Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "luonto"

Sort by: Order: Results:

  • Pohjanvirta, Sonja (2020)
    Kaupungistumisen seurauksena arkiset luontokontaktit vähentyvät. Nykyaikaiset elämäntavat, kuten liikunnan puute, altistavat ihmiset kansanterveysongelmille. Esimerkiksi liikalihavuus ja mielenterveysongelmat ovat kasvavia huolenaiheita, joihin luontokontakti ja luonnon virkistyskäyttö voivat tarjota apua. Tutkimuksissa on osoitettu, että luonnossa oleminen rauhoittaa mieltä ja selkeyttää ajatuksia. Luontoaltistuksella on positiivinen vaikutus itsetuntoon, mielialaan, ja se vähentää stressiä. Lisäksi luontokontaktilla on myönteisiä vaikutuksia keskittymiseen ja akateemiseen suorituskykyyn. Psykologisten hyvinvointivaikutusten lisäksi luonnolla on positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Luonnossa olo laskee verenpainetta, alentaa sykettä ja vähentää stressihormoni kortisolin veripitoisuutta. On tutkittu, että vuorovaikutus monipuolisen luontoympäristön kanssa edistää hyödyllisten mikrobien esiintyvyyttä ihmiskehossa ja vähentää siten allergioiden ja autoimmuunisairauksien kehittymisen riskiä. Luontoympäristö inspiroi liikkumaan useammin ja pidempiä aikoja kuin rakennettu ympäristö. Sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta luontoympäristö edistää sosiaalista kanssakäymistä ja voi lisätä osallisuuden tunnetta. Tässä opinnäytetyössä tarkastelen nuorten aikuisten kokemuksia luonnon hyvinvointivaikutuksista. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten nuoret aikuiset kokevat luonnossa oleskelun vaikuttavan heidän psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiinsa? 2) Millainen luonnonympäristö lisää heidän koettua hyvinvointia? 3) Miten he virkistäytyvät luonnossa? Tutkimusaineisto koostuu temaattisista kirjoituksista (n = 47), jotka kerättiin yliopisto-opiskelijoilta maalis- ja huhtikuun 2020 aikana. Kirjoitusten tehtävänanto oli osa ympäristötieteiden kandiohjelman Topical Issues in Urban Research -kurssia, joka pidettiin Helsingin yliopistossa keväällä 2020. Kohderyhmänä olivat 19–33-vuotiaat opiskelijat. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisilla menetelmillä ja aineisto analysoitiin käyttämällä teemoittelua, koodausta ja luokittelua. Tämän tutkimuksen keskeiset havainnot tukevat aiempia tuloksia osoittaen, että myös nuorille aikuisille luonto tarjoaa paikan rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja irtautumiseen arjen paineista. Luonnossa oleminen auttaa ajatusten selkiyttämisessä ja stressin lievityksessä. Fyysisen hyvinvoinnin näkökulmasta luonto tarjoaa miellyttävän ja innostavan paikan harrastaa liikuntaa. Luonto tukee sosiaalista hyvinvointia tarjoamalla paikan olla yksin tai tavata ihmisiä. Luonnossa on helpompaa olla läsnä, mikä mahdollistaa syvällisten keskusteluiden muodostumisen. Suosituimmat luonnonympäristöt olivat metsä ja akvaattiset ympäristöt. Alueen koettu luonnollisuus oli tärkeä tekijä. Kaupunkiympäristöön sisältyvien luonnon elementtien koettiin olevan merkittävä kaupunkiympäristön houkuttelevuutta ja miellyttävyyttä lisäävä tekijä. Vastaajien keskuudessa suosituimpia luontoaktiviteetteja olivat juoksu- ja kävelylenkkeily sekä luonnon ja lajien tarkkailu. Tämä tutkielma korostaa luonnon tärkeää roolia ihmisten hyvinvoinnin tukemisessa.
  • Viitala, Erika (2024)
    Globaalit ympäristöongelmat vaikuttavat haitallisesti ekosysteemien lisäksi ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Terveydenhuollossa onkin tapahtumassa liikehdintää kohti kestävämpien toimintatapojen huomiointia. Globaalin kestävyyskriisin ratkaisujen löytämiseksi tarvitaan eri sektoreiden ja eri alojen ammattilaisten osallistamista keskusteluun ja kestävyyden edistämiseen. On kuitenkin syytä tutkia niitä luontoon ja kestävyyteen liittyviä ajattelumalleja, jotka vaikuttavat terveydenhuollon ammattilaisten työhön tässä ja nyt. Ihmisen etääntynyttä luontosuhdetta on ehdotettu yhdeksi syyksi kestävyyskriisille. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yleislääkäreiden näkemyksiä heidän työnsä suhteesta luontoon, sekä heidän käsityksiään siitä, millainen lääkäreiden rooli tulisi olla ekologisen kestävyyden edistämisessä. Aineisto koostuu 20:n eri puolella Suomea työskentelevän yleislääkärin haastattelusta. Aineiston analyysimetodina käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Lääkärit tunnistavat useita yhteyksiä työnsä ja luonnon välillä konkreettisten lääkärin toimien tasolla, filosofisella tasolla, sekä terveyden ja luonnon yhteyksissä. Luonto nähdään kuitenkin työn valossa ristiriitaisena, samalla sekä olennaisena että etäisenä. Lääkäreillä on tietämystä työn ympäristökuormituksesta sekä terveyden ja luonnon yhteyksistä, mutta he kaipaavat lisää tietoa ja tukea siihen, miten he voisivat konkreettisesti ottaa kestävyys- ja luontonäkökulmat työssään huomioon. Lääkärit ilmaisevat halukkuutta kestävyyden edistämiseen työssään, mutta kokevat roolin haasteelliseksi. Monet lääkärin ammatin toimivaltaan liittyvät piirteet, kuten eettiset ohjeet ja vaatimukset tutkimusnäyttöön perustuvan hoidon toteuttamisesta vaikuttavat jarruttavan yksilöiden toimintaa työssä kestävyysteemaan liittyen. Perustavanlaatuista muutosta, jossa ihminen tunnistettaisiin kokonaisvaltaisesti osana luonnon kokonaisuutta, tarvitaan terveydenhuollon sektorilla. Tutkielma on toteutettu osana Maj ja Tor Nesslingin rahoittamaa HUMUS – Terveydenhuolto rakentamassa kestävää tulevaisuutta -tutkimushanketta, joka tutkii terveydenhuollon sektorin ja sen toimijoiden mahdollisuuksia osallistua kestävyyskriisin ratkaisemiseen.