Browsing by Subject "mallinnus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2015)Suomesta tavataan kaksi majavalajia: alkuperäinen euroopanmajava (Castor fiber) ja vieraslaji amerikanmajava (Castor canadensis). Euroopanmajava metsästettiin sukupuuttoon 1800–luvulla ja viimeinen euroopanmajava ammuttiin tiettävästi Sallan Eniönjoesta vuonna 1868. Vuonna 1935 aloitettiin majavien uudelleenistutukset 17 Norjasta tuodulla euroopanmajavalla. Vuonna 1937 Suomen majavakantaa vahvistettiin seitsemällä Amerikasta tuodulla amerikanmajavalla. Tahallisesta vieraslajin tuomisesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan vasta vuonna 1973 todettiin Castor-suvun koostuvan kahdesta eri lajista. Alueilla, joille istutettiin molempia lajeja, on jäljellä ainoastaan amerikanmajava. Syyt ovat edelleen epäselviä. Molempien lajien kannat ovat edelleen keskittyneet alkuperäisten istutusalueiden läheisyyteen, ja amerikanmajavakanta on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta saanut kasvaa ilman euroopanmajavan kilpailun vaikutusta. Jos lajien elinympäristövaatimukset ovat samat, eivät lajit voi esiintyä rinnakkain. Näin ollen on tärkeää tuntea molempien lajien elinympäristön käyttö mahdollisemman tarkkaan aluekohtaisesti ja ennakoida, johtaako majavalajien kohtaaminen kahden lajin rauhaisaan yhteiseloon vai mahdollisesti euroopanmajavan häviämiseen läntisestä Suomesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla lajien elinympäristön vaatimuksia ja sitä kautta tuoda lisätietoa euroopanmajavan suojeluun. Tutkimusalueeksi valikoitui keskinen Pirkanmaan alue, missä lajien välinen etäisyys on ainoastaan 11 kilometriä linnuntietä. Aineisto koostuu vuoden 2013 Luonnonvarakeskuksen koordinoimista valtakunnallisten majavalaskentojen pesätiedoista sekä erilaisista paikkatietoaineistoista. Elinympäristönkäytön mallin muuttujat on tuotettu CORINE Land Cover 2012 (CLC2012), vuoden 2011 Valtakunnallisen Metsien Inventoinnin (VMI) ja Maanmittauslaitoksen maastotietokannan digitaalisiin paikkatietoaineistojen avulla. Alueelle luotiin 60 satunnaispistettä, jotka kuvaavat tarjolla olevaa elinympäristöä. Lajien elinympäristöjen käyttöä analysoitiin kahden logistisen regressioanalyysimallin avulla, joista ensimmäisessä tarkastellaan ydinaluetta (50m) ja toisessa elinpiiriä (1km). Analyyseissä verrattiin lajeja keskenään sekä satunnaispisteisiin. Ennen regressioanalyysejä tarkasteltiin muuttujien kolineaarisuutta Variance Inflation Factor:in (VIF) avulla, jonka jälkeen tarkasteltiin aineiston yhteensopivuuttaa mallin kanssa Akaiken informaatiokriteerin (AIC) avulla. Pienin AIC ilmaisee parhaan mallin korkeimman selitysasteen ja mallin yksinkertaisuuden (parsimonisuuden) kompromissina. Ydinalueella ei havaittu merkitseviä eroja elinympäristön vaatimuksissa lajien välillä. Majavien elinympäristönkäyttö ei kuitenkaan ollut satunnaista. Kuusen tilavuudella oli positiivinen vaikutus euroopanmajavan esiintymiseen ja lehtipuiden tilavuudella oli positiivinen vaikutus amerikanmajavan esiintymiseen verrattuna tarjolla olevaan ympäristöön. Elinpiirianalyyseissä lajien välillä havaittiin merkitseviä eroja, joissa euroopanmajava esiintyi alueilla, missä kuusen tilavuus ja sekametsän osuus oli suurempi verrattuna amerikanmajavan elinpiiriin. Kasvavalla kuusen tilavuudella, sekametsän osuudella sekä vesistöjen määrällä oli positiivinen vaikutus euroopanmajavan esiintymiseen ja rakennetuilla alueilla negatiivinen vaikutus euroopanmajavan esiintymiseen verrattaessa tarjolla olevaan ympäristöön. Amerikanmajavan elinympäristön käyttö ei poikennut satunnaisesta. Tulokset saattavat heijastaa rantavyöhykkeen metsäsukkession eri vaiheita, mutta on huomattava, että lajien välillä oli merkittäviä eroja. Elinympäristön muuttujat selittivät huomattavasti enemmän euroopanmajavan esiintymistä alueella verrattuna amerikanmajavaan. Toisin sanoen euroopanmajavan elinympäristön vaatimukset ovat spesifimmät/tarkemmat/ominaisemmat. Tulosten avulla on mahdollista ennustaa niin amerikanmajavan leviämistä alueella kuin hyödyntää tietoja euroopanmajavalle tärkeiden elinympäristöjen suojelussa.
