuksen käyttöön ja toisaalta työkaluksi ympäristökasvatukseen. Työssä tarkastellaan tieteidenvälisesti sitä, miten luontosuhde käsitetään luontosuhdetutkimuksessa. Työssä etsitään Galtungin-Kuitusen tiedekäsityksen mukaisesti vastauksia kysymyksiin “Miten asioiden pitäisi [luontosuhdetutki-muksessa] olla?”, “Miten asiat ovat nyt?” ja “Miten asioita tulisi kehittää?” Näiden kolmen kysymyksen mukaan muotoiltiin kolme tutkimustehtävää, joita ratkotaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan, hermeneuttisen kehän ja ab-duktiivisen päättelyn tuella. Vastauksena kysymykseen ”miten asioiden pitäisi olla?” muodostetaan käsitteellis-teoreettisesti kokonaisvaltaisen luontosuhdekäsityksen kehys, jolla pyritään tavoittamaan luontosuhteen monet eri puolet ja ilmenemistavat. Kehys koostuu kolmesta tasosta, joilla luontosuhdetta voidaan tarkastella. Lähtökohtana ja kehyksen ensimmäisenä tasona on näkemys luontosuhteesta ihmisen suhteena luonnon kokonaisuuteen, jonka osa hän systeemeineen itsekin on. Kehyksen toisella tasolla tarkastellaan käsityksiä ihmisen ja todellisuuden inhimillisen ulottuvuuden (esim. kaupun-git, tietokoneet, ajatusrakennelmat) kuulumisesta luontoon sekä ihmisen oman ekologisen ulottuvuuden, sisäisen luontomme, roolia osana luontosuhdetta. Kolmannella tasolla luontosuhde jäsennetään neljään eri ulottuvuuteen: ekologinen, tajunnallinen, toiminnallinen ja sosiokulttuurinen. Kehyksen avulla analysoidaan systemoidun kirjallisuuskatsauksen keinoin luontosuhdetutkimusten käsityksiä luon-tosuhteesta (vastauksena kysymykseen ”miten asiat ovat?”). Aineistoksi rajattiin 28 luontosuhdetutkimusta rapor-toivaa artikkelia. Tutkimuksista tunnistettiin neljä erilaista luontosuhdekäsityksen tyyppiä. Kokonaisuudessaan luon-tosuhdetutkimuksissa painottui luontosuhteen tajunnallisen ulottuvuuden sekä ihmisen ja muun luonnon suhteen tut-kiminen. Ihmisen omaa ekologista ulottuvuutta käsiteltiin hyvin harvassa tutkimuksessa. Todellisuuden inhimillinen ulottuvuus taas asetettiin läpi aineiston luonnon ulkopuolelle, ja useissa tutkimuksissa se kuvattiin ihmisen luonnosta eriyttävänä tekijänä. Systemoituun kirjallisuuskatsaukseen sisältyi teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa selvitettiin luontosuhdekäsitysten lisäksi luontosuhdetutkimusten kehityskohtia vastauksena kysymykseen “miten asioita tulisi kehittää?” Luontosuh-detutkimuksen käyttöön ehdotetaan kolmea, työssä muodostetun kokonaisvaltaisen luontosuhdekäsityksen mukaista välinettä, joista yksi soveltuu erityisen hyvin myös ympäristökasvatuksen välineeksi. Työn tulosten perusteella luon-tosuhdetutkimuksessa tulisi nostaa selvemmin esiin erityisesti luontosuhteen ilmeneminen myös todellisuuden inhi-millisen ulottuvuuden kautta sekä ihmisen oman ekologisen ulottuvuuden rooli luontosuhteen kokemisessa.
-
(2019)Tämän työn tutkimuskohteena on ihmisten ajattelu sekä ympäristö- ja kestävyyskysymysten kompleksisuus sekä Rittelin ja Webberin määrittelemä viheliäisyys. Tavoitteeni on kehittää sellaisia ajattelun välineitä, joilla kestävyysproblematiikkaa voisi ymmärtää mahdollisimman kokonaisvaltaisesti – monilla tasoilla sekä ilman liiallista osiin pilkkomista ja näkökulman tiukkaa rajaamista. Tämänkaltaisten työkalujen kehittämisen tarvetta on tuotu esiin varsin laajasti viime aikoina, kun huoli ilmastonmuutoksen, biodiversiteettikadon ja ilmastopakolaisuuden kaltaisista kompleksisista ongelmavyyhdeistä on kasvanut. Työn tarkempi tavoite on kehittää generalistis-holistis-holarkistinen viitekehys eli GHH-kehys jo olemassa olevan, Risto Willamon aiemmin esittelemän generalistis-holistisen GH-kehyksen pohjalta. GH-kehyksessä kokonaisvaltainen lähestymistapa tiivistetään kahteen ulottuvuuteen: tarkastelun näkökulmien ja kohteiden moninaisuutta korostavaan generalismiin sekä näiden näkökulmien ja kohteiden vuorovaikutusten merkitystä painottavaan holismiin. Lisään työssäni lähestymistapaan kolmannen ulottuvuuden: holarkismin, joka korostaa tarkasteluasetelman jäsentämistä monelle systeemiselle tasolle. Tarkemmalla tasolla tutkimustehtäviä on kolme: 1) GHH-kehyksen muodostaminen lisäämällä holarkismin idea GH-kehykseen, 2) heuristisen ja kehystä konkreettisemman GHH-mallin rakentaminen sekä 3) muodostetun kehyksen ja mallin pienimuotoinen soveltaminen kahden esimerkin avulla. Näistä ensimmäinen liittyy ihmisen luontosuhdekäsityksiin ja toinen YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda2030) jäsentämiseen. Jälkimmäinen sisältää lisäksi opettajien täydennyskoulutuksen yhteydessä kerätyn pienen empiirisen aineiston. Tuota havainnollistavaa aineiston käsittelyä lukuun ottamatta työ on metodologialtaan käsitteellis-teoreettinen ja työn painotus on voimakkaan epistemologinen ja näkökulmarelativistinen. GHH-kehyksen tärkein merkitys liittyy siihen, että se on eksplikoitu melko tarkasti sekä käsitejärjestelmänsä taustan että ymmärryksen edistämiseen liittyvän käyttönsä osalta. Kokonaisvaltaisessa metodologiassa on toistaiseksi tarkasti sanoitettuja työkaluja aika vähän, mikä vaikeuttaa kokonaisvaltaista työskentelyä. Empiirisen osan tulosten mukaan koulutukseen osallistuvista opettajista moni sai GHH-kehyksestä ja -mallista aidosti apua Agenda2030-tavoitteiden muodostaman kompleksisen kokonaisuuden jäsentämisessä. Nämä tulokset ovat kuitenkin vasta hyvin alustavia, ja työn lopussa esitetäänkin runsaasti ajatuksia sekä GHH-käsitejärjestelmän teoreettiseen että siitä johdettujen ajattelutyökalujen käytännölliseen jatkotutkimukseen.
Now showing items 1-2 of 2