Browsing by Subject "luontosuhdekäsitys"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2018)Luontosuhde on noussut tärkeäksi tutkimuskohteeksi muun muassa ympäristövastuullisen käyttäytymisen ja ihmis-ten hyvinvoinnin tutkimuksessa. Ihmisen ja luonnon suhteeseen liittyvä käsitteistö on kuitenkin vielä hyvin haja-naista, ja itse termi ”luontosuhde” voi viitata useampiin eri asioihin. Tämän työn tärkeimpänä tavoitteena on muo-dostaa yhtenäinen, kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ohjaava käsitteellinen kehys luontosuhdetutkimuksen käyttöön ja toisaalta työkaluksi ympäristökasvatukseen. Työssä tarkastellaan tieteidenvälisesti sitä, miten luontosuhde käsitetään luontosuhdetutkimuksessa. Työssä etsitään Galtungin-Kuitusen tiedekäsityksen mukaisesti vastauksia kysymyksiin “Miten asioiden pitäisi [luontosuhdetutki-muksessa] olla?”, “Miten asiat ovat nyt?” ja “Miten asioita tulisi kehittää?” Näiden kolmen kysymyksen mukaan muotoiltiin kolme tutkimustehtävää, joita ratkotaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan, hermeneuttisen kehän ja ab-duktiivisen päättelyn tuella. Vastauksena kysymykseen ”miten asioiden pitäisi olla?” muodostetaan käsitteellis-teoreettisesti kokonaisvaltaisen luontosuhdekäsityksen kehys, jolla pyritään tavoittamaan luontosuhteen monet eri puolet ja ilmenemistavat. Kehys koostuu kolmesta tasosta, joilla luontosuhdetta voidaan tarkastella. Lähtökohtana ja kehyksen ensimmäisenä tasona on näkemys luontosuhteesta ihmisen suhteena luonnon kokonaisuuteen, jonka osa hän systeemeineen itsekin on. Kehyksen toisella tasolla tarkastellaan käsityksiä ihmisen ja todellisuuden inhimillisen ulottuvuuden (esim. kaupun-git, tietokoneet, ajatusrakennelmat) kuulumisesta luontoon sekä ihmisen oman ekologisen ulottuvuuden, sisäisen luontomme, roolia osana luontosuhdetta. Kolmannella tasolla luontosuhde jäsennetään neljään eri ulottuvuuteen: ekologinen, tajunnallinen, toiminnallinen ja sosiokulttuurinen. Kehyksen avulla analysoidaan systemoidun kirjallisuuskatsauksen keinoin luontosuhdetutkimusten käsityksiä luon-tosuhteesta (vastauksena kysymykseen ”miten asiat ovat?”). Aineistoksi rajattiin 28 luontosuhdetutkimusta rapor-toivaa artikkelia. Tutkimuksista tunnistettiin neljä erilaista luontosuhdekäsityksen tyyppiä. Kokonaisuudessaan luon-tosuhdetutkimuksissa painottui luontosuhteen tajunnallisen ulottuvuuden sekä ihmisen ja muun luonnon suhteen tut-kiminen. Ihmisen omaa ekologista ulottuvuutta käsiteltiin hyvin harvassa tutkimuksessa. Todellisuuden inhimillinen ulottuvuus taas asetettiin läpi aineiston luonnon ulkopuolelle, ja useissa tutkimuksissa se kuvattiin ihmisen luonnosta eriyttävänä tekijänä. Systemoituun kirjallisuuskatsaukseen sisältyi teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa selvitettiin luontosuhdekäsitysten lisäksi luontosuhdetutkimusten kehityskohtia vastauksena kysymykseen “miten asioita tulisi kehittää?” Luontosuh-detutkimuksen käyttöön ehdotetaan kolmea, työssä muodostetun kokonaisvaltaisen luontosuhdekäsityksen mukaista välinettä, joista yksi soveltuu erityisen hyvin myös ympäristökasvatuksen välineeksi. Työn tulosten perusteella luon-tosuhdetutkimuksessa tulisi nostaa selvemmin esiin erityisesti luontosuhteen ilmeneminen myös todellisuuden inhi-millisen ulottuvuuden kautta sekä ihmisen oman ekologisen ulottuvuuden rooli luontosuhteen kokemisessa.
-
(2024)Globaalit ympäristöongelmat vaikuttavat haitallisesti ekosysteemien lisäksi ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Terveydenhuollossa onkin tapahtumassa liikehdintää kohti kestävämpien toimintatapojen huomiointia. Globaalin kestävyyskriisin ratkaisujen löytämiseksi tarvitaan eri sektoreiden ja eri alojen ammattilaisten osallistamista keskusteluun ja kestävyyden edistämiseen. On kuitenkin syytä tutkia niitä luontoon ja kestävyyteen liittyviä ajattelumalleja, jotka vaikuttavat terveydenhuollon ammattilaisten työhön tässä ja nyt. Ihmisen etääntynyttä luontosuhdetta on ehdotettu yhdeksi syyksi kestävyyskriisille. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yleislääkäreiden näkemyksiä heidän työnsä suhteesta luontoon, sekä heidän käsityksiään siitä, millainen lääkäreiden rooli tulisi olla ekologisen kestävyyden edistämisessä. Aineisto koostuu 20:n eri puolella Suomea työskentelevän yleislääkärin haastattelusta. Aineiston analyysimetodina käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Lääkärit tunnistavat useita yhteyksiä työnsä ja luonnon välillä konkreettisten lääkärin toimien tasolla, filosofisella tasolla, sekä terveyden ja luonnon yhteyksissä. Luonto nähdään kuitenkin työn valossa ristiriitaisena, samalla sekä olennaisena että etäisenä. Lääkäreillä on tietämystä työn ympäristökuormituksesta sekä terveyden ja luonnon yhteyksistä, mutta he kaipaavat lisää tietoa ja tukea siihen, miten he voisivat konkreettisesti ottaa kestävyys- ja luontonäkökulmat työssään huomioon. Lääkärit ilmaisevat halukkuutta kestävyyden edistämiseen työssään, mutta kokevat roolin haasteelliseksi. Monet lääkärin ammatin toimivaltaan liittyvät piirteet, kuten eettiset ohjeet ja vaatimukset tutkimusnäyttöön perustuvan hoidon toteuttamisesta vaikuttavat jarruttavan yksilöiden toimintaa työssä kestävyysteemaan liittyen. Perustavanlaatuista muutosta, jossa ihminen tunnistettaisiin kokonaisvaltaisesti osana luonnon kokonaisuutta, tarvitaan terveydenhuollon sektorilla. Tutkielma on toteutettu osana Maj ja Tor Nesslingin rahoittamaa HUMUS – Terveydenhuolto rakentamassa kestävää tulevaisuutta -tutkimushanketta, joka tutkii terveydenhuollon sektorin ja sen toimijoiden mahdollisuuksia osallistua kestävyyskriisin ratkaisemiseen.
Now showing items 1-2 of 2