-
(2013)The trend of energy policy in European Union as well as in international context has lately been to increase the share of renewable biofuels. The causes for this are global warming, shrinking reserves of fossil fuels and governments' aspiration for energy independence. Microalgae have shown to be a potential source of biofuels. Though cultivation of microalgae has a long history, has production for fuel yet been unprofitable. Production has become more effective as cultivation has shifted from open ponds to controlled photobioreactors but to achieve effective cultivation methods substantially more understanding on the ecophysiology of microalgae is needed. The aim of my thesis was to research the optimal light intensity and temperature of photosynthesis for three microalgae (Chlorella pyrenoidosa, Euglena gracilis and Selenastrum sp.), which are the main parameters limiting the level of photosynthesis in nutrient rich environments such as photobioreactor. The research strains were incubated in eight light intensities (0,15-250 µmol m-2 s-2) and in 5-6 temperatures (10-35 °C). Photosynthetic activity was determined with radiocarbon method which is based on the stoichiometry of photosynthesis. The purpose of radiocarbon method is to estimate how much dissolved carbon dioxide do the algae assimilate when photosynthesizing. In the method the algae are incubated in light and dark bottles where certain amount of radiocarbon (14C) has been added as a tracer. The algae fix 14C in the proportion to available 12C. 14C method has become the most common way to measure the photosynthesis of microalgae. All of the algal strains grew in 10-30 °C but C. pyrenoidosa was the only one which grew also in 35 °C. The data was analyzed by fitting them with two photosynthesis-light intensity relationship models and one photosynthesis-temperature relationship model and as a result values of essential parameters, i.e. optimal light intensity (Iopt) and temperature (Topt) for photosynthesis, could be estimated. The model which gave the best fit was chosen to describe the photosynthesis-light intensity relationship. The optimal light intensity for C. pyrenoidosa ranged between 121–242 µmol m-2 s-2 and optimal temperature was 15 °C. Corresponding values for E. gracilis were 117-161 µmol m-2 s-2 and 24,1 °C, and for Selenastrum sp. 126-175 µmol m-2 s-2 and 16,7 °C. Q10-values were also determined. With all research strains, the level of photosynthesis increased as light intensity and temperature grew until optimal values were reached. The strains tolerated higher light intensities in warmer temperatures but after reaching the optimal temperature, the level of photosynthesis did not increase any more with elevating temperature. Robust algal strains, i.e. strains, that are most adaptable in terms of light intensity and temperature, are the most prominent ones for biofuel production. From these research strains the most adaptable strain in terms of light intensity was C. pyrenoidosa and in terms of temperature Selenastrum sp. C. pyrenoidosa had superior carbon fixation rate in relation to cell size. Therefore it can be concluded that C. pyrenoidosa is the most suitable algal strains for biofuel applications of the strains assessed here.
Now showing items 1-2 of 2